Kansanomaisiin kirjastoihin naiset tulivat aikaisin hoitajiksi ja tähän oli varmaan suurena syynä se, että useimmat näistä tehtävistä kauan olivat täysin palkattomia etenkin maaseudulla. Kirjastoliikkeemme uranuurtajiin luettava opettaja K. Werkko kirjoitti v. 1879 naisten osanotosta kirjastotoimeen mm.: "Koska naisen osanottoisa henki yhteisisssä kansallisissa harrastuksissa voisi paljon vaikuttaa, niin olisi varsin sula vääryys, jos hän suljettaisiin pois kansankirjaston johtokunnasta. Tahdomme kansankirjaston johtokuntaan vähintäin kaksi kansanvalistusta harrastavaa naista; se olisi epäilemättä kirjaston vastaiselle menestymiselle suureksi eduksi." "Suureksi iloksi on havaittu herrasneitojakin kirjastonhoitajina ja ilolla toivotaan useampia kauno-impyjä yhdistyvän tähän puuhaan. Tavallisesti on heillä enemmän kuin muilla maaseuduilla aikaa liikenemään ja näitä jouto-hetkiänsä he eivät saata hyödyllisemmin käyttää kuin tämmöiseen toimeen. Kunpa vaan tällä alalla karttuisi iso joukko neitosia työntekijöiksi, jotta pienistä puroista valtava virta paisuisi!"
Naisten asemasta kirjastoalalla on ulkomailla paljon puhuttu. Amerikassakin ovat naiset valittaneet sitä, ettei heillä ole samoja mahdollisuuksia kuin miehillä kohota johtaviin toimiin ja miehet taas ovat syyttäneet naisia siitä, että he pienillä vaatimuksillaan ovat alentaneet palkkatasoa. Norjalainen kirjastonhoitaja Wilhelm Munthe, joka Amerikan kirjastoseuran pyynnöstä on tutkinut sikäläisiä kirjasto-oloja ja kirjoittanut niistä kirjan, käsittelee erityisessä luvussa kysymystä kirjastoalasta naisten toimena. Siinä hän melkoisella taitavuudella punnitsee tätä arkaluontoista kysymystä varoen ketään loukkaamasta. Hän tulee suunnilleen seuraavaan tulokseen: olisi suotavaa, että kirjastotyössä olisi entistä enemmän miehiä mukana, mutta heidän on alettava alhaalta kuten naistenkin ja noustava korkeampiin asemiin vain tosiasiallisten ansioittensa perusteella. Tämä on kanta, johon hyvin voi yhtyä. Naiset eivät kirjastoalaakaan koskaan ole pyrkineet itselleen valtaamaan, vaan päinvastoin olisi monesta syystä hyvä, jos työssä olisi mukana kohtuullinen määrä kumpiakin. Mutta ei ole yleisenkään edun mukaista, että miehillä on sukupuolensa nojalla etuoikeuksia esim. laiminlyömällä ammatillisen valmistuksen heti kohta tulla johtaviin asemiin.
(Naisten ääni 1942:10, 85-88)