28./5 -53

Kirjastoneuvos Helle Kannila

                 Helsinki

Pyydän anteeksi, tuhat kertaa anteeksi, että rohkenen opettajalleni kirjoit-
taa. - Teenkin sen aivan käsi sydämellä. - Mutta asia on nyt kertakaikkiaan
niin, että oma sisimpäni kantaa niin voimakasta tuntemisen patoutumaa,
että en voi olla, ellen saa sitä laukaista. - Riemuni on niin rajaton, suuri ja
syvä, että se on aivankuin osa jotakin ääretöntä ja mittaamatonta, oman
tuntemani tuskaa. - Sydämeni on tulvillaan kiitosta, eikä vain sydämeni,
vaan tuntuu, kuin sitä olisi koko maa täynnä. - Ehkäpä juuri tämän aamun
koitteessa ovat linnut laulaneet kauneimmat laulunsa minulle, elämäni
ihanimmat. - Yksi osa kurssistani on mennyt. Sain todistukseni, kuinka
osaisinkaan kiittää. - Hyvän opettajani kärsivällisyys ja ohjaus ja maltil-
lisuus, sekä henkevän ihmisen näkymätön persoonallisuus, näkymätön,
mutta omalla tavallaan tuntemani sittenkin, ovat olleet kannustamassa
eteenpäin. - Siitä kaikesta olen osakseni saanut. Se on nyt minun kanssani
ja mukanani. 

---

Kiitollisena

Naisopiskelija