Ajatuksia kirjoista ja lukemisesta
Olipa aika mikä tahansa, aina ovat kulloinkin eläneet ihmiset entisiä aikoja ihastellen moittineet juuri sitä silloista nykyaikaa, varsinkin sen nuorisoa ja uutta kirjallisuutta. Tällainen kuulunee ihmisluonteeseen, mutta tuntuus siltä, kuin kielteinen, voivotteleva suhtautuminen nykyaikaan ja samalla tulevaisuuteenkin olisi meillä näinä vuosina ollut kasvamassa yli normaalien mittojen. Kirjastotyössä emme saa antautua tällaisen masennusta levittävän tunteen valtaan, vaan päinvastoin on asianamme tässäkin rakentaa siltaa vanhan ja uuden välille, jakaa oikeita tietoja, rohkaista ja virkistää, lietsoa uskoa tulevaisuuteen.
(Kirjastolehti 1959: 7, s.)
Arvaamaton on se sivistystyö, minkä maailmassa kirjat, nuo ihmeellisesti keksityt inhimillisen viisauden säilytysvälineet, ovat suorittaneet.
(Helsingin Sanomat 2.5.1919)
Eihän sivistys maallakaan enää voi kehittyä vain vanhan runolaulun ja perintätietoon nojaavan maatalouden varassa, kirjoja tarvitaan.
(Kirjastolehti 1955: 9, s.)
Mutta eiköhän sittenkin kirjastoissakin sovi edelleen johtaa lukijoita huolellisesti valitsemaan ja rajoittamaan luettavansa ja sitten siihen ajatuksin keskittymään sen sijaan että opettaisi ihmiset vaikka kuinka hyvällä tekniikalla kuorimaan pintakerman palstakilometreiltä.
(Kirjastolehti 1955:)
Kirja ei ole hyvä sen perusteella, että sitä paljon myydään ja luetaan.
Kirja ei ole huono sen perusteella, että sitä paljon ostetaan ja luetaan.
(Kirjastolehti 1957: s.57)
Ei kansan moraalia ja esteettistä makua voida kasvattaa verotoimenpitein, positiivista sivistystyötä siinä tarvitaan.--- Sivistystyötä ei kansan johtajilla ole varaa heikentää verottamalla sen tärkeintä välinettä, painettua sanaa.
(Kirjastolehti 1956: 5, s.)
Takaisin edelliselle sivulle