Syyt siihen, että kirjastoja taloudellisesti ahtaina aikoina käytetään enemmän kuin hyvinä, ovat selvät. Monien täytyy supistaa menonsa kaikkein välttämättömimpään, eikä silloin ole varaa ostaa kirjoja, vaan ennen ostettujen sijaan luetaan kirjastosta lainattuja. Yleinen pulatunnelma vaikuttaa vielä sen, että monesti sellaisetkin henkilöt, joiden rahallinen asema ei siihen pakottaisikaan, säästävät entistä enemmän, ja silloin kirjojen ostaminen usein valitettavasti tuntuu kaikkein suurimmalta ylellisyydeltä. Toiseksi vaikuttaa kirjastojen lisääntyneeseen käyttöön varmasti työttömyys. Kun ei ole työtä, kulutetaan aikaa lukemalla. Sehän onkin hyvä tapa tällaista aikaa käyttää, erittäinkin sikäli kuin tuo lukeminen on keskitettyä itsekseenopiskelua tai muuten jollakin tapaa suunnitelmallista. Saattaahan myöskin ajatella, että tukalat olot yleensä entistä suuremmassa määrässä johtaisivat ihmisiä etsimään vaihtelua ja mielenylennystä kirjallisuudesta.
Pula-aika siis aiheuttaa sen, että kirjastoja käytetään paljon ja että niiden siis tulee täyttää entistä suurempia vaatimuksia. Mutta jos samalla supistetaan niiden toimintaa ja ostetaan vähemmän kirjoja kuin ennen, niin kirjastot suhteellisesti vähemmän voivat näitä yleisiä vaatimuksia tyydyttää. Siksi olisi mikäli mahdollista torjuttava sellaiset määrärahojen vähennykset, joista yleisö joutuu kärsimään. On kyllä totta, että kun julkistenkin yhdyskuntien on menoja supistettava, täytyy kaikkien laitosten ja harrastusten tasaisesti siihen taipua ja kukin ottaa osansa pula-ajan rajoituksista. Mutta kirjastojen asema on sikäli erikoinen, että niille pula-aikana asetetaan tavallista suuremmat vaatimukset. Kirjastojen varustaminen riittävillä, arvokkailla kirjoilla ei ole kirjastovirkailijain hyödyttämistä, vaan se on erittäinkin pula-ajasta ja työttömyydestä kärsivän yleisön auttamista saamaan tietoja ja arvokasta henkistä virkistystä.
Nämä ovat seikkoja, jotka yhteisen hyvän nimessä olisi otettava huomioon kirjastojen tulevaa toimintaa suunniteltaessa.
Helle Cannelin
(Kansanvalistus ja kirjastolehti 1931:6, 139-140)