Mutta senhän kaikki tiedämme, että niin ei tapahtunut silloin eikä jälkeenkäänpäin, eivät naiset ole itselleen äänestyslipulla ylivaltaa hankkineet. Valta on saatu, mutta sitä ei ole käytetty. Eikähän kukaan tiettävästi niin suurta muutosta valtiota johta vaan ryhmään edes toivonut tai pelännyt. (...) Ensimmäisissä vaaleissa tuli eduskuntaan valituksi 19 naista. Sen jälkeen lukumäärä on pyörinyt kahdenkymmenen ympärillä painuen kerran jopa yhteentoista ja saavuttaen tähänastisen enimmäismääränsä 33, viimei sissä, tänä vuonna pidetyissä vaaleissa.
Onko naisedustajien lukumäärä 11-33 pieni vai suuri? Sehän riippuu siitä, mitä kukin pitää sopivana määränä ja sitten sitä voidaan myös verrata muiden maiden vastaaviin lukuihin. Naisten aktiivista toimintaa valtiollisessa elämässä harrastavien mielestä l uku on pieni, eihän edes 33 ole kuin 16 1/2 % koko määrästä. Miksei se sitten ole suurempi? Syitä on tietysti monia. Voidaan todeta, että miesten joukossa on enemmän ehdokkaiksi sopivia, julkiseen elämään tottuneita ja yleistä luottamusta jo ennakkoon nau ttivia ja että äänestäjät järkevästi katsovat vain ehdokkaiden henkilökohtaisia ansioita eivätkä heidän sukupuoltaan. Kuitenkin voidaan myös väittää, ettei tämä ole koko totuus, sillä itse asiassa varmaan enemmistö miesäänestäjistä ja melkoinen osa naisää nestäjistä sittenkin katsoo sukupuolta. Se tapahtuu liukumalla itse sitä paljon ajattelematta naisehdokkaiden nimien yli ja siis jättäen huomaamatta, että näidenkin joukossa saattaa olla tarjolla olevia miesehdokkaita sopivampiakin. (...)
On joskus ulkomailla esitetty sellainenkin suunnitelma, että naisedustuksen parantamiseksi olisi alun alkaen jaettava eduskuntapaikat kahtia miehille ja naisille ja sitten naiset saisivat ratkaista, ketä naisia omille paikoille tulee ja miehet ketä miehiä . Eihän sellaista voi kannattaa. Se vasta olisi sukupuoliroolien yliarvostamista, miesten ja naisten asiatonta karsinoimista. Samalla se olisi mitä noloin köyhyydentodistus naisille, kun ette halunneet tai pystyneet vapaassa kilpailussa pitämään puolianne ja kun naisten osanotto maan asioiden hoitamiseen kuitenkin on tärkeä, lainsäätäjä kattaa teille valmiiksi puolet paikoista. Sillä tuskin kai niin on ajateltu, että tuo laki olisi säädettävä miesten suojaksi estämään naisia koskaan pääsemästä järjestämää n eduskuntaan omaa enemmistöä.
Toisena keinonan naisedustuksen lisäämiseksi on meilläkin joskus ehdotettu erityisen naispuolueen perustamista. Ei sellaiseenkaan tunnu olevan mitään syytä, eikä se varmasti menestyisikään. Silloinhan naisten pitäisi voida laatia muiden puolueiden ohjelm ista poikkeava naisten yhteinen ohjelma. (...) Siitä monien romanttisten miestenkin hellimästä haaveesta täytyy myöskin luopua, että naiset pohjaltaan olisivat jollakin tavalla miehiä jalompia, joten naisten puolueella olisi resepti miesten luomaa maailma a kaikin puolin paremman yhteiskunnan aikaansaamiseksi.. Ei, eivät naiset ole joukkona sen parempia jolleivät pahempiakaan kuin miehet, eivät viisaampia, jolleivät typerämpiäkään. Mutta yhdessä saadaan parempi tulos kuin erikseen.
Ei myöskään nykyisellään puolueisiin jakauduttaessa ole periaatteessa oikein kehottaa äänestämään juuri naisehdokkaita, vaan yleensä parhaita ehdokkaita. (...) Tiettävästi naisilla kuten miehilläkin on sentään aina ollut muita ansioita. Eikä sille voi mit ään, että me valitettavasti vielä olemme sellaisella asteella, että on melkein pakko tehdä erityistä propagandaa huomion kiinnittämiseksi naisehdokkaisiin. Ennakkoluulojen muuri on näet monella taholla, ei kaikilla, vielä niin korkeana naisehdokkaita vast assa, (...) että täytyy tehdä erityistä työtä sen varmistamiseksi, että eduskunnassa miesten joukossa on naisia edes merkitsevä määrä.
Edellä on melkein yksinomaan pohdittu sitä, missä määrin ja millä tavalla äänivaltaa on käytetty naisten numerollisen edustuksen hyväksi. Eihän voidakaan kertoa siitä, miten naiset ovat suurta valtaa käyttäneet eduskunnassa, kun heillä ei sellaista ole ol lut. Mutta tämä ei suinkaa merkitse sitä, että naiskansanedustajat olisivat vähemmistönä olleet merkityksettömiä. (...) He ovat esittäneet ja vieneet voittoisaan päätökseen paljon sellaista, jota miesedustajat kaikesta päättäen eivät olisi saaneet toimeks i ainakaan niin pian. (...) Naisedustajat pääasiassa ovat saaneet aikaan suuren määrän naisten ja miesten tasa-arvoisuuteen johtaneita muutoksia lainsäädäntöön sekä monia muita uudistuksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatuksen aloilla . (...) Nyt kun naisia välittömästi koskevat lainsäädäntöasiat on miltei kokonaan hoidettu, on syytä odottaa naisten entistä suuremmassa määrin ulottavan harrastuksensa eduskunnassa muihin kysymyksiin, ovathan kaikki asiat yhteisiä ja viime aikoina on ent istä selvemmin alettu tajuta, ettei ole oikein jättää myöskään perheasioita yksin naisten hoitoon. (...)
Äskettäin asetettiin erityinen valtion komitea selvittämään naisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Joku voi pitää tätä huomaavaisuutena naisia kohtaan ja kai sellaista tarkoitettiinkin. Pohjimmiltaan kuitenkin tällaisen komitean asettaminen on Suome n naisia nöyryyttävää. Meillä on ollut vallankäytön mahdollisuus 60 vuoden ajan, mutta emme ole saaneet edes omaa asemaamme tavallisia teitä käyttäen sen paremmin järjestetyksi, kuin että erityinen komitea on asetettu ongelmiamme yhdessä nipussa selvittel emään. Eipä silti, sopii komiteankin noita ongelmia tutkia. Hyvänä enteenä on, että mukana on myös miehiä, ehkä se auttaa kaikkia tajuamaan ongelmien yhteisyyden. Toivottavasti vähitellen saadaan aikaan myös sellaisia muutoksia yleisissä asenteissa, ettei enää kuten tänä päivänä tarvitse puhua erikseen naisten äänioikeudesta ja naisten vallasta, vaan että olemme ilman muuta, niin miehet kuin naisetkin, ei ainoastaan täysivaltaisia kansalaisia, vaan myös samoin perusedellytyksin varustettuja yksilöitä. Sil loin toteutuisi käytännössä se periaate, joka jo vuonna 1906 ilmaistiin perustuslaissamme.
(Otteita Helle Kannilan esitelmästä yleisradiossa 3.10.1966)