Re: [puhekupla] Supersankarit ja nostalgia
From: Reima Mäkinen (kuvagra@nic.fi)
Date: 09.12.2001 - 11:17:17
Piti kirjoittaa lyhyt kommentti, mutta päädyin laatimaan samalla
näkemykseni supresankarihistoriikista...
Vainio:
>Kuinka paljon oman lapsuuden muistelu vääristää näkökulmaa siitä,
>mikä on hyvää sarjakuvaa?
Tiiä vääristääkö se enempää kuin esimerkiksi se, että asiat vaikuttavat
ensisijaisesti eletyssä ajassa ja kulttuurissa. Siis siten, että se mikä
nyt on "kovaa" on vuoden parin päästä jo laimentunut kun on tullut uusia
parempia ja kovempia juttuja. Kulttuuri, sarjakuvakulttuurikin, on sillä
tavalla kerroksellista, että uudet asiat rakentuu vanhojen päälle. Sitten
on olemassa klassikoita, jotka on jollakin perusteella kanonisoitu niin,
että katsotaan niiden edustavan poikkeuksellisen korkeata tasoa muutenkin
kuin omassa ajassaan. (Tähän liittyen voisi kysyä myös: Mitenköhän pitkälle
arkkityyppien käyttö ja Aristoteleen hahmottelemat juonikaavat vielä pätee
myös tulevien klassikoiden rakennuspuina? Ilmeisesti maaiman tappiin?!)
Kuvitelisin, että Lagerstedt Supersankarikirjassaan (jota en ole lukenut)
nostaa esiin useimmat tämän alan klassikoista ja alaa uudistaneet
tärkeimmät tekijät.
Kommenttina vielä ylläolevaan. En suinkaan enää diggaa kaikesta skidinä
lukemastani, eli lapsuuden vääristely eli muistelu ei voi yxin selittää...
Mitä tulee edellisessä kirjoituksessa mainitsemaani, ja juuri lukemaani
JLA:hen, niin eihän siinä ollut mitään! Tarinassa juoni ja sankaruus oli
korvattu hirvittävällä määrällä turhaa selittelyä ja detaljeja. Miten joku
skidi voisi isona nostalgisoida sellaista? Kuolikos se sankaruus noin
yleisemminkin jossain vaiheessa just tossa -90 luvulla? Minusta on vähän
ikävää, että sankaruus (hyvyys) ei ole enää vähään aikaan ollut uskottavaa.
Terveisiä vaan Hyvä Miehelle! Jännä katsoa mitä tämä Bin Laden -sotku
tekee, minulla on se kuva, että suurin osa supergenren tekijöistä (ja
muistakin jenkeistä) on aidosti vaikuttunut mm. WTC -palomiesten
sankaruudesta.
Luin juuri vuoden -77 Comics Journalista (aika ennen ekoja Eisnerin graphic
novelleja!) Gil Kanen haastatuksen ja pitkästyttävän jorinan seasta
hahmottui muutama isompi linja. Aluksi, aika huvittavasti, hän valitteli
sitä miten skene on hajonnut niin että kaikille ryhmille pitää olla omat
juttunsa, että se suuri yleisö on pilkkoutunut...
Eniten Kane puhui siitä rappion tilasta missä mainstream jenkkisarjis
tuolloin(kin) oli. Hän piti sekä Marvelin että DC:n pomoja täysin
kyvyttöminä luusereina joilla ei ole hajuakaan siitä mikä tekee
sarjakuvista hyviä. Äijät vain monistavat sitä samaa ideaa minkä on todettu
myyvän. (Jenkeissähän tähän sopaan sekoittuu myös sarjsiten
levitysongelmat) Eli hän ei nähnyt kummassakaan talossa olevan pienintäkään
kykyä riskinottoon, näkemyksestä puhumattkaan. Lisäksi Kane puhui mm.
paketioinnista (samaa huttua uudessa kuoressa) jonka seurauksena DC sai
ulos (omasta mielestäni legendaariset, mutta lopulta aika heikot)
"Teräsmies vs Muhammad Ali" ja "Teris vs Hämis" -albumit. Marvelilla oli
rivissään tuolloin vielä sankareita jotka jaksoivat jotenkin myydä. Summa
summarum aika ei ollut otollinen uusille paremmille(?!) ideoille tai
tekijöille. 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa painotekniikka lienee
parantunut sen verran, että se myi lehtiä. Sittenhän jossain vaiheessa
80-lukua(?) markkinointiosastot keksivät lisätä myyntiä alkamalla tehtailla
keräilykappaleita. Jonka jälkeen tuli sitten se myyntikuplan puhkeaminen ja
-90 luvun romahdus joka teki yhdessä piirtäjätähtikultin kanssa tilaa
uusille yrityksille kuten Imagelle.
>Monet amerikkalaiset kirjoittajat pitävät kaupallisen
>supersankarisarjakuvan kaikkien aikojen rimanalituksena 80-luvun
>megacrossover-sarjaa Salatut Sodat (Secret Wars). Sanotaan, että tarina oli
>täysin lapsellinen ja ilmiselvä rahastusjippo.
Tuo koko "jenkkihistoria" muodostunee ihan yhtä paljon kaupallisista kuin
taiteellista keksinöistä? Siellhän mennään ensi sijaisesti rahan ehdoilla,
lukijat ja tekijät saavat raahautua perässä jos kykenenvät. Hyviä
supersankarisarjiksia puskee sielä esiin lähinnä silloin kun alan lama on
niin syvä, että kaupallinen puoli ei koe enää voivansa hävitä mitään.
Säästän teitä, ja jätän tässä nyt kokonaan käsittelemättä nämä
"murroskohdat" ja sen mitä uutta ne ovat tuoneet genreen.
Tässä omaa suosikkilistaani kronologisesti ja lyhyin perusteluin. Uusimpia
-90 luvun piirtäjiä ja kirjoittajia tunnen luvattoman huonosti.
- Siegelin ja Shusterin Teräsmies (kaikkien jäyhäleukojen äiti ja
tarinointikin on niin ihanan naivia, yksi suurimpia vikapäitä siihen että
aloin piirtää sarjakuvia)
- Kanen Batman (kökköritari)
- Colen Plastic Man (taidokas, surrealistinen ja koskettava)
- Leen ja Ditkon Hämis ("Hei tässähän on käsikirjoitus!")
- Kirbyn Ihmeneloset (Dynaamisuuden ja voiman kuvauksen huippu, ihan sama
mitä Kirby piirtää -- I buy it.)
- Millerin Batman/Dark Knight (Uskottava supersankari?! uutta DK 2:ta en
ole lukenut)
- Bollandin Dredd & Batman (Machojen macho, sommittelun ja kynärendauksen &
crosshatchingin juhlaa! kässärien uskomattomat todeksi muuttuneet visiot)
- Mooren ja Gibbonsin Watchmen (klassikkojen klassikko)
- Pat Millsin ja Kevin O'Neillin Marshall Law (huumoria, mikään ei ole
pyhää ja vähän huonostikin voi piirtää)
No siinä se suurin piirtein olikin. Olen kyllä "kuullut" Byrnestä,
Wrightsonista, Maccuchellista, Jansonista, Sienkiewichistä, Romitasta
(sr&jr), Mc Farlanesta, McKeanista, ym. mutta minulle ne eivät ole samassa
kastissa noiden kanssa. Monta muutakin pienempää suosikkia jäi
mainitsematta, osin ehkä siitä syystä että äijien tuotanto ei ole sattunut
oikeaan aikaan ja riittävällä volyymillä haaviini. Sci-fin rajaaminen ulos
hankaloittaa. Entä miten lokeroidaan Ranxerox ja Lobo? Yksi suurimmista
pettymyksistä on vielä pakko mainita eli Moebiuksen Silver Surfer. Se että
tuo oli pettymys on tuskin yksin Giraudin syy, ja olihan se silti parasta
omana aikanaan. Joka tapauksessa, ainakin minä huomaan nostavani tekijöitä
jotka ovat vähintään tuoneet meininkeihin jotain uutta näkökulmaa tai
uudistaneet visuaalista puolta.
Sienkievitsi oli aikanaan McKeanin ohella tämmöinen, mutta sekin on jo 80
-lukua enkä muutenkaan diggaa siitä, että muoto ajaa sisällön ohi. Kertokaa
minulle mitä tälläistä merkittävää -90 luvulla tapahtui? Oliko Imagen
tallin ja tyylin perustaminen se isoin juttu? Nyt kun katsoo sitä
lehtimerta Fennicassa, niin aika huonosti siitä ketään pomppaa esiin.
Voisiko se johtua siitä, että kaikki piirretään ja värittävät nykyään
koneella? Ehkä. Kyllähän sitä aiemminkin piirtäjät teki siellä hommia
epäinhimillisellä aikataululla, mutta ehkä koneet on omiaan kärjistämään
tätä kiireongelmaa. Koska tulee eka joka näyttää mistä tietokonegraffa
pissii? Se DK2 muuten näyttää tosi pahasti kikkailulta, onks kukaan teistä
lukenut sitä? Entä Onko J. Scott Cambell joku?! No sanotaan vielä jotain
positiivistakin. Black&White Batman -kirjat jotka Like on suomentanut.
Naas:
>Ongelmaan loytyy helppo vastaus, voitte vaikka PALKATA mut lukemaan ja
>vertailemaan niita juttuja. Huolimatta fanaattisuudestani sajakuvia
kohtaan en
Tämähän on aivan superjännä idea!
Ehdotan kumminkin tapani mukaan taas jonkilaista järjestäytymistä. Kokeen
ja arvioiden pitää olla ehdottoman tieteellistä tasoa! :-) Eli voisi hieman
miettiä ainakin
1. hyvyyden kriteereitä ja
2. sitä mitä sarjiksia tuohon otokseen valittaisiin.
Jos hyvyydestä puhutuaan niin, kullä minusta ainakin ne parhaat
piirtäjätekijät nousee aika hyvin esiin massasta. Kane oli sitä mieltä,
että sarjakuvakirjoittajiksi eksyvät vain muissa kirjoitusammateissa
epäonnistuneet. Lienee pitänyt paikkaansa ja pitää ehkä edelleen. Toinen
yleisesti esitetty huomio on se, että jenkit tuottavat tekijöitä ulkoa.
Eiköhän se kärkipään tuotanto tälläkin hetkellä aika isoin osin lepää
exbrittien harteilla. Mangakin näyttää vaikuttaneen todella paljon
uusimpiin hyviin jenkkipiirtäjiin.
Eli voisi arvioida erikseen ainakin piirroksia (sarjakuvallisuustta) ja
käsikirjoituksen tasoa (tai sen olemattomuutta).
Pitäisikö vertailla keskenään vain muutamaa kohdetta. Jotain menneisyyden
hyvää ja uusinta Marvel-neroutta, vai olisko syytä valita esim. joka
kymmenluvulta yksi tai kaksi edustajaa suurempaan katselmukseen?! Liian
laaja se setti ei saisi olla, muuten iskee arvioijalle turtumus.
>Nostalgiapohjaa siis ei loydy. Kriittista silmaa kylla senkin edesta. ;)
Minua miellyttää (leikkinä) idea tälläisesta Finlandia -tyyppisestä
ratkaisussa, missä joku yksin päätttää.
Asian vierestä...
Tajusin tossa pari viikkoa sitten että enää ei ole divareita jotka myyvät
vanhoja suomalaisia sarjakuvalehtiä halvalla. Koskisen Ari siihen
kommentoi, että eihän enää lehtiä juuri ilmestykään. Minulla harrastus
(keräily, piirtäminen ja lukeminen) oli alkuaikoina antikvariaateissa
koluamista. Sekin on nyt kadonnutta kansanperinnettä! Ja mitä meillä olisi
sarjakuvaa, ellei Hessumedia panostaisi disnykamaan niin voimalla? Ei
paljon mitään!
Reima
P.S. Olisiko joku luopumassa Watchmenistään tai tiiättekö saako mistään eli
onko julkaistu pakettina Kanen Star Hawks sarjaa? Tuohan ilmestyi joskus
-70-80 luvun vaihteessa Suomessakin ainakin Aamulehdessä strippinä nimellä
Tähtihaukat. Ärsyttävä robottikoira, mutta silti.
Reima Mäkinen
gsm 040-7157 222
kuvagra@nic.fi
www.nic.fi/~kuvagra
