Jossakussa kirjastossa muodollisuudet on supistettu vähimpiin mahdollisiin, nimi ja osoite riittää eikä tulijaa vaadita mitenkään näitä tietoja varmentamaan. Kokoelmaa ei myöskään ole rajoitettu määrätyn väestöryhmän käyttöön, vaan kaikki ovat tervetulleita. Mitään pulmaa ei näin ollen synny, iloisena lähtee uusi asiakas kirjoineen ja todennäköisesti myönteinen käsitys kirjastosta säilyy.
Toisissa kirjastoissa ei muodollisuuksista selvitäkään niin helposti. Vaaditaan henkilöllisyystodistuksia, takauksia, milloin mitäkin papereita, taikka ei missään tapauksessa heti anneta kirjaa lainaksi, vaan tarkistetaan onko osoite oikea lähettämällä ensin kortti, jonka tuodessa vasta saa lainausoikeuden. Kuulustelut voivat lisäksi sävyltään olla poliisimaiset, kiusalliset, nöyryyttävät. Iloinen lainaaja masentuu, hän olisi ottanut kirjan heti. Jos on palattava kotiin hakemaan papereita tai odottamaan harrastus helposti sammuu kokonaan tai uusi käynti kirjastossa tuntuu vastenmieliseltä, ehkä pelottavaltakin.
(Kirjastolehti 1957:5)