Rationalisuus kirjastoissa
Helle Kannila arvioi itse ensimmäisten kirjastohallintovuosiensa antia toteamalla, ettei kirjastoalan työvälineiden ja -tekniikoiden kehittämiselle jäänyt riittävästi aikaa, kun päähuomio oli kiinnitettävä yleiseen kirjastojen puolesta puhumiseen. Kirjastohoitajan "ammattioppi" oli hänen mukaansa kuitenkin paljon tärkeämpää kuin esimerkiksi sinänsä hyödyllinen kirjallisuushistorian tuntemus. Itsenäisyyden ensi vuosikymmenten kuluessa saatiin kuitenkin paljon aikaan myös "ammattiopin" parissa. Helle julkaisi ensimmäisen Kirjastonhoidon oppaansa 1922. Deweyn luokituksen suomalainen sovitelma uudistettiin 1925, ensimmäinen luettelointiopas ilmestyi 1936 ja asiasanasto 1941. Painettujen luettelointikorttien alkuvaiheet sijoittuvat vuoteen 1936.
Keskitettyjen palveluiden ja yhtenäisten työmenetelmien käyttäminen säästää työtä ja päänvaivaa, edistää siisteyttä ja täsmällisyyttä, on käytännöllistä ja kätevää, korosti käytännöllinen Kannila. Hän oli kuin kotonaan käsitellessään konkreettisia kysymyksiä, nautti järjestyksen luomisesta ympärilleen ja saattoipa samalla antaa pikkutarkan kuvan itsestään. Niin visionääri kuin olikin, Helle mielellään myös konkretisoi. Hänen ominta alaansa keskitettyjen kirjastopalveluiden tuottamisessa olivat kirja-arvostelut ja valioluetteloiden toimittaminen. Sotienvälisenä aikana hän kirjoitti enemmän Arvostelevan kirjaluettelon arvosteluja kuin kukaan toinen. Laajan Suomalainen kertomakirjallisuus - valioluettelon (1934) kokoaminen on esipuheesta päätellen pitkälti Hellen työtä.
HELLE-ryhmä - helle@fla.fi