[puhekupla] "Viihde" vs. "taide"
From: Vainio Jyrki (jvainio@urova.fi)
Date: 11.06.2001 - 18:12:12
> Päästäisiin eroon tästä päivälehtifiksaatiosta. Kun koko sarjakuvan
> kenttä pääsee näkyviin vain lehtistripin kautta, se on kuin alkoholia saisi
> vain kun tilaa ruokaa.
Jotenkin tuntuu sarjakuvakeskustelussa aina hiukan olevan kompastuskivenä
vastakkainasettelu "perinteisen" viihdesarjakuvan ja "uuden" taidesarjakuvan
välillä. Sarjakuva-ala koittaa innokkaasti nostaa häntäänsä vakavastiotettavana
taidelajina, eikä silloin oikein tiedetä, miten tuohon viihdesarjakuvaan pitäisi
suhtautua. Siinä sarjakuvan juuret ovat, se joudutaan myöntämään, mutta entäs
sitten nämä nykyiset viihdesarjakuvat?
Minusta kaiken huippu oli se, että kun Juba sai Puupää-hatun, niin oliko se nyt
Hesarin kulttuurisivuilla, joissa heti kirjoitettiin, että mitä se tällainen
populismi on, kun annetaan suositulle sarjakuvalle palkinto. Viivi ja Wagner
ilmestyy sanomalehdessä, mutta ei se minusta ainakaan silti sisällöltään mitään
ihan perus mainstreamia ole. (Kai se kuitenkin pitää pikku hiljaa lukea
mainstreamiin, kun se kerran myy niin hyvin).
Mutta oikein todella PERINTEISEN mainstream-sarjakuvan tekijät puuhastelevat
edelleen vailla sen suurempia fanfaareja. Ilkka Heilä on kymmenen vuotta tehnyt
erästä Suomen suosituimmista sanomalehtisarjakuvista, mutta eipä hänelle ole
Puupää-hattua suotu. Albumitkin kuitataan vain yleensä olan kohautuksella, että
tulipa tätä taas, vaikka materiaali on ollut tasaisen hyvää.
Toinen esimerkki, joka tuli taannoin mieleen: Seura-lehdessä on jo vuosikausia
(kuinka kauan? Kohta neljäkymmentä vuotta?) viikottain ilmestynyt
Titu-piirtäjänimimerkin piirrossivu. Eikö se ole sarjakuvaa? Mutta onko häntä
koskaan esim. haastateltu Sarjainfoon?
Tässäkin listakeskustelussa on kysytty, että tekeekö se kansaan vetoava
sarjakuva sitten autuaaksi. No ei varmasti, mutta minusta sellaisen tekemistä
pitäisi tukea (jos ei rahallisesti, niin ainakin moraalisesti) siinä missä
muitakin alan osa-alueita. Tulee vaan aina välillä sellainen olo, että
suhtautuminen nykyään on vähän alentuvaa: ensin arvostellaan ja sitten lopuksi
todetaan "no, jos nyt joku HALUAA semmoista tehdä". Niinkuin Seinfeld-jaksossa,
jossa homoudesta keskustelu aiheutti nolostusta: ensin joku sanoo jotain
tuomitsevaaa, sitten seuraa vaivautunut hiljaisuus, jonka jälkeen lisätään
nopeasti "not that there's anything WRONG with it".
(Anteeksi tämä poliittisesti epäkorrekti lisäys).
---Jyrki
