Joka toinen maataloudessa

Maailman työvoimaan kuuluu puolet maapallon väestöstä: noin kolme miljardia ihmistä.

• Puolet työpaikoista on maataloudessa. Niistä merkittävä osa on kehitysmaiden kausiluontoisia työpaikkoja.
• Lähes kolmannes työllisistä toimii palvelualoilla.
• Työtätekevistä 40 prosenttia on naisia.

Naiset ovat enemmistönä alihankinta- ja tilapäistöissä, osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa sekä talouden epävirallisella sektorilla.

Työelämään osallistuu 250 miljoonaa lasta. Heistä 110 miljoonaa on 5-14-vuotiaita tyttöjä.

Kehitysmaissa työvoiman enemmistö toimii talouden ns. epävirallisella tai harmaalla sektorilla, jonka työehtoja ei säännellä työehtosopimuksilla eikä juuri lainkaan laeilla.

Miljardi ihmistä kärsii työn puutteesta

Työvoiman tarjonta on paljon sen kysyntää suurempaa. Maailmassa on 150 miljoonaa työtöntä ja arviolta 750-900 miljoonaa alityöllistettyä. Se, että noin kolmannes koko maailman työvoimasta kärsii työn puutteesta, ylläpitää vakavaa epätasapainoa työmarkkinoilla. Työnantajille se tarjoaa tehokkaan keinon painostaa työntekijät tyytymään heikkoihin työehtoihin.

Työn puute on suurinta kehitysmaissa. Kymmenien prosenttien työttömyysaste on tavallinen kautta kolmannen maailman. EU:ssa työttömyysaste oli vuoden 2000 alussa vajaa kymmenen prosenttia, Yhdysvalloissa ja Japanissa neljä, viisi prosenttia.

Työttömistä 60 miljoonaa on 15-24-vuotiaita.

Työntekijöiltä vaaditaan liikaa

Työelämässä ihmiset huomaavat kiristyneen kansainvälisen kilpailun työnantajien kasvaneina vaatimuksina. Usein ne ovat kohtuuttomia. Tasavallan presidentti Tarja Halonen kuvaili liian kovien vaatimusten seurauksia työntekijöille Kelan seminaarissa toukokuussa 2000 Helsingin Sanomien mukaan näin: "Työpaikoilla on varsin paljon loppuun palaneita tai ylityöllistettyjä ihmisiä ja työ tunkeutuu monella tavalla oman kehyksensä yli ihmisten vapaa-aikaan ja perhe-elämään siten, että ihmiset eivät tunnu jaksavan työelämässä."

Stressiä ovat osaltaan lisänneet työsuhdeturvan heikkeneminen ja määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen varsinkin julkisella sektorilla. Työnantajat painostavat työntekijöitä uhkaamalla siirtää työt alihankintayrityksille tai ostopalveluja tarjoaville yhteisöille.

Omien työpaikkojen puolustaminen on johtanut Suomessa monella alalla ylitöiden tekemiseen korvauksetta. Ilmiö yleistyi 1990-luvulla myös kuntasektorilla. Se edustaa kärkevää esimerkkiä siitä, miten kilpailun kiristyminen lisää painetta työehtojen heikentämiseen. Mitä useampi työntekijäryhmä antautuu paineen edessä, sitä vaikeampaa muidenkaan on puolustaa työehtojaan ja kilpajuoksu alaspäin kiihtyy.  

Suomalaiset tuntevat
työehtosopimusten voiman

Kollektiivisten työehtosopimusten järjestelmä on palkansaajien paras turva. Työehtosopimukset tarjoavat tehokkaimman keinon estää "kilpajuoksu kohti pohjaa" -kierteen pääsyn valloilleen.

Suomalaiset ovat asiasta hyvin selvillä. Se ilmenee SAK:n kevättalvella 2000 teettämästä tutkimuksesta. Haastatelluista 73 prosenttia arvioi, että työntekijät ovat heikoilla, jos palkoista ja työsuhteen muista ehdoista sovitaan kokonaisuudessaan työpaikoilla. Työntekijöistä 79 prosenttia ja toimihenkilöistä 78 prosenttia ajattelee niin. Johtavassa asemassa olevista on samaa mieltä 63 prosenttia.

Yrittäjistä 54 prosenttia pitää tärkeänä, että työsuhteen vähimmäisehdoista sovitaan työehtosopimuksin. Runsas kolmannes suomalaisista on kuitenkin sitä mieltä, että työnantajilla on oltava oikeus värvätä työntekijöitä ehdoilla, joilla hakijat työhön suostuvat.

Kunta-alalla ei yleissitovuutta

Kunta-alalla ei ole yleissitovia työehtosopimuksia. Esimerkiksi koulusiivoukseen voidaan soveltaa kahta eri sopimusta, jos osa töistä teetetään yksityisellä yrityksellä. Samasta työstä maksettava palkka ja muut edut voivat poiketa merkittävästi, mikä houkuttelee työnantajia valitsemaan työn tuloksista riippumatta halvimman vaihtoehdon. Kunta-alan henkilöstölle se on kova haaste.

Asetelmaa kärjistää järjestäytymättömien työnantajien ja vuokratyövoiman lisääntyminen julkisten palvelujen tarjoajina. Se heikentää mahdollisuuksia puolustaa kohtuullista palkkatasoa ja kunnollisia työolosuhteita.

Palkansaajien perusoikeudet
lisättävä EU:n perussopimukseen

EU-maiden ay-liike kamppailee sen puolesta, että palkansaajien perusoikeudet sisällytetään EU:n perussopimukseen. Vuoden 2000 alkupuoliskolla ay-järjestöt voimistivat unionin päättäjien painostusta asiassa.

Työelämän perusnormit
kaikkialla lähtökohdaksi

Kansainvälisen ay-liikkeen strategiassa työelämän perusnormien puolustamisella on keskeinen asema. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n jäsenvaltiot määrittelivät vuonna 1998, mitä perusnormeilla tarkoitetaan. Normit perustuvat kahdeksaan kansainväliseen sopimukseen. Niiden tavoitteena on

• turvata oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja oikeus neuvotella kollektiivisista työehtosopimuksista,
• estää työhönotossa ja palkkauksessa sukupuoleen, rotuun tai uskontoon perustuva syrjintä,
• rajoittaa alaikäisten osallistumista työelämään ja lopettaa kokonaan lasten osallistuminen pahimpien töiden tekemiseen
• sekä lakkauttaa pakkotyö.

Vuoden 2000 alussa Suomi kuului niihin harvoihin maihin, jotka olivat ratifioineet kaikki kahdeksan sopimusta.

ILO on tehostanut sopimusten toteutumisen valvontaa 1990-luvun lopulta lähtien, mutta kymmenissä kehitysmaissa työelämän todellisuus on kaukana maiden tekemistä sitoumuksista. Räikeitä esimerkkejä ovat Burmassa laajasti harjoitettava pakkotyö ja Kiina, jonka johto estää ankarin ottein itsenäisen ay-liikkeen muodostamisen.

Helpompaa ja vaikeampaa

"Vaatimus työelämän kansainvälisten perusnormien noudattamisesta kaikissa maissa on hyvä. Sen toteutuminen parantaa kymmenissä kehitysmaissa työntekijöiden asemaa uhkaamatta samalla muissa maissa saavutettuja etuja. Se on aina vaikeampaa, jos toisen saama hyöty on toiselta pois." - KTV:n kotkalainen hallituksen jäsen, pääluottamusmies Irma Rajantie

Armottomat työehdot
etelän vapaatuotantoalueilla

Hätkähdyttävän esimerkin kilpajuoksusta kohti pohjaa tarjoavat kymmenissä maissa toimivat vientituotannon erikoisalueet. Kiina, Meksiko, Indonesia, Kenia ja moni muu kehitysmaa on houkutellut niille ulkomaisia yrityksiä tarjouksilla, joihin usein sisältyy ay-toiminnan täyskielto.

Vientituotannon erikoisalueita oli vuosituhannen vaihteessa lähes tuhat. Niillä oli 27 miljoonaa työpaikkaa.

Raportit tiukasti vartioiduilta erikoisvyöhykkeiltä kertovat äärimmilleen viedystä riistosta. Olosuhteita leimaavat ylipitkät työpäivät, poljetut palkat, epäterveelliset työtilat, heikko työsuhdeturva, väkivaltaa kaihtamaton kuri ja naistyöntekijöiden seksuaalinen ahdistelu.

Viranomaiset suojelevat kaikkea tätä pitääkseen kansalaisille työpaikkoja ja maalle valuuttatuloja tarjoavat ulkomaiset sijoittajat tyytyväisinä. Veroja yritykset maksavat harvoin isäntämaille.

Monikansallisten työpaikat haluttuja

Vaikka palkat ja muut työehdot monikansallisten yritysten työpaikoilla kehitysmaissa ovat vaatimattomia, paikalliset ihmiset kilpailevat paikoista ankarasti. Se johtuu kehitysmaiden massatyöttömyydestä ja olemattomasta työttömyysturvasta. Lisäksi ulkomaisten yritysten tarjoamat työehdot ovat usein paremmat kuin kehitysmaiden omien yritysten, ja lahjakkaimmille työntekijöille kansainvälisesti operoiva yritys voi tarjota hyvän etenemisväylän.

Intialaisten laihat tilipussit

Intian taloudella ja työmarkkinoilla on kansainvälisesti suuri merkitys, koska maassa asuu kuudennes koko maapallon väestöstä. Intian merkitystä korostaa se, että maa alkoi 1980-luvulla varovaisesti yhdentyä maailmantalouteen. Yhdentymisen vauhti nopeutui 1990-luvulla.

Intialaiset kiihdyttivät taloutensa ennätysvauhtiseen kasvuun 1990-luvulla. Bruttokansantulo nousi 40 prosenttia vuosina 1990-1997. Trade Union World -lehden mukaan nousu ei kuitenkaan heijastunut palkkoihin. Reaalipalkat nousivat vuosikymmenessä keskimäärin vain muutaman prosentin. Hajanainen ay-liike ei kyennyt lohkaisemaan työntekijöille oikeudenmukaista osuutta kasvusta.

Teollisuudessa keskipalkka on noin 1.600 markkaa kuukaudessa. Vesi-, kaasu- ja sähkölaitosten työntekijät sijoittuvat 3.000 markan kuukausipalkoillaan työläisten eniten ansaitsevaan ryhmään.

JULKISEN SEKTORIN TYÖPAIKAT

Kilpailu työvoimasta

Suomessa kuntien ja kuntainliittojen työntekijöistä 130 000 jää eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä. Heidän tilalleen tarvitaan suuri määrä sihteereitä, keittäjiä, siivoojia, kotiavustajia, palomiehiä, insinöörejä, sairaanhoitajia, kassanhoitajia, kirjanpitäjiä ja kymmenien muiden ammattien edustajia. Samanaikaisesti yksityisellä sektorilla eläkkeelle siirtyy yli 200 000 työntekijää.

Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle lisää kilpailua pätevästä työvoimasta. Kilpailun ratkaisevat työehdot ja -olosuhteet.

Kuntien työntekijöiden palkkakehitys oli 1990-luvun loppuvuosina hitaampaa kuin yksityissektorilla. Myös määräaikaisten työsuhteiden osuuden nopea lisääminen on heikentänyt kiinnostusta hakeutua kuntien palvelukseen. Elleivät päättäjät muuta suuntaa, kunnat törmäävät kasvaviin vaikeuksiin kilpailussa ammattitaitoisesta työvoimasta.

KTV:n II varapuheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori vaati maaliskuussa 2000 kuntien henkilöstöpolitiikan pitkäjänteistämistä. "... monissa kunnissa työntekijät ovat kuitenkin jatkuvan epävarmuuden ja muutospaineiden alaisina. Tämä ei voi olla vaikuttamatta työntekijöiden motivaatioon ja sitä kautta työn tuloksellisuuteen."

"... on ristiriitaista, että kunnat korostavat jatkuvasti tuloksellisuutta palvelujen tuotannossa, mutta ajavat samaan aikaan tärkeimmän tuloksentekijänsä – henkilöstön – loppuun."

Työvoimapula ja työn hyvinvointiohjelma

Keväällä 2000 joka toisella kunnalla oli vaikeuksia löytää tarvitsemiaan työntekijöitä. Pulaa oli sosiaalialan työntekijöistä, hoito- ja atk-henkilöstöstä, puheterapeuteista, maatalouslomittajista, opettajista ja lääkäreistä. Tilanne kävi ilmi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kyselytutkimuksesta.

Helsingin kaupunki toteuttaa kokeiluna vuoteen 2004 ulottuvaa työn hyvinvointiohjelmaa, jonka tavoitteita ovat henkilöstön keskimääräisen eläkeiän nostaminen kahdella vuodella ja sairauspoissaolojen vähentäminen viidenneksellä. Se vaatii sitä, että työntekijöiden työkykyä, motivaatiota ja ammattitaitoa vaalitaan aiempaa paremmin. Ohjelma tähtää myös Helsingin kaupunkia uhkaavan työvoimapulan torjumiseen.   

Työaika lyhyemmäksi

Siirtyminen 35-tuntiseen työviikkoon on Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaation EPSU:n keskeinen työelämän kehittämistavoite. Järjestö korostaa, että työaikoja lyhennettäessä on samanaikaisesti luotava uusia työpaikkoja, jotta uudistus ei lisää muutoinkin ylikuormitetun henkilökunnan työtaakkaa. Lisäksi järjestö vaatii, että työaikoja on lyhennettävä palkkoja alentamatta, jottei työntekijöiden elintaso eikä ostovoima alene.

"Kuljettajista työelämän heittopusseja"

Naisten syrjintä jarruttaa kehitystä

Maailmassa ei ole maata, jossa naisia ei syrjittäisi sukupuolen vuoksi työmarkkinoilla. Ääritapaus on Afganistan. Sen kiihkoislamilainen johto on kieltänyt Koraaniin vedoten naisten osallistumisen työelämään.

Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto VAKL julkisti heinäkuussa 2000 selvityksen, jonka mukaan naisia syrjitään myös kaikkien EU-maiden työmarkkinoilla.

Yrityksiltä syrjintä työhönotossa ja ylennyspolitiikassa on outoa, koska se merkitsee naisten taitojen ja osaamisen vajaakäyttöä. Näin se jarruttaa myös koko yhteiskunnan kehitystä.

Kaikkialla naisten syrjintä periytyy menneiltä ajoilta, jolloin naiset hoitivat kotipiirin, miehet sen ulkopuoliset työt. Naisten osallistuminen työelämään kodin ulkopuolella lisääntyi kuitenkin kiihtyvällä tahdilla 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä niin, että uuden vuosituhannen alussa 40 prosenttia maailman työvoimasta on naisia. Moni kasvuala on työvoimaltaan naisvaltainen.

Pisimmällä naisten osallistuminen työelämään on Pohjoismaissa, mutta niissäkään syrjintä ei ole loppunut. Pohjoismaissa naisten ja miesten palkkaero johtuu nykyään pääosin siitä, että naistyövoima keskittyy matalapalkka-aloille ja -tehtäviin. Uralla etenemiseen naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä. Se estää vakavasti tuloerojen tasaantumista.

Myös naisten seksuaalinen häirintä on ympäri maailmaa työelämän vakava ongelma.

Pudotuspeliä porras portaalta

Näin vaikuttaa sukupuoleen perustuva karsinta: naisten osuus on

• 40 prosenttia maailman työvoimasta,
• 20 prosenttia yritysten johtopaikoista
• ja 2-3 prosenttia suuryritysten johtopaikoista.

Liike-elämän kansainvälistyminen ei ole mainittavasti muuttanut jakaumaa.

Julkisen sektorin alasajo
koettelee kovimmin naisia

Julkisen sektorin supistaminen heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla vakavammin kuin miesten, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n 1990-luvun lopun selvityksessä todetaan.

Monessa maassa valtio ja kunnat ovat talouden virallisella sektorilla naisten suurimpia työllistäjiä.

"Erityisen pahoja seurauksia naisille aiheuttaa yksityistäminen, koska naisten palkat ja työolosuhteet ovat keskimäärin paremmat julkisella kuin yksityisellä sektorilla", tutkimuksessa yleistetään.

Puheenjohtaja Ana-Maria Rios

Ana-Maria Rios valittiin Hondurasin talouselämän keskuksen San Pedro Sulan kunnantyöntekijöiden ay-järjestön puheenjohtajaksi vuonna 1988. Kaksi vuotta myöhemmin 2 400 hengen henkilökunta sai ensimmäisen työehtosopimuksensa. "Julkisesti kyllä ihmeteltiin, miten minä sain tämän aikaiseksi, vaikka liitolla on ollut monta miestä puheenjohtajanaan", pitkään puheenjohtajana jatkanut Rios kertoi 1990-luvun lopulla Kunta ja Me -lehdessä. Työehtosopimus ei jäänyt hänen johtamansa kollektiivin ainoaksi saavutukseksi ja Rios mursi pätevällä toiminnallaan vähitellen miesten epäluulot naispuheenjohtajaa kohtaan.

Oikeutta kaikille

Kuka hyötyy siitä, että naisia, vammaisia, yli 45-vuotiaita sekä etnisiä ja seksuaalisia vähemmistöjä syrjitään työelämässä? Pitkällä aikavälillä ei kukaan, koska se luo koko yhteiskuntaan vahingollisia jännitteitä ja merkitsee voimavarojen tuhlausta.

Solidaarisuuteen perustuvana yhteisönä ay-liike ei hyväksy työelämässä eikä sen ulkopuolella minkäänlaista syrjintää.

Naisia ay-liikkeen luottamustehtäviin

Lisäämällä naisten osuutta johtoelimissään ay-liike vahvistuu ja sen kyky edistää ammatillista järjestäytymistä paranee. Se on todettu ay-elinten lukuisissa virallisissa päätöksissä. Naiset ovat kuitenkin pysyneet ay-elimissä aliedustettuina. Syynä ovat miesten takaperoiset asenteet, kotitöiden keskittyminen naisille ja se, että ay-toiminta vaatii usein osallistumista ajankohtina, jotka sopivat huonosti naisille.

Suomessa ay-liike uskoo ratkaisevansa ongelman niin, että ay-järjestöt selvittävät keskeisten päätöstensä valmistelussa eri vaihtoehtojen vaikutuksen naisten asemaan. Samoilla linjoilla ovat monen muunkin maan ay-järjestöt. Menettelyä - valtavirtaistamista - ei ole kuitenkaan sovellettu vielä missään maassa täysipainoisesti.