MUSTAT PILVET
  MUSTAT PILVET
sininen.jpg (661 bytes) + KEHITYSMAIDEN VELKA

Miksi kehitysmaat velkaantuivat?

YK:n pääsihteeri Kofi Annan totesi vuosituhannen vaihteen raportissaan,  että köyhyyttä ei voida lieventää ratkaisematta ensin kehitysmaiden velkaongelmaa.

Kehitysmaiden velkaongelma nousi maailman suuriin otsikoihin 1980-luvun alussa, jolloin useat Latinalaisen Amerikan maat kieltäytyivät vastaamasta ulkomaisten velkojensa hoitokuluista.

Valppaimmat tutkijat olivat kuitenkin varoittaneet umpikujan tunnusmerkeistä jo yli kymmenen vuotta aiemmin.

Velkataakka kasvoi kestämättömäksi 1970-luvulla, koska

  • öljyn hinnan moninkertaistuminen nosti harppauksellisesti öljyä tuottamattomien kehitysmaiden kuluja,
  • kehitysmaiden halvoilla koroilla ottamien lainojen korot nousivat jyrkästi,
  • kehitysmaiden kilpailukyky teollisuusmaiden tuonnilta suojatuilla markkinoilla oli huono
  • ja kehitysmaiden tärkeimpien vientialojen, kuten kaivosten ja maatalouden, tuotteiden maailmanmarkkinahinnat laskivat selvästi verrattuna hintoihin, joita kehitysmaiden oli maksettava teollisuusmaiden pitkälle jalostetuista tuotteista.

Epätasapainon synnyttyä suuret velanhoitokulut syöksivät 1980- ja 1990-luvuilla kymmeniä kehitysmaita yhä toivottomampaan taloudelliseen tilaan. Velkojien pääedustajat - Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF - määräsivät maksukyvyttömät velalliset toteuttamaan niin sanottuja rakennesopeutusohjelmia, joita perusteltiin tarpeella palauttaa talouden tasapaino.

Useimmissa maissa suurimmaksi muutokseksi osoittautui kuitenkin valtiollisen yritystoiminnan yksityistäminen sekä julkisten palvelujen - kuten koulutuksen ja terveydenhuollon - alasajo. Sosiaalinen kriisi on syventynyt ilman ratkaisevaa käännettä talouden tilassa.

Velkaongelmaa on kaiken aikaa kärjistänyt tuonti- ja vientihintojen suhteen (terms of trade) muuttuminen kehitysmaiden tappioksi. Vuosina 1980-1996 hinnanmuutokset heikensivät yksin Afrikan maiden taloutta yhteensä lähes 1 200 miljardia markkaa. Määrä on samaa suuruusluokkaa kuin Afrikan maiden yhteenlaskettu ulkomainen velka.

Suunnattomia menetyksiä kymmenille kehitysmaille on aiheuttanut myös niiden omien eliittien osaamattomuus, joka on tukahduttanut yritystoimintaa ja kansalaisten muuta rakentavaa aloitteellisuutta sekä pääomien rosvous ja laiton maastavienti.

Velkataakan kasvu alkoi 1990-luvun jälkipuoliskolla voimistaa vaatimuksia toivottomissa vaikeuksissa olevien kehitysmaiden velan anteeksiannosta.

Vaikuttava kampanja

Voimakkaimmin kehitysmaiden kestämättömän velkataakan anteeksiannon puolesta on kampanjoinut Jubilee 2000 -kansalaisliike, joka tempaisi mukaansa 1990-luvun lopulla laajat kansalaispiirit ympäri maailmaa. Kehityksen estävien, epäinhimillisten velkojen anteeksiannon puolesta ovat esiintyneet niin paavi Johannes Paavali II kuin rock-tähti Bono. Kirkollisilla piireillä on ollut liikkeessä näkyvä osuus. Kristityille vuosi 2000 on riemuvuosi, jonka aiheeseen velkojen anteeksianto sopii hyvin.

Suomessa Jubilee 2000 -toimintaa on organisoinut yli 200 kansalaisjärjestön muodostama Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa. KTV on sen jäsenjärjestö.

Kampanjan ansiosta Yhdysvaltojen ja maailman muiden johtavien maiden hallitukset ovat keventäneet epätoivoisimpia velkataakkoja. Syyskuuhun 2000 mennessä helpotukset olivat kuitenkin niin vähäisiä, että kymmenien kehitysmaiden velkaongelma pysyi yhä ratkaisemattomana.

Suomi antoi anteeksi

Kenelle köyhimmät kehitysmaat ovat velkaa? Kolmannes niiden yli 1 200 miljardin markan ulkomaisesta velasta  perustuu Maailmanpankilta, Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja alueellisilta kehityspankeilta saatuihin kehitysluottoihin. Keskeisiä velkojia ovat myös Yhdysvallat, Japani ja suuret EU-maat. Päinvastaisista lupauksistaan huolimatta ne ovat antaneet kitsaasti anteeksi köyhimpien maiden lainoja.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat ensimmäisten joukossa pyhkineet yli epätoivoisimpaan tilanteeseen joutuneiden maiden kehitysluottoja. Ratkaisussa yhdistyvät inhimillisyys ja käsitys siitä, että luottojen perintä olisi joka tapauksessa ylivoimaista. Suomi antoi vuoden 2000 alkuun mennessä anteeksi kehitysluottoja noin miljardin markan arvosta. Anteeksianto ei kuitenkaan koske kaupallisin perustein myönnettyjä vientiluottoja.

Missä vientiluottojen periaatteet?

Suuri osa kehitysmaiden ulkomaisesta velasta koostuu lainoista, joilla teollisuusmaat ovat edistäneet omaa vientiään. Kansalaisten näkökulmasta järjestelyyn sisältyy vakavia ongelmia, koska

  • vientiluottoja koskevat tiedot eivät ole julkisia
  • ja vientiluotoilla on ollut tärkeä osa kehitysmaiden syvenevässä sosiaalisessa ja ympäristökriisissä niiden myöntämisperusteiden ohittaessa tylysti kestävän kehityksen periaatteet.

Ongelmat koskevat myös Suomen vientiluottoja kehitysmaille. Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Finnveran takuuvastuut olivat vuonna 1999 noin 22 miljardia markkaa. Pääosa julkisin varoin tuetuista investoinneista meni Aasiaan. Myös toiseen luotottajaan, Leonia Yrityspankkiin, valtiovalta voi omistajana vaikuttaa suoraan. Kaikki riippuu päättäjien halusta vaikuttaa ja johdonmukaistaa Suomen kehitysmaapolitiikkaa.

Vuonna 1963 säädetyn Vientitakuu- ja korkotukilain uudistaminen eteni keväällä 2000, jolloin asiaa valmistellut asiantuntijaryhmä sai valmiiksi lakiesityksensä. Se antaa toivoa, että Suomi terävöittää vientitukensa myöntämisperusteita.

Teollisuusmaiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD pyrkii yhdenmukaistamaan kansallisia viennin rahoitusjärjestelmiä vuoden 2001 loppuun mennessä.

Velan anteeksianto
ja työelämän perusnormit

Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto (VAKL) otti edustajakokouksessaan huhtikuussa 2000 kantaa kehitysmaiden velan anteeksiantoon. Järjestö ehdottaa, että helpotukset keskitetään työelämän perusnormeja kunnioittaville velallisille.

Tansanian tapaus

Koettaessaan hoitaa ulkomaisten velkojensa korkoja ja kuoletuksia köyhät maat joutuvat puristamaan koulutuksen ja terveydenhuollon määrärahansa vähäisiksi. Kymmenet maat ovat samantapaisessa ahdingossa kuin Tansania.

"Onko kuviteltavissa pahempaa esimerkkiä (kansainvälisen yhteisön) epäjohdonmukaisesta politiikasta kuin Tansanian tapaus. Vaikka Tansania kärsii vakavasti aids-epidemiasta, sen on käytettävä ulkomaisen velkansa hoitoon yhdeksän kertaa enemmän varoja kuin terveydenhuoltoon ja neljä kertaa enemmän kuin peruskoulutukseen." - YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön Unctadin pääjohtaja Rubens Ricupero helmikuussa 2000


MAAILMANTALOUDEN EPÄVAKAUS

Tobinin vero: Suitset valuuttakeinottelulle

Nobel-palkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti 1970-luvulla pienen veron säätämistä kansainvälisille valuutansiirroille maailman valuuttajärjestelmän vakauttamiseksi. Ehdotuksen jälkeisinä vuosikymmeninä valuuttajärjestelmä on muuttunut entistä haavoittuvammaksi hyödyttäen ainoastaan harvalukuisia suurkeinottelijoita. Maailman valtamediassa heitä kutsutaan kaunistelevasti "markkinavoimiksi".

Viime vuosina kehitysmaiden hädästä huolestuneet asiantuntijat ja kansalaisliikkeet ovat korostaneet, että yksin Tobinin veron kertymä riittäisi turvaamaan kaikille ihmisille sosiaaliset perusoikeudet.

Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälinen liitto (VAKL) kannattaa Tobinin veron perimistä. Suomessa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa on viime vuosina kampanjoinut Tobinin veron säätämisen puolesta. Keskuksen jäsenkuntaan kuuluu myös ammattiliittoja, kuten KTV, Metalliliitto ja Teknisten liitto.

Chile kokeili Tobinin veroa muistuttavia keinoja 1990-luvulla määräten osan Chileen tehdyistä ulkomaisista sijoituksista tallennettaviksi vähintään vuodeksi. Tulokset olivat ristiriitaisia, koska ulkomaiset sijoittajat etsivät - ja löysivät - chileläisten sovellutuksista porsaanreikiä.

Maailman valuuttajärjestelmän epävakaus on lisännyt johtavien teollisuusmaiden hallitusten kiinnostusta Tobinin veroa kohtaan, mutta sen aukottoman toteuttamisen vaikeus on hillinnyt kokeilunhalua.

Vastustajat

Noin puolet maailman finanssimarkkinoista keskittyy Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Ne kuuluvat Tobinin veron tiukimpiin vastustajiin.


YMPÄRISTÖONGELMAT

Ilmastonmuutos suurin globaaliuhka

Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Satu Hassi määrittelee ilmastonmuutoksen suurimmaksi, maailmanlaajuiseksi ympäristöuhaksi. Etelän köyhille ilmiö on erityisen ongelmallinen. "Ilmastonmuutos vaikuttaa vakavimmin kehitysmaiden ruoantuotantoon, terveydentilaan ja asuinoloihin kaventaen ihmisten elinmahdollisuuksia", Hassi totesi Kehitysuutisissa 28.2.2000.

Liike-elämälle kasvihuoneilmiö merkitsee ristiriitaista haastetta. Kireä kilpailu houkuttelee yrityksiä olemaan pienentämättä haitallisia päästöjään, mikä puolestaan heikentää yritysten imagoa valppaiden kansalaisten mielissä. Sama ongelma koskee teollisuusmaiden hallituksia.

Kuluttajien tietoisuus ympäristön tilan ja maapallon tulevaisuuden välisestä yhteydestä on kasvanut. Kasvava joukko ottaa osto- ja kulutustottumuksissaan huomioon ympäristönäkökohdat.

Holtiton pohjoinen

Teollisuusmaiden päättäjät heräsivät 1970-luvulla pakkoon tehostaa olennaisesti ympäristönsuojelua. Maailmanlaajuisista uhkista pahin - ilmastonmuutoksen uhka - ei ole kuitenkaan väistynyt. Uhka johtuu ihmisen omasta toiminnasta, joka kohottaa ilmakehän hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksia.

Vakavimmin vaikuttavat teollisuuden, liikenteen ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt. Ne aiheutuvat kivihiilen, öljyn ja maakaasun tuotannosta ja poltosta. Henkeä kohti teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöt ovat paljon suurempia kuin kehitysmaiden, jotka kuitenkin tiedemiesten suuren enemmistön ennusteiden mukaan kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta.

Vuonna 1996 hiilidioksidipäästöt henkeä kohti olivat

  • teollisuusmaissa 12,5 tonnia,
  • kehitysmaissa 2,1 tonnia
  • ja köyhimmissä kehitysmaissa 0,4 tonnia

YK:n ympäristöohjelma Unep arvioi vuonna 1997, että monikansallisten yhtiöiden toiminta aiheuttaa puolet kaikista kasvihuonepäästöistä.

Pelko

Kehitysmaiden hallitusten enemmistö vastustaa kansainvälisen kaupan ehdollistamista ympäristönormeilla. Miksi? Kehitysmaiden johtajat pelkäävät, että teollisuusmaat käyttäisivät yhteisesti sovittuja ympäristönormeja omien markkinoidensa suojelemiseen kehitysmaiden tuotteiden kilpailulta.


KORRUPTIO JA
MUU RIKOLLISUUS

Korruptio tappaa

Korruptio on haudanvakava asia. Se tappaa. Korruptio on tärkeä osa kansantalouksien yhtälöä, joka vie ruoan, puhtaan veden, rokotukset, lääkkeet ja sosiaaliturvan köyhimpien ulottumattomiin. Rehottaessaan valtoimenaan lahjonta mädättää sekä julkisen hallinnon että liike-elämän.

Traagisia tapauksia ovat Zairen ja Filippiinien entiset presidentit Mobutu Sese Seko ja Ferdinand Marcos sekä kolmannen maailman moni nykyinen diktaattori suosikkeineen. He ovat korruptoituneilla hallinnoillaan rosvonneet ja toimittaneet ulkomaisille pankkitileilleen miljardeja, jotka ovat pois heidän kansoiltaan. Monessa maassa ulkomaille viedyn mustan rahan määrä vastaa suuruusluokaltaan valtion ulkomaista velkaa.

Transparency International

Transparency International (TI) perustettiin vuonna 1993 maailmanlaajuisen korruptionvastaisen kamppailun keskukseksi. Sitä ennen harva taho edes puhui vakavissaan korruptionvastaisen toiminnan mahdollisuudesta. Moni mieluummin vaikeni koko ilmiöstä pitäen sitä niin hankalana asiana. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti paljolti TI:n työn ansiosta. Maailmanpankki on pääjohtaja James Wolfensohnin alaisuudessa aktivoitunut korruptionvastaiseen toimintaan.

Matalat palkat

Julkisen sektorin matala palkkataso on Transparency Internationalin tutkimuksen mukaan korruption lisääntymisen tärkein syy. Lähes yhtä merkittäviä syitä ovat viranomaisten koskemattomuus, avoimuuden puute hallintokoneistossa ja julkisen sektorin hankintojen epämääräiset säännöt. Korruptiolle tekevät tilaa myös yksityistäminen, ulkomaisten sijoitusten ja ulkomaankaupan kasvu, lehdistönvapauden puute sekä pääomasiirtojen vapauttaminen.

Monikansalliset ja musta raha

"Raportoidessaan Transparency Internationalin korruptio-indeksistä lehdistö keskittää huomion kehitysmaihin... mutta pyydän ihmisiä tajuamaan, että suuri osa korruptiosta johtuu johtavissa teollisuusmaissa pääkonttoreitaan pitävistä monikansallisista yrityksistä." - Transparency Internationalin puheenjohtaja Peter Eigen "TI Newsletter"-tiedotteessa syyskuussa 1997

Naiset viattomampia

Maailmanpankin ja Marylandin yliopiston selvitykset osoittavat, että korruptio on sitä vähäisempää, mitä suurempi osuus naisilla on hallintokoneistoissa. Tutkijat arvelevat, että naisten eettinen taso on korkeampi kuin miesten ja että naiset ovat miehiä halukkaampia ajamaan yhteistä etua.

Teollisuusmaiden hallitukset passiivisia

"Kansainväliset yhtiöt harjoittavat kehitysmaissa laajamittaista lahjontaa. Johtavien teollisuusmaiden hallitusten enemmistön toiminta kansainvälisen korruption lopettamiseksi on vaatimatonta. Sen seurauksena köyhyys lisääntyy kehitysmaissa, niiden demokraattiset instituutiot murenevat ja kansainvälinen kauppa vääristyy." - Transparency Internationalin puheenjohtaja Peter Eigen

Tärkein uudistus

"Eettisen ohjeen kehittely on ehkä tärkein viime vuosien uudishankkeistamme." (Ohje kieltää yhtymän työntekijöitä antamasta ja vastaanottamasta lahjuksia.) - Intian johtavan teollisuusyhtymän Tatan johtaja Tata, Transparency International Newsletter, June 1999

Kansainvälistyminen herkkua rikollisille

Pääomien, tavaroiden ja ihmisten aiempaa vapaampi liikkuminen yli rajojen sopii hyvin järjestäytyneelle rikollisuudelle. "Globalisaatio luo uusia jännittäviä mahdollisuuksia, ja maailman rikolliset kuuluvat kaikkein kekseliäimpiin uusien olosuhteiden hyödyntäjiin", todetaan YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuosikirjassa 1999.

Rajojen madaltuminen helpottaa

  • rahanpesua,
  • huumeiden ja muun tavaran salakuljetusta
  • sekä kansainvälistä ihmiskauppaa

Rikolliset kuuluvat maailmanlaajuisen sähköisen tietoverkon varhaisiin hyödyntäjiin. Toisaalta nykyaikainen tietotekniikka tarjoaa rikollisuutta vastaan kamppaileville uuden tehokkaan välineen.

Jyrkkenevä sosiaalinen eriarvoisuus ja rahan uudenlainen korostuminen valtakulttuurin arvomaailmassa laajentaa rikollisuuden kasvualustaa.

Harmaa talous

Suomessa asiantuntijat arvioivat, että harmaa talous ja talousrikollisuus aiheuttavat vuosittain yli 20 miljardin markan tappion yhteiskunnalle maksamatta jätettyinä veroina ja sosiaaliturvamaksuina. Laittoman yritystoiminnan laajenemisesta kärsivät suoraan työntekijät, joiden työnantajat laistavat sosiaaliturvamaksuista, ja välillisesti kaikki veronmaksajat, koska maksamatta jätetyt verot korottavat laillisesti toimivien verotusta.

Harmaan rahan johtaviin asiantuntijoihin kuuluva Markku Hirvonen totesi Palkkatyöläinen 1/2000:ssa, että Suomessa on harmaata liiketoimintaa erityisesti pääkaupunkiseudun rakennustuotannossa, ravintola-alalla ja telakkateollisuudessa.

Naiskauppa

"YK:n kehitysohjelma UNDP arvioi kehitysmaista kuljetettavan Länsi-Eurooppaan halpatöihin, harmaille markkinoille ja seksiteollisuuden palvelukseen vuosittain 500 000 naista." - Kumppani 2-2000

+ sininen.jpg (661 bytes) +  

 

 

 

Vuonna 1970 kehitysmaiden ulkomainen velka oli 90 miljardia dollaria vastaten 15 prosenttia niiden bruttokansantulosta.

Vuonna 1998 velka oli lähes 2 000 miljardia dollaria. Se oli 37 prosenttia niiden bruttokansantulosta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Kaksikymmentä vuotta Tobinin alkuperäisen ehdotuksen jälkeen, uusia järkisyitä on tullut sen tueksi: se lisäisi huomattavasti valtioiden ja globaalin yhteisön tuloja ja yhä useammin sitä pidetään korvaamattomana keinona vahvistaa demokraattisia arvoja ja vastuullisuutta. Tiuhaan toistuvat maailmanlaajuiset finanssikriisit ovat lisänneet Tobinin analyysin uskottavuutta ja hänen ehdotuksensa vetovoimaisuutta." - Heikki Patomäki, The Tobin Tax: How to Make it Real, Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki 1999

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Korruptio ylläpitää köyhyyttä,
hidastaa yhteiskunnan kehitystä
ja estää hyvinvoinnin tasapuolisen
jakautumisen. Korruption
torjuminen on ainoa tie kestävään
kehitykseen." - ulkoasiainministeriön
alivaltiosihteeri Kirsti Lintonen
2.3.2000 ministeriön
korruptioseminaarissa.

 

"Sekä 'paha' että 'hyvä' kansainvälistyvät, kun rajojen merkitys vähenee. 'Pahan' kansainvälistymisestä voi pitää esimerkkeinä aseiden ja salakuljetuksen helpottumista." - professori Raimo Väyrynen, Kumppani 2-2000

+ sininen.jpg (661 bytes)