Miesten suusta on joskus kuultu se uhkaus, että jos naiset pyrkivät valtaamaan itselleen miesten oikeudet ja velvollisuudet, on heidän luovuttava entisistä etuoikeuksistaan, nimittäin siitä, että miehet heille ovat kohteliaampia kuin toisille miehille. (...) Kuulee joskus naisten sanovan, ettei se tasa-arvoisuus vielä niin toteutettu ole, että vääryyttä tekee, vaikka tuollaisia pieniä etuoikeuksia nauttisikin. Eipä kyllä, mutta sen joka taistelee suurempien oikeuksien puolesta tasa-arvoon pyrkien on omasta puolestaan kieltäydyttävä sellaisista "etuoikeuksien" ryynivellistä, jota rajoitetulla alalla entisaikoina tarjottiin todellisten oikeuksien sijasta. (...) Nainen, joka tietoisesti toimii tasa- arvoisuuden puolesta, tuntee itsensä noloksi ottaessaan kahvinsa ennen iäkkäitä herroja taikka purjehtiessaan viraston ovesta ensimmäisenä usean vanhan ja korkea-arvoisen virkamiehen vetäytyessä syrjään antamaan hänelle tietä. Näitä herroja ei tietenkään tarvitse kohteliaisuudestaan moittia, mutta mitättömäksi itsensä tuntemaan he voivat saattaa ritarillisuutensa esineen. (...)
Ainoa reilu kanta on käsittääkseni ainakin naisten tasa-arvoisen aseman näkökulmasta se, että ihmisten keskinäisessä auttavaisuudessa on asetettava samat vaatimukset miehille kuin naisille, yhtä vähän kuin naisilta on oikeus vaatia suurempaa uhraavaisuutta ja palvelevaisuutta, yhtä vähän on myös miehiltä vaadittava suurempaa ritarillisuutta ja kohteliaisuutta kuin naislta. (...) Kohteliaita tulee tietenkin kaikkien olla kaikille, ja niinikään on oikeus odottaa, että voimakas, oli tämä sitten mies tai nainen, suojelee heikompaansa ja auttaa häntä missä voi. (...)
Enemmän tapoja ja hienoa käytöstä kyllä tarvittaisiin, mutta on toteutettava uusi tapojen etiikka, ei ole syytä toivoa vanhan galanterian paluuta. Itse asiassa miesten naisia kohtaan osoittamat erityiset huomaavaisuudet usein kohdistuvat vain sellaisiin sieviin tyttöihin, jotka eivät apua niinkään tarvitse, iäkkäämpien ja rasittuneempien naisten jäädessä niitä vaille. (...)
Vastaan siis omasta puolestani kirjoituksen alussa esitettyyn kysymykseen kieltävästi. Raitiovaunussa istuvien herrojen velvollisuus ei ollut tarjota paikkaansa neitosille, kiitoksen olisivat hyvästi ansainneet, jos olisivat sen tehneet ylimääräisenä kohteliaisuutena. Tytön huomautus oli sopimaton eikä olisi ollut nykyaikana oikeutta edes ajatuksissaan sellaisia vaatimuksia asettaa. Ehkä joku lukija on kuitenkin toista mieltä?
(H.C.:n kirjoituksesta Naisten Äänessä 11-12/1930)