Ay-liike ja muuttuva toimintaympäristö
"Globalisaation ja tietotekniikan aikakauden mahtavat voimat muuttavat rajusti ay-liikkeen toimintaympäristöä", Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL) edustajakokous totesi huhtikuussa 2000.
Monikansalliset yritykset, talouselämän päättäjät ja hallitukset hyödyntävät globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ja loukkaavat työelämän normeja. Ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat uhattuina kaikkialla. Vaaran torjuminen ei ole mahdollista voimistamatta ay-liikettä kaikilla tasoilla: paikallisista yhteisöistä maailmanlaajuisiin organisaatioihin asti.
Useimmissa maissa kiireellisin tehtävä on nostaa palkansaajien järjestäytymisastetta. Eri syistä selvä enemmistö on yhä ay-liikkeen ulkopuolella. Työntekijöiden aseman muuttuminen epävarmemmaksi ei ole johtanut järjestäytymisasteen nousuun. Kehitysmaissa ammattiliitot ovat kyenneet laajentamaan jäsenistöään, mutta monessa teollisuus- ja siirtymätalouden maassa jäsenmäärä on jopa laskenut.
Ammattiyhdistysliikkeen suuri haaste on saada nuoret järjestäytymään ja ymmärtämään ay-toiminnan merkitys.
KTV:n ja muiden suomalaisten ammattiliittojen hankkeet kehitysmaissa ja Suomen lähialueilla välittävät tietoja ja taitoja, jotka auttavat veljesliittojen työtä jäsenhankinnassa ja edunvalvonnassa.
Hyvä esimerkki on KTV:n, STTK-J:n ja Superin yhteinen hanke Liettuan kunta-alan, valtion ja terveydenhuollon työntekijöiden liittojen kanssa. Neljänä viime vuonna liettualaiset ovat pysäyttäneet jäsenmäärän alenemisen ja parantaneet yhteistä edunvalvontaansa ja koulutustaan.
Keskusjärjestöt ja ammattisihteeristöt
Suurimpaan maailmanlaajuiseen ammatilliseen keskusjärjestöön - Vapaiden ammattiyhdistysten kansainväliseen liittoon (VAKL) - kuuluu 125 miljoonaa jäsentä. Heistä melkein puolet on yhä eurooppalaisia palkansaajia. Kristillinen ja muut ay-internationaalit ovat selvästi pienempiä kuin VAKL.
Kansainvälinen ammattiyhdistysliike muodostuu VAKL:sta ja muista maailmanlaajuisista keskusjärjestöistä sekä kansainvälisistä ammattisihteeristöistä ja alueellisista järjestöistä. Sihteeristöistä moni on perustettu yli sata vuotta sitten, paljon ennen VAKL:a. Ammattisihteeristöt ovat itsenäisiä, demokraattisia, omien toimialojensa työntekijöitä edustavia järjestöjä.
KTV kuuluu kahteen kansainväliseen ammattisihteeristöön. KTV liittyi jo perustamisvaiheessaan 1931 Julkisalojen kansainväliseen liittoon PSI:hin ja vuonna 1996 Kuljetusalan kansainväliseen federaatioon ITF:ään.
PSI - Public Services International
PSI edustaa laajasti julkisen sektorin työntekijöitä. Järjestöön kuuluu 145 maassa yhteensä 561 ammattiliittoa. Niillä on 20 miljoonaa jäsentä.
PSI:tä ohjaa kongressin hyväksymä toimintaohjelma. Siinä määritellään työn painopisteet.
- PSI puolustaa kaikkialla ay-oikeuksia ja organisoi koulutusta varsinkin kehitysmaissa. Järjestö tekee selvityksiä julkisten palvelujen asemasta ja yksityistämisestä.
- Itäisessä Euroopassa ja kehitysmaissa PSI:n painopisteisiin kuuluu kamppailu terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen sekä toimivan vesi- ja energiahuollon puolesta.
- Tärkeitä tavoitteita ovat tasa-arvo ja naisten tasapuolinen asema ay-liikkeessä.
- PSI vaikuttaa teollisuusmaiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön OECD:hen, Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen työjärjestöön ILO:on.
Viime vuosikymmenellä PSI muutti eräitä
painotuksiaan ja näkökulmiaan. Se kohotti kehitysmaiden liitoille tärkeiden aiheiden
rinnalle PSI:n työllä on nykyään suuri merkitys myös kehittyneiden
maiden jäsenliitoille. Voimakkaimmin se kuitenkin yhä tukee kehitysmaiden järjestöjä.
PSI:n laajan koulutustoiminnan kehitysmaissa tekevät mahdolliseksi eurooppalaisten
jäsenliittojen taloudellinen apu ja sisällöllinen tuki. KTV:n ohella keskeisimpiin
antajajärjestöihin kuuluvat muiden Pohjoismaiden, Hollannin, Saksan, Britannian ja
Irlannin liitot ja solidaarisuuskeskukset, kuten suomalaisten SASK. Uutuuksia PSI:n toiminnassa ovat vesihuollon ja muut alakohtaiset
kampanjat, internetiä hyödyntävä verkostoituminen ja tehokas tietopalvelu. Ongelmiin
ympäri maailmaa reagoidaan nopeasti ja jäsenliitot saavat maailmanlaajuista tukea
esimerkiksi kamppailuissaan monikansallisissa yrityksissä. PSI on soveltanut uusia toimintamuotojaan muun muassa kampanjoidessaan julkisesti omistettujen vesi- ja energialaitosten
yksityistämistä vastaan. Tutkimustuloksiaan, julkaisujaan, kampanjatiedotteitaan ja tietoja verkostoistaan PSI tarjoaa kaikille kiinnostuneille web-sivustossaan. Uudistusprosessi: Millennium Review PSI:n toiminnan uudistuminen on esimerkki kansainvälisen
ay-liikkeen pyrkimyksestä löytää uusia ratkaisuja työtätekevien ongelmiin. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto VAKL aloitti
keväällä 2000 koko ay-liikettä koskevan uudistusprosessin, Millenium Reviewin. Sen
tavoitteena on vauhdittaa ja monipuolistaa kansainvälisen ay-liikkeen kehitystä.
Projektin valmistelijat korostavat, että avainasemassa ovat ay-liikkeessä toimivat
ihmiset ja heidän työnsä. Järjestöt itsessään eivät ole päämääriä, vaan ne
ovat vain edunvalvonnan ja solidaarisuustyön välikappaleita. Laajalta
uudistusprosessilta odotetaan tuloksia vuoden 2001 jälkeen. EPSU ja FIPSU Suomen ay-liike lisäsi 1990-luvulla vaikuttamistaan koko Euroopan
tasolla. Se vakiintui silloin suomalaisten ay-järjestöjen kansainvälisen edunvalvonnan
tärkeimmäksi ulottuvuudeksi. KTV:lle keskeinen järjestö on Euroopan julkisten palvelujen
federaatio, EPSU. Se edustaa julkisen alan ammattiliittoja sosiaalisessa vuoropuhelussa,
jota käydään ay-liikkeen, työnantajajärjestöjen ja EU:n elinten kesken. Suomen julkisten palvelujen Eurooppa-yhdistyksen FIPSU:n
ammattiliitot perustivat 1999. FIPSU:ssa jäsenliitot määrittelevät yhteisen
maailmanlaajuisen, eurooppalaisen ja pohjoismaisen toimintalinjansa. FIPSU Pohjoismainen sihteeristö Maailman muutokset eivät ole vähentäneet kunta-alan
työntekijöiden ja ay-järjestöjen pohjoismaisen yhteistyön merkitystä. Julkisen alan
pohjoismainen sihteeristö kokoaa yhteen yli 2,5 miljoonaa palkansaajaa, jotka kuuluvat
eri keskusjärjestöihin liittyneisiin ammattiliittoihin. Ay-aktiivi toimii henkensä kaupalla Ay-aktivismi ilmentää halua toimia yhteisen edun hyväksi.
Vuosittain lukemattomat ay-aktiivit joutuvat maksamaan siitä kovan hinnan. Riiston
synkimmät voimat eivät säästä edes lapsia, kuten 12-vuotiaana murhatun
pakistanilaisen Iqbal Masihin tapaus osoittaa. Ympäri maailmaa raportoidaan jatkuvasti työtovereidensa
oikeuksia puolustavien ay-aktiivien pidätyksistä ja pahoinpitelyistä. Monelta
riistetään vapaus ilman oikeudenkäyntiä tai tekaistuin perustein. Vuonna 1999 murhattiin 123 ay-aktiivia, ilmenee Vapaiden
ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n yhteenvedosta. Väkivaltaisten
hyökkäysten kohteeksi joutui 1 650 järjestäytynyttä työläistä, lähes 4 000
pidätettiin. VAKL rekisteröi ay-oikeuksien loukkauksia 119 maassa. Viime vuosina
ay-aktiivismi on johtanut suurimpaan hengenvaaraan Kolumbiassa. Kiinassa itsenäisestä
ay-toiminnasta tuomitaan kymmenien vuosien vapausrangaistuksiin. Vuonna 1997 Yhdysvalloissa vähintään joka kymmenes ammatillista
järjestäytymistä edistänyt ay-aktiivi menetti mielivaltaisesti työpaikkansa. VAKL:n raportin mukaan niiden maiden määrä, joissa ay-oikeuksia
loukataan, kasvoi 1990-luvun lopulla.
Pakistanilainen Iqbal Masih murhattiin vuonna 1995. Hän oli silloin 12-vuotias. Iqbal ammuttiin, koska hän taisteli pakkotyötä tekevien lasten vapauttamiseksi. Iqbal joutui 4-vuotiaana pakkotyöhön mattotehtaalle, koska hänen isänsä, joka oli maatyöläinen, ei pystynyt maksamaan koronkiskurille 74 markan velkaansa. Pakistanin hallitus on vainonnut ihmisiä, jotka ovat vaatineet Iqbalin murhan selvittämistä. Iqbalin toiminta auttoi 3 000 lapsen vapauttamisessa pakkotyöstä.
Sitoumukset ja käytäntö
Vuoden 2000 alussa 146 maata oli sitoutunut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukseen numero 98, jonka on määrä taata työntekijöille oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja kollektiivisiin työehtosopimuksiin. Sopimuksen ratifioineista valtioista monessa oikeutta rikotaan karkeasti, puhumattakaan maista, jotka eivät ole sopimusta ratifioineet.
KANSALAISJÄRJESTÖT
"Kansalaistoiminnalla on suuri vaikutus. Siitä on esimerkkinä muun muassa Shell-yhtiön ja pikaruokaketju McDonald'sin ympäristöarvojen kehitys. Yritykset joutuvat ottamaan huomioon kansalaismielipiteen: ellei näin tapahdu, seurauksena on boikotteja ja pahimmassa tapauksessa taloudellisia tappioita myynnin laskiessa." - Suomen Kuvalehden pääkirjoitus 20.4.2000
Kansalaisjärjestöjen merkitys vahvistunut
Haastattelussaan Kumppani 2-2000:ssa professori Raimo Väyrynen korosti kansalaisjärjestöjen kasvavaa merkitystä kamppailussa oikeudenmukaisen maailman puolesta.
Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen määrä viisinkertaistui 1990-luvulla. Niitä arvioidaan olevan nykyään lähes 30 000. Väyrysen mukaan järjestöjen merkitys on kiistatta vahvistunut niiden määrän kasvaessa. Internet on tehostanut järjestöjen kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä.
"Kansalaisjärjestöjen aktiivisuus ei suuntaudu enää ensisijaisesti valtioon, vaan se on yhä enemmän dialogia markkinavoimien kanssa. Markkinatalouden globalisaatio ja sen seuraukset ovat nousseet olennaisiksi kysymyksiksi."
"Uskon kansalaisjärjestöjen merkityksen kasvavan ihmisten valveutumisen ja tietotekniikan vuoksi vielä entisestään tulevaisuudessa. Samalla järjestöjen tarve kiteyttää omaa politiikkaansa ja arvomaailmaansa lisääntyy. Sloganien heitto ei enää kovin pitkälle riitä", Väyrynen arvioi.
Painostettava omaa hallitusta
Kansalaisjärjestöjen kansainvälisen liikkeen näkyvimpiin johtohahmoihin lukeutuva professori Walden Bello Filippiineiltä korostaa, että kansalaisaktiivin on vaikutettava ennen muuta oman maansa hallitukseen politiikkaan.
"Maailmanlaajuinen kansalaisliike ei yksinään kykene muutoksiin. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on vaikuttaa hallituksiin ja eduskuntiin muun muassa tuottamalla tietoa uusliberalismin ja Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimusten vaikutuksista", Bello ehdotti talvella 2000.
Kehitysmaiden kansalaisjärjestöt
Valtaosa maailman sadoistatuhansista kansallisista ja paikallisista kansalaisjärjestöistä toimii Länsi-Euroopassa ja muualla teollisuusmaissa. Kehitysmaissa kansalaisjärjestöjen nousu alkoi laajana ilmiönä 1990-luvulla. Osaksi se perustui teollisuusmaiden kansalaisjärjestöjen aloitteisiin ja tukeen, osaksi kehitysmaiden omien kansalaisaktiivien toimintaan. Kehitysmaiden järjestöjen itsenäisyys on viime vuosina vahvistunut.
Etelän ja pohjoisen kansalaisjärjestöt toimivat tiiviissä yhteistyössä. Yhdistävien tavoitteiden ohella niiden välillä on eriäviä käsityksiä. Yleensä erimielisyydet ovat johtaneet rakentavaan vuoropuheluun.
Monen kehitysmaan vallanpitäjät vainoavat kansalaisjärjestöjä yhtä tökerösti kuin ay-liikettä. Nykymaailmassa se ei kuitenkaan pysty estämään järjestäytyneen kansalaistoiminnan voimistumista.
Laajaan yhteistyöhön
Viime vuosina ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö on lisääntynyt Suomessa ja kymmenissä muissa maissa. Perustan sille luovat yhteiset tavoitteet, jotka koskevat ympäristöä, tasa-arvoa sekä sosiaalisia ja ihmisoikeuksia.
Yhteistyön laajentaminen ja syventäminen parantaa sekä ay-liikkeen että kansalaisjärjestöjen menestymisen mahdollisuuksia.
Yhteiset kampanjat
Suomessa ay-liike ja kansalaisjärjestöt ovat toimineet rinta rinnan lukuisissa, kehitysmaita koskeneissa kampanjoissa. Ne ovat koskeneet ihmisoikeuksia, kehitysyhteistyön määrärahoja ja montaa muuta asiaa. Pääosin valtion rahoittama Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa toimii tämän yhteistyön vakiintuneena keskuksena.
YRITYKSET
"Maailmalla puhutaan jo enemmän maineen hallinnasta kuin viestinnästä. Maineen hallinta tarkoittaa yleistä yrityksen vetovoimaa, johtajakuvaa, taloudellista menestymistä, tuotteiden ja palvelujen laatua, työympäristöä ja yritysvastuuta." - toimittaja Helinä Hirvikorpi, Talouselämä 10/2000
Kiina ja työläisten ihmisoikeudet
Kiinassa toimii 300 000 ulkomaista yritystä. Noin 30 suomalaisyrityksellä oli vuoden 2000 alussa Kiinassa tuotantoa. Vain Yhdysvaltoihin tehtiin 1990-luvun jälkipuoliskolla suoria ulkomaisia sijoituksia enemmän kuin Kiinaan, jonne monikansallisia ovat houkutelleet monet tekijät. Yhdestä liike-elämän edustajat ovat pääsääntöisesti vaienneet. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL) pääsihteeri Bill Jordan kuvaili sitä talvella 2000 näin: "Maa tarjoaa ihanteelliset olosuhteet riistolle, koska ihmisoikeuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä vapaita ammattijärjestöjä ole olemassa."
Kuuma kysymys
"Tulevaisuuden kuumia kysymyksiä on se, missä kulkee raja, jossa yritysten oma lobbaaminen vallan kammareissa loppuu ja missä alkaa yritysten vastuu toimintansa vaikutuksista kyseisen maan kehitykselle, sen kansalaisille ja heidän ihmisoikeuksilleen . . . Valistuneille kuluttajille ja kansalaisille ei enää riitä hyssyttelevä vastaus, että 'meillä ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa'. Jos yrityksillä on läheiset suhteet maan hallitukseen, siltä odotetaan nykyään myös moraalisen velvollisuuden tunnustamista." - Helsingissä toimivan Fullbright Centerin toiminnanjohtaja Leila Mustanoja, Net 2-2000
Oikeaa työnantajapolitiikkaa
Vuoden 2000 presidentinvaalien edellä Tarja Halonen - silloin sekä presidenttiehdokas että ulkoasiainministeri - selvitti Palkkatyöläinen 1/2000:ssa kantaansa Kiinan ristiriitaiseen haasteen. Hän muistutti myös yritysten vastuusta. "... Kiinan kanssa kannattaa olla yhteistyössä sekä Suomen että EU:n, koska Kiinassa on viidennes maailman väestöstä. Se tie, millä Kiina on ihmisoikeuksissa, on matka oikeaan suuntaan. Se on allekirjoittanut sekä poliittisia että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat sopimukset. Ay- ja ihmisoikeuksien puolella tilanne ei vielä ole kovin hyvä. Mutta jos sinne mennään, niin on tärkeää, että myös suomalaiset yritykset itse hyväksyvät ja noudattavat oikeaa työnantajapolitiikkaa."
"Kamppailette yhdessä kaikkien maiden työläisten oikeuksien puolesta, koska teille on ilman muuta selvää, että missä tahansa tapahtuva sorto rajoittaa teidän omaa vapauttanne." - Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja Juan Somavia huhtikuussa 2000 Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton edustajakokouksessa