Onko opintokerhojen perustettava omia kirjastoja?
Meikäläisissä oloissa kehoittaa mitä suurimpaan varovaisuuteen opintokerho-kirjastojen perustamisessa näiden kerhojen epävakainen, hetkellinen luonne. Tähän asiaan viittaa op. Seppäkin, mutta hän arvelee, että juuri omat kirjastot voisivat niiden työtä vakiinnuttaa. Siihen ei allekirjoittanut jaksa uskoa, sen jälkeen kun on tullut tutustuneeksi lukemattomien yhdistysten y.m. melkein yhtä lukemattomien kirjastojen kohtaloihin. Kaikkein helpoimmin joutuisivat luonnollisesti tuuliajolle sellaiset pienet kirjastot, jotka aluksi ehkä sisältäisivät vain "muutamia kirjoja", kuten mainitussa kirjoituksessa ajatellaan. Hyvin paljon on ylläpitää samassa kylässä jopa kymmenenkin eri pikkukirjastoa. Nyt ollaan hajaannuksesta pääsemässä suurten koko maata käsittävien eri valistusjärjestöjen omaksuttua sen periaatteen, että yhdistykset varustakoot käsikirjaston, mutta varsinaisen kirjastotarpeen tyydyttämisestä on kuntien huolehdittava. Ei siis pitäisi enää uutta aihetta hajaannukseen antaa.
Vakaumukseni on, että sekä opintokerho- että kirjastoliikkeelle on etua siitä, että kunnallinen kirjastotoiminta koetetaan ulottaa joka kylään, ja että joka paikassa järjestetään paras mahdollinen yhteistoiminta kirjastojen ja kerhojen välille. Sen sijaan opintokerhon oman kirjaston perustaminen olisi pidettävä poikkeuksellisena hätävaratoimenpiteenä.
(Kansanvalistus ja kirjastolehti 1925:4-5, 105-106)
Takaisin edelliselle sivulle