Onko Valuuttarahastossa
herätty köyhyyden ongelmaan?

Miksi köyhyys on lisääntynyt, vaikka maailma on vaurastunut? Eikö vuosittain miljoonien ihmisten ennenaikaista kuolemaa merkitsevälle, kasvavalle eriarvoisuudelle löydy vaihtoehtoa?

Vielä aivan äskettäin mahtavat pääjohtajat - Maailmanpankin James Wolfensohn ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n Michel Camdessus - ajoivat kolmannessa maailmassa makrotalouden rakennesopeutusohjelmia, jotka monessa maassa pahensivat köyhyyttä. Rapakuntoisia talouksia koetettiin saattaa nousu-uralle köyhien kustannuksella. Pääjohtajat perustelivat linjaa pitkän aikavälin eduilla.

Aivan 1990-luvun lopulla heidän puheisiinsa ilmestyi uusia näkökulmia.

"Vahvaa sosiaalista komponenttia tarvitaan joka tapauksessa: hyvin kohdennettuja ja kustannustehokkaita sosiaalisia turvaverkkoja, julkisten varojen lisääntyvää käyttöä koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä tulonhankintamahdollisuuksia köyhille", Camdessus hahmotteli helmikuussa 2000.

"Maiden sisällä ja kansakuntien välillä kasvava rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on eettisesti raivostuttavaa, taloudellisesti tuhlailevaa ja luo sosiaalisen räjähdyksen mahdollisuuden. Nyt tiedämme, että pelkkä kakun kasvattaminen ei riitä. Myös sen jakotavalla on suuri merkitys kehityksen dynamiikalle", Camdessus totesi.

Maailmanpankki oireilee samantapaista suunnanmuutosta. Miksi?

Se johtuu harjoitetun politiikan huonoista tuloksista kehitysmaiden taloudessa ja voimistuneesta arvostelusta ratkaisujen sosiaalisia seurauksia vastaan. Kritiikkiin on yhtynyt myös arvostettuja taloustieteilijöitä, kuten Jeffrey Sachs ja Joseph Stigliz, joka aloitti oman julkisen hyökkäyksensä tammikuussa 1998 Helsingissä, silloin vielä Maailmanpankin pääekonomistin viran haltijana.

Ay-liike ja kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat pitkään vaatineet muutosta vähäosaisia kurjistaneeseen politiikkaan. Ay-aktiiveille ei ole uutinen, että jyrkkä tulonjako jarruttaa taloudellista kasvua ja että sosiaalisten turvaverkkojen puute aiheuttaa kärsimystä ja yhteiskunnallista epävakautta.

Oman kokemuksensa perusteella ay-aktiivit eivät ole uskoneet vallanpitäjien teesiä, jonka mukaan rikkaiden rikastuessa yhä suurempia etuja tihkuu myös alemmille sosiaaliryhmille.

Ministeri perää kokonaisnäkemystä

Köyhyys johtuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Köyhyyttä on mahdotonta lieventää ottamatta huomioon siihen vaikuttavia tekijöitä usealla politiikan lohkolla. "Kehitysavulla ei yksin saavuteta tavoitetta puolittaa köyhien joukko vuoteen 2015 mennessä. Siksi köyhyyden voittamisen kokonaisnäkemyksen on yhdistettävä toimiamme niin turvallisuus-, kauppa-, ympäristö-, maatalous- kuin pakolaispolitiikankin alueilla", totesi Ruotsin kehitysyhteistyöministeri Maj-Inger Klingvall vuoden 2000 alussa Kumppani-lehden haastattelussa.

Intialainen menestystarina:
Itsensä työllistävien naisten järjestö SEWA

Runsaat kaksi vuosikymmentä sitten Gujaratin osavaltiossa Intiassa ryhmä köyhiä naisia perusti tuekseen Itsensä työllistävien naisten järjestön SEWA:n. Vastoin ulkopuolisten ennakkokäsityksiä se johti todelliseen menestystarinaan.

Vuoden 2000 alussa SEWA:an kuului 240 000 itsensä työllistävää käsityöläistä, katukauppiasta, paperinkerääjää, tupakankäärijää ja monen muun alan köyhää pienyrittäjää. Ammattinimikkeitä on yli 60.

Järjestö toimii ammattiyhdistyksenä neuvotellen ongelmista viranomaisten kanssa. Jäsenet saavat koulutusta ja pankkipalveluja, joiden ansiosta heidän ei tarvitse enää turvautua vaaralliseen velkakierteeseen johtaviin koronkiskureiden lainoihin.

Työ on kohottanut naisten omanarvontuntoa ja parantanut heidän asemaansa. SEWA:n toiminta-alue on laajentunut Gujaratin ulkopuolelle.

Eteläisessä ja Itä-Afrikassa HI-virus ja sen aiheuttama aids ovat levinneet niin laajalle, että usean maan keskimääräinen elinikä alenee järkyttävästi, jopa 10-20 vuodella. Eniten kuolee parhaassa työiässä olevia miehiä ja naisia. Ongelmallisimmissa maissa aids orpouttaa peräti neljänneksen lapsista.

YK:n erikoisjärjestön Unaidsin arvion mukaan tauti aiheuttaa vaikeimmilla alueilla ainakin vuosikymmenen ajan 1-2 prosentin vuosittaisen loven bruttokansantuloon. Tauti ei surmaa vain kouluttamattomia ihmisiä, vaan myös joukoittain terveydenhuollon henkilökuntaa, opettajia ja yrittäjiä syventäen entisestään maiden sosiaalista kriisiä.

Eräillä alueilla tauti on romahduttanut maataloustuotannon puoleen normaalista.

Hiv/aidsista on tullut Euroopan väkiluvun 1300-luvulla puolittaneen mustan surman jälkeen pahin tartuntatauti.

Monessa maassa aids-potilaiden hoito vie puolet muutoinkin täysin riittämättömistä terveydenhoidon määrärahoista. Kansalaisilla ja valtioilla ei ole varaa lääkkeisiin, joilla viruksen leviämistä sikiöihin voitaisiin rajoittaa ja aidsin etenemistä hidastaa.

Määrärahojen puute on osaltaan jättänyt ennaltaehkäisevän valistuksen liian vähäiseksi. Siihen ovat vaikuttaneet myös monen maan päättäjien takaperoiset asenteet. Ugandassa maan johto ryhtyi varhaisessa vaiheessa avoimesti jakamaan valistusta ja sen ansiosta uusien tartuntojen määrä on kääntynyt selvään laskuun.

Taudit palaavat

Tiivistyvä vuorovaikutus maapallon eri osien välillä aiheuttaa uuden terveysuhan. Tuberkuloosi ja kurkkumätä uhkaavat taas teollisuusmaita, vaikka niistä luultiin päästyn eroon. Lisääntyvän matkailun lieveilmiönä sukupuolitaudit sekä erilaiset salmonella-bakteerit ja muut vatsatauteja aiheuttavat mikrobit leviävät aiempaa nopeammin maasta toiseen.

Vähän ja paljon

Vauraassa maassa kansalaisen terveyteen käytetään yli 40 kertaa enemmän rahaa kuin köyhässä.

Talous ja terveys

Neuvostoliiton entisen alueen talous romahti 1990-luvulla. Sen myötä terveydenhuollon taso laski rajusti. Kielteinen kehitys tarjoaa julman esimerkin siitä, miten kiinteä yhteys talouden tilan ja terveydenhuollon välillä vallitsee.

Köyhyys ei kuitenkaan väistämättä merkitse surkeata terveydenhuoltoa. Köyhässä Kuubassa vallanpitäjät ovat vuosikymmeniä suosineet terveydenhuoltoa, minkä seurauksena esimerkiksi lapsikuolleisuus on laskenut teollisuusmaiden tasolle.

LAPSITYÖ JA LUKUTAIDOTTOMUUS

Kapaloista työmaalle

Maailmassa syntyi 1990-luvulla vuosittain 140 miljoonaa lasta. Heistä moni osallistui työelämään jo silloin, kun heidän suomalaiset ikätoverinsa aloittelivat koulunkäyntiään. Työtätekevien 5-14-vuotiaiden lasten määräksi arvioidaan 250 miljoonaa. Heistä 110 miljoonaa on tyttöjä.

Lapsityön suurin syy on köyhyys. Kansainvälinen työjärjestö ILO ja YK:n lastenrahasto Unicef arvioivat, että kehitysmaiden perheet saavat 10-25 prosenttia tuloistaan lasten työstä.

Lapsityö keskittyy kehitysmaihin, mutta myös Yhdysvalloissa ja EU:n eteläisissä jäsenmaissa sekä Britanniassa on yhteensä miljoonia työtätekeviä lapsia.

Eniten kohua on herättänyt se, että länsimaiden kuluttajille on tarjottu lapsityöllä valmistettuja mattoja, jalkapalloja ja vaatteita. Kohun seurauksena ongelma on tiedostettu laajalti, ja sitä yritetään lieventää lukuisilla kansainvälisillä hankkeilla.

Valppaimmat länsimaiset maahantuojat - Suomessa maan suurin kehitysmaatavaroiden tuoja Kesko - koettavat varmistaa, että heidän hankkimiensa tavaroiden valmistusketjuun ettei sisälly lapsityötä.

Kuluttajat saavat kuitenkin yhä niukasti tietoa pitkistä alihankintaketjuista ja saattavat tahattomasti ostaa lapsityön tuloksia.

Kansainvälinen kampanja lapsityön vähentämiseksi tähtää ensi vaiheessa lapsityön räikeimpien muotojen pikaiseen lopettamiseen ja mahdollisimman monen lapsityöläisen auttamiseen koulutielle. Sitä edistetään hankkeilla, joilla kohennetaan perheiden toimeentuloa niin, että lasten lähettäminen ansiotyöhön lakkaa olemasta taloudellinen välttämättömyys.

Kansainvälinen työjärjestö ILO toimii lapsityöongelman lieventämiseksi kymmenissä kehitysmaissa yhteistyössä viranomaisten, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Suomi osallistuu ILO:n keskeisen lapsityöhankkeen rahoitukseen.

Joka kymmenes vientituotannossa

Kehitysmaissa lapsityövoima keskittyy maa-, karja- ja kotitaloustöihin. Samaan tapaan maaseudun lapset auttoivat vanhempiaan oman tilan töissä ja tulonhankinnassa entisaikojen Suomessa. Ratkaiseva ero on siinä, että Suomessa lapset kävivät koulua työnteostaan huolimatta.

Kehitysmaissa kymmenesosa lapsityöläisistä on vientiä harjoittavien yritysten palveluksessa. Lapsia palkataan, koska he ovat monessa tehtävässä näppäriä ja koska heille omien oikeuksiensa puolustaminen on vaikeampaa kuin aikuisille.

Liike-elämän kansainvälistyminen lisää maailmanlaajuisesti kiinnostusta tuotannon järjestelyihin eri maissa. Se antaa toivoa, että varsinkin vientiyritysten lapsityöongelmaa on mahdollista lieventää tehokkaasti.

Lapsityön räikeimmät muodot

Kiireellisintä lapsityön vähentämisessä on lopettaa sen räikeimmät muodot. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n jäsenvaltiot hyväksyivät kesällä 1999 asiaa koskevan sopimuksen. Siinä lapsityön räikeimmiksi muodoiksi määritellään

• orja- ja pakkotyö,
• lapsikauppa, -prostituutio ja -pornografia,
• pakko-otto aseelliseen konfliktiin osallistuviin joukkoihin,
• käyttö laittomassa toiminnassa, erityisesti huumeiden tuotannossa ja kaupassa
• sekä terveydelle ja moraalille vaaralliset tehtävät

ILO:n jäsenvaltioiden yhteinen päätös terävöittää kamppailua lapsityön räikeimpien muotojen lopettamiseksi kokonaan. Lapsityön muiden muotojen lopettaminen tulee vaatimaan sitä paljon pidemmän ajan. Lähiajan tavoitteena on kääntää lapsityövoiman määrän kehitys laskuun.

Kaikki kouluun jäätelön hinnalla

Miksi 73 miljoonaa 7-11-vuotiasta tyttöä ja 57 miljoonaa samanikäistä poikaa eivät käy koulua? Tärkein välitön syy on se, että kehitysmaiden hallitukset ja perheet eivät pysty rahoittamaan kaikkien lasten koulunkäyntiä.

Maailman vaurauteen verrattuna vaadittava rahamäärä ei ole kuitenkaan suuri.

Kaikkien 7-11-vuotiaiden lasten saaminen kouluun vaatii ainoastaan runsaan 40 miljardin markan lisäystä maailman vuotuisiin opetusmäärärahoihin. Summa on niin pieni, että eurooppalaiset käyttävät vuodessa enemmän rahaa jäätelöön ja yhdysvaltalaiset kosmetiikkaan, Unicef muistutti vuoden 1999 raportissaan.

Ulkomaisten velkojensa hoitoon 52 köyhintä maata käytti 1990-luvun lopulla vuosittain noin 130 miljardia markkaa.

Koulutukseen köyhät ja muut kehitysmaat sijoittavat vuosittain 500 miljardia markkaa.

Koulu vai kuolema?

"Kymmenen prosenttiyksikön lisäys tyttöjen osallistumisessa ala-asteen koulutukseen, vähentää lapsikuolleisuutta 4,1 tapauksella tuhatta syntynyttä kohti ... Esimerkiksi Pakistanissa tämä merkitsee sitä, että tuhannen tytön lisäkouluvuosi estää noin 60 lapsikuolemaa." - Unicefin vuosiraportti Maailman lasten tila 1999

Sialkotin lapset
ja Suomen sairaalat

Pakistanin Sialkot kuuluu maailman tärkeimpiin saksien, pihtien sekä muiden leikkaus- ja hammashoitovälineiden tuottajiin, todetaan Julkisalojen kansainvälisen liiton PSI:n aineistossa. Tuotannon 50 000 työläisestä joka seitsemäs on lapsi, paikalliset viranomaiset ja Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioivat. "Suurin osa instrumenteista viedään teollistuneisiin maihin käytettäväksi ... kirurgiassa, hammashoidossa ja eläinlääkinnässä. Lapsityöntekijöiden osallistuminen tuotantoon vaikuttaa välittömästi sairaanhoitajiin ja muuhun julkisen sektorin terveydenhuoltohenkilöstöön kaikkialla maailmassa", PSI muistuttaa.

Sialkotissa toteutetaan Pakistanin viranomaisten ja kansainvälisten järjestön yhteistyöllä hankkeita, joiden avulla tuhannet lapset vaihtavat vähitellen työnteon koulunkäyntiin.  

Kyläkoulu Pakistanissa

Suomalaiset ammattiliitot ja -osastot rahoittavat Pattal Mundanin kylässä Pakistanissa hanketta, jonka ansiosta kylässä on toiminut koulu helmikuusta 1999 lähtien. Seuraavana syksynä koulussa oli jo 125 oppilasta ja 4 opettajaa. "Lähiseudun maanomistajat ja muut työnantajat ovat kärmeissään: halpaa työvoimaa ei enää tahdo saada, kun penskat kuluttavat aikansa koulussa. Täytyy ottaa aikuisia tekemään peltotöitä", toimittaja Tiina Ritala raportoi seudun elämästä joulukuussa 1999. "Koulutus on pysyvä ratkaisu lapsityöongelmaan", toteaa pakistanilainen Zaheer Ahmad Taj. Hän johtaa Pakistanissa tekstiili-, matto- ja maatyöläisten liittoa, jonka kanssa suomalaiset ay-järjestöt tekevät yhteistyötä.

Jäsenkeräyksen tulos:
Pietarin lastenkotiin hyvät pesutilat

Pietarin lastenkoti numero 20:n lapset saivat hyvät pesutilat juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. KTV:n jäsenet osallistuivat remontin rahoittamiseen ja tarvikkeiden hankintaan. Kesällä 1998 lastenkodin kymmenet asukkaat pääsivät KTV:n kustantamalle leirille, jonka järjestivät liiton Turun yhteisjärjestön aktiivit.

Tyttöjen koulutus avain moneen ongelmaan

Vuonna 1990 maailmassa oli 130 miljoonaa kouluikäistä lasta, jotka eivät olleet lainkaan käyneet koulua. Heistä selvästi yli puolet oli tyttöjä. Vuonna 1995 yli puolet Saharan eteläpuolisen Afrikan 6-11-vuotiaista tytöistä ei käynyt koulua. Etelä-Aasiassa heidän osuutensa oli runsas kolmannes.

Viime vuosikymmeninä tyttöjen koulunkäynti on kuitenkin yleistynyt kaikkialla.

Se vaikuttaa myönteisesti paitsi paikallisesti myös paljon laajemmin, koska tyttöjen koulunkäynnin lisäys alentaa syntyvyyttä ja lapsikuolemia. Molemmat hidastavat maapallon väestönkasvua. Se taas lieventää nälkä- ja ympäristökatastrofien uhkaa.

Tyttöjen koulunkäynnin lisääminen vauhdittaa kehitysmaiden ja siten koko maailman taloudellista kehitystä.

Yli satakertainen ero

Vuonna 1994 vähiten kehittyneet maat käyttivät asukasta kohti julkisia varoja koulutukseen 9 dollaria. Teollisuusmaissa vastaava määrä oli yli satakertainen, 1 211 dollaria.

NÄLKÄ

Bellon mielestä sopimuksen valmisteluvastuu tulisi antaa YK:n kauppa- ja kehitysjärjestölle Unctadille.

KAUKANA KOTOA

Peter Stalker arvioi kirjassaan Workers without frontiers, että vuonna 2000 maapallon eri osissa elää 120 miljoonaa siirtolaista. Kuten ennenkin vieraisiin maihin lähdetään ennen muuta työn ja paremman ansiotason toivossa. Alueiden välisten tuloerojen kasvu lisää painetta maastamuuttoon.

Taloudellinen kehittymättömyys johtaa pitkälle koulutetun työvoiman maastamuuttoon. Noin 40 000 tohtoriksi väitellyttä afrikkalaista elää Afrikan ulkopuolella, arvioi African Capacity Building Foundation.