Kirjastoalalle on koetettava saada niin hyvää uutta voimaa kuin mahdollista. Ei meillä ole paljon hyötyä sellaisista kilteistä tytöistä ja pojista, jotka hyväntahtoinen setä tai täti johtokunnassa on kehoittanut toimiin pyrkimään. Ei ole iloa sellaisista "vaatimattomista" virkailijoista, jotka saatuaan pienoisen toimen heittäytyvät rauhaan loppuiäkseen, ovat kiinnostuneita pääasiassa palkoista, keskinäisistä kinasteluista ja lomien järjestämisistä, sekä vastustavat kaikkia uudistuksia peläten niiden tuovan työnlisää.
Suomen kirjastoliike tarvitsee työntekijöikseen lahjakkaita nuoria ihmisiä, jotka todella vakavasti, luontaisesta taipumuksesta sekä haluten auttaa lähimmäisiään tiedoillaan ja taidoillaan hakeutuvat tälle alalle mieluummin kuin millekään muulle, täysin tietäen, että se useimmiten tuo paljon työtä ja paljon vaikeuksia, vähän kunniaa ja vähän rahaa. Ja tällaisille tulokkaille meidän vanhempien toki on kaikella mahdollisella vaikutusvallallamme koetettava järjestää sellaiset toimensaanti- ja ylenemismahdollisuudet, että heidän kannattaa kirjastoalalle jäädäkin ja sitä vuorostaan viedä eteenpäin. Kirjastotoimen tulevaisuus on suureksi osaksi siinä, että juuri tässä onnistumme.
(Kansanvalistus ja kirjastolehti 1937:6, 245-259)