Sota ja sivistystyö

On niitä, jotka ovat olleet valmiit ensimmäisen esteen sattuessa omasta puolestaan sulkemaan koulun, keskeyttämään sivistysjärjestön toiminnan tai panemaan kirjaston ovet kiinni. "Eihän nyt voi mitään tehdä, kun toiset ovat vallanneet huoneen, tärkeä henkilö on muissa töissä jne., eikä tietysti kellään ihmisellä tällaisena aikana ole aikaa opiskella ja lukea, nyt on niin paljon tärkeämpää". Mutta on toisia ja onneksi paljon useampia, jotka jopa todella suurissa vaikeuksissa usein suorastaan ihailtavalla tarmolla ovat jatkaneet ja jatkavat työtänsä niin pitkälle kuin mahdollista.

Niinpä talvisodan aikana, kun koulut olivat suljeittuina - varmasti muuten laajemmalti kuin miltään kannalta olisi ollut välttämätöntä -, niin joillakin paikkakunnilla suljettiin myös kirjasto huomaamatta sitä, että siinä olisi ollut eräänlainen koulun korvike, mahdollisuus oppilaiden henkisen kehityksen ylläpitämiseen.

Tulevaisuuden Suomea ei puolusteta ja rakenneta vain asein ja käsin, vaan myös ajatuksin. Johan se on sanottu Maamme laulussa: "Täss´auroin, miekoin, miettehin, isämme sotivat -"- Tämä tulee meidän sivistystyöntekijöiden, olemmepa missä asemassa tahansa, aina muistaa.

Helsingissä 28.II.1944.

Helle Kannila

(Kansanvalistus ja kirjastolehti 1944: 2, 33-34)

Takaisin edelliselle sivulle