Yleisten kirjastojen valistustehtävä
Kirjastoliike tarkoittaa juuri jatkuvan kansalaiskasvatuksen mahdolliseksi tekemistä. Kansanopistot, luentokurssit y.m. rajoittavat pakosta vaikutuksensa määrättyihin henkilöihin, määrättyyn paikkaan, määrättyyn aikaan. Ne ovat kaikki lajissaan hyvät, mutta niiden täydennykseksi on tarpeen sellainen sivistyskeino, jota kuka tahansa voi käyttää milloin tahansa ja missä tahansa. Se on kirja. Arvaamaton on se sivitystyö, minkä maailmassa kirjat, nuo ihmeellisesti keksityt inhimillisen viisauden säilytysvälineet, ovat suorittaneet.
Mitä kirjastolaitoksen järjestämiseen tulee, on se ensi sijassa saatava niin käytännölliseksi kuin suinkin, turhia teorioja on vältettävä. Kirjastotyö itsessään on hyvin käytännöllistä laatua eikä sitä sovi harjoittaa ilmassa liihoittelevan aatteellisuuden mukaisesti, vaan järkiperäisesti, tarmokkaasti ja niin yksinkertaisesti kuin suinkin. Yleinen periaate on, että kirjastot ovat kunnalliset, valtio niitä vain avustaa, sekä hoitaa organisoinnin ja virkailijoiden ammattikoulutuksesta huolehtimisen.
(Helsingin Sanomat 2.5.1919)
Takaisin edelliselle sivulle