Subject: Puhe: EMU ja palkansaajat
From: Rauno Merisaari (raunom@kaapeli.fi)
Date: to 24 huhti 1997 - 13:23:02 EEST
PALKANSAAJA JA EMU- seminaari PUHEENVUORO
Euroopan parlamentin jäsen OUTI OJALA Helsingin työväentalo 10.3.1997
KANSALAISET, KANSANVALTA JA EMU
EU:n talous- ja rahaliitto on pikemminkin poliittinen kuin taloudellinen
hanke. Rahaliiton vaikutuksia palkansaajien ja yritysten talouteen ei toki
kannata vähätellä - erityisesti mikäli rahaliitto onnistuu erityisen hyvin
tai erityisen huonosti. Mutta viime kädessä kyse on politiikasta.
Taloudellisen kehityksen tasaisina kausina taloudelliset vaikutukset jäävät
huomaamatta tai näkyvät vasta pitkällä aikavälillä.
Sen sijaan EMU:n toteutumisen tai kaatumisen poliittiset vaikutukset
tulevat varmuudella näkymään lähivuosina: jäsenmaiden välisissä suhteissa,
itälaajenemisen aikataulussa sekä liittovaltiohankkeen kohtalossa. EMU on
myös poliittinen hanke sikäli, että se edellyttää poliittisten päättäjien,
ennen kaikkea Saksan ja Ranskan, yhteisymmärrystä.
Päätöksentekijöitä ovat tulevaisuudessakin poliitikot. Siihen, miten EMU:a
käytännössä toteutetaan, vaikuttavat jäsenmaiden välisten päätösten lisäksi
maanosamme poliittiset voimasuhteet: onnistuuko vasemmisto, useimmissa
maissa vuosien korpivaelluksen jälkeen, pääsemään takaisin hallitusvaltaan
EU:n keskeisissä jäsenmaissa - ennen kaikkea Saksassa ja Ranskassa. Ei siis
kannata tuijottaa silmiään sokeiksi vain EMU:n ehtoja tarkastelemalla vaan
pitää myös miettiä, miten ammatillinen työväenliike ja poliittinen
vasemmisto voisivat tulevaisuudessa yhdistää voimiaan ja vahvistua.
Hyvät toverit ja ystävät
Maastrichtissa hyväksytyn kaltainen EMU ei ole vasemmiston ihanneratkaisu.
EMU on liikaa rahaliitto ja liian vähän talousliitto. Kansantaloutta
pyritään ohjaamaan tiukan rahapolitiikan avulla. Finanssipolitiikan eli
verojen ja tulonsiirtojen käyttö on heikkoa, mikä näkyy esimerkiksi
työllisyyspolitiikan aliarvostuksessa. EMU:n avulla pyritään saamaan kuriin
julkista taloutta, mutta yksityisten raha- ja pääomavirtojen sääntely on
vähäistä (Ylipäätään talouden ja työllisyyden kannalta on ongelmallista,
ettei räjähdysmäisesti parina viime vuosikymmenenä kasvanutta valuutta- ja
osakekauppaa yli rajojen kyetä kontrolloimaan; eräs ratkaisu saattaisi olla
ns. valuuttasiirtomaksu EU:n ulkorajoilla, joka heikentäisi keinottelun
kannattavuutta tuotannolliseen toimintaan nähden sekä antaisi taloudellisia
mahdollisuuksia mm. työllisyyshankkeiden rahoitukseen). EMU:n toteutuminen
korostaa EU:ssa rahan ja talouden ylivaltaa esimerkiksi
sosiaalipolitiikkaan tai ympäristönsuojeluun verrattuna.
Nyt hankkeilla olevan EMU:n luonteesta antaa kuvan se, että eräs hankkeen
arkkitehdeistä, EU-komission aiempi puheenjohtaja ja ranskalainen
sosialisti Jacques Delors kritisoi lopputulosta. Delorsin mukaan EMU:n
olisi pitänyt saada voimakampi työllisyysleima.
.
EMU- keskustelussa on korostunut pohdinta talouden poikkeus- ja
häiriötiloista. Voi olla, että EMU:n vaikutukset talouskehityksen
normaalioloissa vaikuttavat enemmän elintasoomme. Mutta silti erityisesti
meillä Suomessa talouden häiriötilanteisiin varautumisesta on syytä
keskustella.
Mikäli keskieurooppalainen EMU toteutuu ja Suomi menee mukaan Ruotsin
jäädessä ulkopuolelle, aiheutuu ratkaisusta paineita Suomen työmarkkinoiden
toimivuudelle. Esimerkiksi kanataloustieteilijä Jan Otto Andersson katsoo,
että suomalaiset työmarkkinat joutuvat suuremman joustovaateen eteen kuin
työmarkkinat Itävallassa, Saksassa tai Hollannissa. Suomen talous on
suhdanneherkkää ja suhdannekehitys poikkeaa Keski-Euroopasta. Yhdysvaltojen
dollarin arvolla on erityisesti merkitystä Suomelle (ja Ruotsille), jotka
kilpailevat samoilla aloilla metsä- ja telekommunikaatioteollisuudessa.
Ruotsin jäädessä EMU:n ulkopuolelle kruunu ja dollari ovat
ulkomaankaupallemme Saksan markkaa tai Ranskan frangia suurempia
häiriötekijöitä.
Mikäli EMU toteutuu ja siihen ollaan menossa mukaan, pitää sitä muuttaa.
Tärkein vaatimus on eurooppalaisen suhdannepolitiikan aikaansaaminen ja
työllisyyden asettaminen eurooppalaisen talouspolitiikan päätehtäväksi. Se
on tehokkain tapa torjua ennalta myös talouslamaa ja siihen liittyvää
työllisyyden ja palkkakehityksen heikkenemistä.
SAK:n piirissä kehiteltyyn ajatukseen erilaisista puskurirahastoista
suhtaudun periaatteessa myönteisesti. Puskureita tarvitaan työllisyyden ja
sosiaaliturvan hoitamiseksi erityisesti silloin, kun ei ole olemassa
tehokasta suhdannepolitiikkaa. Mutta puskurien luominen edellyttää, että ne
ovat tarpeeksi voimakkaita torjumaan talouden häiriötiloja. Nyt on tärkeää
löytää työmarkkinajärjestöjen kesken ne keinot, joilla työllisyyttä,
investointeja, koulutusta ja sosiaaliturvaa voidaan ylläpitää.
EMU on palkkaus- ja työehtojärjestelmien kannalta ristiriitainen hanke.
Useimmiten keskustelussa tuodaan esiin palkkojen ja työehtojen jousto
taloudellisten vaikeuksien kohdatessa. Ajatus, että nimenomaan palkansaaja
joutuu aina viime kädessä maksumieheksi talousongelmien syntyessä on outo.
Suomen kaltaisessa maassa paras ja tehokkain tapa mennä yli taloudellisten
häiriötilojen on tehdä yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen
välillä.
EMU edellyttää matalaa hintojen nousua ja vakautettua taloutta. Sen
toteutumiseksi tarvitaan puolestaan keskitettyä sopimusjärjestelmää.
Tältäkin kannalta katsoen keskitetty sopiminen on suomalaisesta
näkökulmasta tehokkain tapa toimia EMU:n oloissa.
Hyvät naiset ja miehet
EMU-keskustelussa on korostunut metsäsektorin ongelmien tarkastelu. Sen
rinnalla on tärkeää miettiä ratkaisua työvaltaisten ja naisalojen kannalta.
Naispalkansaajan näkökulmasta EMU:uun sisältyy sekä riskejä että
mahdollisuuksia. Miinuspuolelle on ilman muuta laskettava se, että
toteutuessaan palkkajoustot koskisivat nimenomaan työvaltaisia aloja, kuten
naisvaltaista palvelusektoria. Naisvaltaisilla aloilla palkkakustannusten
osuus työvoimakustannuksista on keskimääräistä suurempi eikä esimerkiksi
raaka-aineiden tai energian hinnan avulla tuotantokustannuksia voida
samassa määrin kuin monella teollisuuden alalla. Palkkojen alennus
heijastuisi välittömästi myös kulutuksessa ja palvelusektorin työpaikkojen
vähenemisenä. Puskurikeskustelussa tulisikin nostaa näkyvästi esiin myös
naisten puskurit !
Naisvaltaisen julkisen palvelusektorin tulevaisuus on naisten näkökulmasta
eräs ratkaiseva tekijä EMU:un suhtauduttaessa. Julkinen palvelusektori
tarjoaa naisille työtä ja toimivat koulu- ja terveys- ja hoivapalvelut
luovat mahdollisuuksia irtaantua kotoa ja hakeutua työmarkkinoille. (mitä
voitaisiin käytännössä esittää, jotta julkispalvelut säilyisivät ????)
Naisten kannalta on tärkeää, että palkkausjärjestelmien muutos ei johda
miesten ja naisten palkkaerojen kasvuun. Kun muitakin EU-säädöksiä pyritään
tunnintarkasti noudattamaan, on syytä kysyä, millä tavoin tullaan
toteuttamaan Roman sopimuksen artiklaa 119, ns. tasa-arvopykälää, joka
edellyttää naisille ja miehille samaa palkkaa samanarvoisesta työstä. Nyt
tätä pykälää on käytetty lähinnä heikentämään naisten työehtoja, kuten
tähän asti on pääosin tehty. Naisten kannalta työelämän tasa-avon
toteutuminen on EMU:n ennakkoehto.
Hyvät toverit,
Yhdentymisprosessi koettelee myös ay-liikkeen sisäistä solidaarisuutta.
Yhdentyminen ja sen eri vaiheet kohtelevat eri ammattialoja eri tavoin.
Euroopan talousalueen syntyminen kosketti ennen kaikkea ns. suljettua
sektoria, EU:hun liittyminen maatalous- ja elintarvikesektoria ja
EMU-ratkaisu ennen kaikkea metsäsektoria ja julkista palvelusektoria. Eri
alojen erilainen kehitys näkyy esimerkiksi työllisten määrän kehitystä
tarkasteltaessa. Menestyjiin kuluu metalliteollisuus, jossa työllisyys
vuosina 1995-96 nousi 34 000 henkilöllä. Myös palvelujen ja liikenteen
työllisyys kasvoi voimakkaasti eli 48 000 henkilöllä.
Myös eri työntekijäryhmien välisen solidaarisuuden sekä matalapalkka-alojen
suojaamisen kannalta keskitetyn sopimusjärjestelmän ja työehtojen
yleissitovuuden ylläpitäminen antaa parhaan ratkaisun.
Toteutuuko EMU aikataulussa ja suunnitelulla tavalla ? Jos vastausta olisi
kysytty pari kuukautta sitten, olisin ollut varmempi rahaliiton
toteutumisesta. Nyt ainakin kaksi asiaa on lisännyt koko hankkeen
epävarmuutta. Saksan työttömyyslukujen kasvu lähelle 5 miljoonaa työtöntä
pakottaa miettimään uudelleen EMU:n tiukkoja lähentymisehtoja. Toisaalta
tiukat lähentymisehdot merkitsevät epävarmuutta hankkeeseen osallistuvien
maiden määrästä. Kyse ei tietenkään ole vain talousmittareista vaan myös
poliittisista valinnoista. Esimerkiksi Italian ja Espanja mukaantuloon tai
ulosjäämisen vaikuttaa mm. se, että nämä maat ovat Ranskan näkökulmasta
keskeisiä kilpailijamaita mm. autoteollisuudessa.
Siirtymäkauden vaikeudet eivät sinänsä ole olleet yllätys. Alusta alkaen on
ollut selvää, että siirtymävaihe tulee olemaan eräs EMU-hankkeen
toteutuksen kriittisiä kohtia. Vaikeuksiin saadaan tottua myös Suomessa. On
esimerkiksi laskettu, että siirtymävaihe teknisine ja koulutukseen
liittyvine kustannuksineen merkitsee noin prosentin kertaluonteista lisää
kaupan kustannuksiin eli siis todennäköisesti myös kuluttajahintoihin.
Silti ei kannata elämöidä EMU:n kaatumisella. Hankkeeseen on sisällytetty
niin paljon poliittista arvovaltaa, että sen kaatuminen vaikeuttaisi
laajemminkin EU:n lähivuosien kehitystä, Saksan ja Ranskan suhteita sekä
esimerkiksi EU:n laajenemista itään.
Suomen kannalta on nyt järkevää pitää pää kylmänä ja tehdä päätös asiassa
vasta siten, kun on ensin saatu lisäselvyys hankkeen kohtalosta,
osallistumiskykyisten ja -haluisten maiden määrästä sekä viime kädessä
käytössä olevista EMU:n kriteereistä. Hallituksessa ei asiassa kannata
hätiköidä vaan päätös voidaan tehdä eduskunnassa aivan hyvin vasta ensi
vuoden keväällä, kun käytössä ovat myös kuluvan vuoden talous- ja
työllisyystiedot.
Nyt käytössä olevat tiedot Suomen EMU-kelpoisuudesta osoittavat, että
kelpoisuusehdot tullaan täyttämään. Tästä syystä hallituksessakaan ei
kannata turhaan intoilla EMU-asiassa tai pyrkiä näyttämään poliittista
lojaalisuutta keskeisille EMU-maille. Esimerkiksi meneillään olevassa
hallitusten välisessä konferenssissa Suomen ei tarvitse pehmoilla
esimerkiksi EU:n päätöksenteon uudistamista koskevissa kysymyksissä.
Sen sijaan hallituksen tulee nyt keskittyä työllisyystavoitteensa
toteuttamiseen. Työministeri Liisa Jaakonsaari on edustanut kantaa, jonka
mukaan EMU:uun ei kannata lähteä mukaan nykyisen joukkotyöttömyyden
asteella. EMU:n sisällä keinot käyttää kansallisia erityistoimia
työttömyyden vähentämiseksi ovat kapeammat. Työttömyysongelmaa on parempi
yrittää hoita itse kuin jäädä luottamaan EMU-maiden viisauteen.
Kannattaako Suomen lähteä mukaan "jäälle" ensimmäiseen kentälliseen, mikäli
EMU lähtee liikkeelle, mutta keskeiset kilpailijamaamme ja
kauppakumppanimme Britannia ja Ruotsi jäävät ulkopuolelle. Suomen kannalta
suppeaa EMU:a parempi ratkaisu on hankkeen lykkääntyminen tai syntyminen
heti laajana.
Mutta tästä huolimatta en ole valmis suosittelemaan päätä pahkaa EMU:n
ulkopuolelle hyppäämistä, mikäli sellainen laajassa mielessä EU:n sisällä
syntyy. Suomen kaltainen ja vientiriippuvainen talous joutuisi joka
tapauksessa seuraamaan talouspolitiikassaan EMU-maiden linjaa. Riippuvuus
ei ainakaan vähenisi suhteessa tilanteeseen, jossa jo nykyisin Saksan
vaikutus raha- ja talouspolitiikkaamme on jo melkoinen.
This archive was generated by hypermail 2a24 : ma 29 huhti 2024 - 01:20:18 EEST