Re: [puhekupla] Olipa kerran...
From: vekatai@utu.fi
Date: 26.07.2001 - 10:00:00
> Yksi neuvo voisi olla myös mitä Jean Vigo sanoi joskus elokuvasta:
> jokainen elokuva pitäisi tehdä niin kuin se olisi viimeisesi. Se on
kaunis idea, kuitenkin.
Paitsi ehkä päivittäisen stripin piirtäjille.. mutta tosissaan, sen mitä
olen oppinut 30 vuoden sarjakuvanluvusta on se, että kaikki lähtee
hahmoista. Kun ne on suunniteltu tarpeeksi pitkälle, hahmot kyllä hoitavat
ideoinnin omasta puolestaan, ja tietävät mihin tulee piste.
Esim:
Niilo Pielinen: Keksii koneen/soittimen - se aiheuttaa tuhoa ym. häriötä
humoristiseen malliin - kone/soitin särkyy tms. - Niilon
työkaverit/palokunta/poliisi puuttuu asiaan. Piste.
Masi: Masi purnaa - Kessu hakkaa hänet - Masin kaverit lausuvat
loppukaneetin.
Karvinen: Karvinen syö kaikkien ruuat ja läimäyttää tyhjällä lautasella
Oskua - Eskon on vietävä Osku eläinlääkäriin ja hän myöhästyy treffeiltä -
Karvinen myhäilee omaa erinomaisuuttaan.
Mustanaamio: Viidakkorumpu kertoo oudoista miehistä Gwongogo-joella -
Mustis lähtee paikalle - huumerosvot teeskentelevät olevansa
luonnontutkijoita ja kumauttavat Mustiksen tajuttomaksi - Mustis pääsee
vapaaksi, leimaa konnille pääkallon leukaan ja toimittaa rosmot poliisin
suojiin.
Suosittelen tutustumista tekijöiden haastatteluihin sekä ruotimaan omia
suosikkihahmoja tarkasti. Esimerkiksi Gilbert Shelton aloitti
sarjakuvauransa muokatessaan Barksin Aku-tarinasta koulunäytelmäversiota.
Siitä hän oppi miten tarina rakentuu ja miten vitsien ajoitus toimii
parhaiten.
t. Vesa
