[puhekupla] Supersankarit ja nostalgia
From: jvainio@urova.fi
Date: 07.12.2001 - 21:12:12
> >Piirroksetkin
> aika köyhää verrattuna siihen kun olin nuori... >
>
> eiks aika moni asia oo... :)
Joo-o. Nostalgiakaan ei ole enää sitä, mitä se oli ennen. Itse asiassa,
oikeastaan Paratiisista karkoituksen jälkeen kaikki onkin ollut sitten alamäkeä.
Mutta tästä saan aasinsillan erääseen sarjakuvajuttuun, jota olen pohtinut: kun
lukee amerikkalaisia kirjoituksia sarjakuvasta, vaikkapa tuota Comics Journalia,
niin yleensä kirjoittavat tuomitsevat jyrkästi nykyiset supersankarisarjakuvat,
mutta tekevät sitten sentään myönnytyksen vanhempaa materiaalia kohtaan. Silloin
kun Jack Kirby ja Steve Ditko piirsivät Marvelille, niin sehän se oli
sentään aikaa se. Kuinka ollakaan, tämä osuu aikaan jolloin tekstien
kirjoittajat olivat nuoria sarjakuvafaneja.
Kuinka paljon oman lapsuuden muistelu vääristää näkökulmaa siitä, mikä on hyvää
sarjakuvaa? Monet amerikkalaiset kirjoittajat pitävät kaupallisen
supersankarisarjakuvan kaikkien aikojen rimanalituksena 80-luvun
megacrossover-sarjaa Salatut Sodat (Secret Wars). Sanotaan, että tarina oli
täysin lapsellinen ja ilmiselvä rahastusjippo. No, niin se varmaan olikin.
Mutta, kun ainakin minulla itselläni tuo osui Suomessa (1987-88) juuri siihen
aikaan, kun minä aloin innostumaan supersankarisarjoista, niin kaikesta
tökeryydestään huolimatta sehän oli se kaikkein coolein juttu, mitä sarjakuvista
löytyi! Minä ja muutamat kaverini piirsimme kaikki siitä omat versiomme, luoden
omat supersankariuniversumimme. (Minulla lienee vieläkin tuo upea "graphic
novel" jossain vaatekaapin syvimmässä kätkössä).
Kun taas sitten luin jotain Kirbyn juttuja, kun niitäkin Suomessa julkaistiin,
niin ne eivät sanoneet minulle mitään.
Voiko joku irrottaa itsensä omasta lukukokemuksestaan niin hyvin, että pystyy
vakuuttavasti selittämään, miksi Kirby on objektiivisesti parempi kuin hänen
70-80-lukujen seuraajansa?
En minä kyllä ole Salattuihin sotiin sen koommin kajonnut, mutten kyllä oikein
Kirbyynkään. (Epätoivoinen veruke selittää itsensä kuiville tyyliin "en ole
koskenutkaan pulloon moneen vuoteen).
---Jyrki Vainio
