[puhekupla] sarjakuvaromaani
From: heikki jokinen (heikki.jokinen@helsinki.fi)
Date: 26.08.2001 - 19:03:03
reima funtsi jussin pohdintaa siteeraten mikä on sarjakuvaromaani:
>
> Jussi spekuloi myös sillä, että mikä on sarjakuvaromaani. Aiheestahan on
> puhuttu jollain listalakin jo. Joka tapauksessa pienemmissä piireissä käyty
> keskustelu nousi nyt yleiseen tietoisuuteen. Yksi toimiva ratkaisu olisi
> käyttää tämän määrittelyn tekemiseen sarjakuvaopuksen hintaa. Näin
> vältyttäisiin aina hankalilta laatu arvioilta ja makuasioiden kanssa
> painimiselta. Timpan albumihan on selkeästi kirja eli romaani, onhan se
> kirjan hintainen (124mk). Eli mitäs jos kaikki yli 120mk maksavat
> sarjakuvat ovat tästä lähtien romaaneja?! Sitä halvemmat voivat sitten olla
> albumeita (elleivät satu ilmestymään jossakin
> sarkavaromaanipokkarisarjassa, joka on tarkoituksella hinnoiteltu
> huokeammaksi).
>
termillä on kuitenkin ymmärtääkseni aika tarkasti rajattu historiallinen
tausta: se syntyi alun perin ranskassa 70-luvun lopulla (a suivre) -lehden
aloittaessa ilmestymisensä, siteeraan itseäni eli hs:iin 1998
kirjoittamaani lehden nekrologia:
"(Loppu)
Ranskalaisen (A Suivre) -lehden ilmestyminen myyntiin helmikuussa 1978 oli
viimeinen sinetti sarjakuvan aikuistumiselle. Se julkaisi jatkokertomuksina
eurooppalaisen laatusarjakuvan keskeisten tekijöiden töitä. Nimi (A Suivre)
eli (Jatkuu) juontuu siitä.
Ensimmäisen numeron pääkirjoitus kirjasi lehden linjan yksinkertaisesti:
tämä ei ole lehti aikuisille, tämä on aikuinen lehti. (A Suivre) vapautti
kerronnan sen pahimmasta ikeestä, albumin 48 sivun määrämitasta. Se
keskittyi myös tekijöihin, ei sarjojen toistuviin sankareihin.
Tekijät saivat tehdä sen pituisia tarinoita kuin heistä tuntui sopivalta,
avainsana oli eeppisyys. Sarjakuva oli nyt lähempänä kirjallisuutta kuin
koskaan aiemmin, ja käyttöön tuli myös uusi termi BD Roman, sarjakuvaromaani."
sarjakuvaromaanin tunnusmerkit olivat siis termin syntyessä vapaa pituus ja
irtaantuminen vakiosankareista, molemmat jotain uutta siihen aikaan; nyt ne
ovat itsestäänselvyyksiä.
vaaleanpunaisen pilven formaatti on toki sekin nykyään sarjakuvalle jo
tuttu, mutta kustantaja halusi korostaa romaanimaisuutta muuttamalla timpan
suunnittelemaan kanteen käsin tehdyn kirjan nimen sijaan painetun. jos
vertaatte julkaistun kirjan kantta esim. kansan uutisten viikkolehdessä
perjantaina ilmestyneen arvostelun kirjan kansikuvaan huomaatte muutoksen;
ku:ssa nimittäin julkaistiin timpan tekemä kansi eikä kirjan lopullista kantta.
heikki jokinen
