Tervehdys käräjäläiset,
Muutosvastarinta metsäpolitiikassa
Olen monesti pohdiskellut, miksi metsätaloudessa ei tehdä niitä
korjauksia, jotka olisivat nykykäytäntöä taloudellisempia ja
ekologisesti kestävämpiä.Perusteita olen esittänyt aiemmin
käräjäkommenteissani ja -avauspuheenvuoroissani.Syyt ovat varmaankin
samoja muissa metsätalousmaissa.Epäkohdatkin ovat samankaltaisia.
Kyse on luultavasti paradigmasta eli siitä oppi- ja
arvojärjestelmästä. johon metsätaloudessa on ajauduttu.Taustalla on
nykyihmisen hybris (ylimielisyys) ja osittain vihamielisyys luonnon
kaaosmaista monimutkaisuutta ja epälineaarisuutta vastaan, jotka
korostuuneesti esiintyvät metsäluonnossa Muuttamalla metsäluonto
yksinkertaisiin matemaattisiin malleihin sopivaksi on uskottu ja
uskotaan edelleen, että se olisi siten parhaiten hallittavissa
(alistettavissa) tuottamaan eniten niitä materiaaleja, joita
asiantuntija uskoo ihmisten tarvitsevan.Peltoviljely on tämän
ajattelun ehkä onnistunein tulos.Niinpä luullaan, että sama malli
toimisi myös metsässä.Jos ihmisten tarpeet metsän suhteen olisivat
yhtä yksinkertaisia kuin peltoviljelyssä, ajattelutapa voisi
toimiakin joitakin aikoja.Tuotettaisiin vain esim. kuusi- ja
eukalyptuskuitua kuten porkkanaa jamaissia. Näinhän
tehometsätaloudessa äärimmillään menetelläänkin.Ennemmin tai
myöhemmin sekin ilmeisesti kuitenkin romahtaisi kuten näyttää käyvän
tehomaataloudellekin pilattuaan lopulta oman tuotantokoneistonsa,
maan, veden ja ilman.
TÄMÄ PUUPELTOIDELOGIA on yksipuolisuudessaan ja näennäisessä
helppoudessaan otettu ajattelultaan yksinkertaisten ja
lineaaristen metsäammattilaisten ym. viranomaisten toimesta käyttöön
ensimmäiseksi vanhimmissa metsätalousmaissa Keski-Euroopassa.Sieltä
oppia kuten politiikassakin on ihannoiden ja ylistäen haettu ja
ajattelutapa on siirretty pureksimatta Suomeen.
Yhtäältä vihamielisyys metsäluonnossa piileviä vaaroja ja uhkakuvia
kohtaan on joillekin ihmisille antanut perustelut suoranaisesti
hävittää metsiä tai ainakin olla piittaamatomia toisten hävittämis-
ja muuttamisintoa kohtaan.
Kuitenkin ihmisten tarpeet metsän suhteen ovat todellisuudessa aivan
erilaiset kuin peltoon nähden.Siten puupeltoideologia ei sovikaan
metsiin.Samasta metsästä on saatava sahatavaran ja kuidun lisäksi
monia muita hyödykkeitä, aineettomiakin.Vain mahdollisimman
luonnonmukaisesti hoidettu metsä pystyy näitä osin ristikkäisiäkin
tarpeita ekologisesti ja samalla ekonomsesti tyydyttämään.Ristiriita
opetetun ajattelutavan ja todellisuuden välillä on mahdoton yhtälö
ratkaistavaksi ilman ajattelun eli paradigman murtamista ja
muuttamista.On kuitenkin muistettava, että tuskin puupeltoideologian
taustalla on pahaatarkoittava ajattelu.
Todellisuuden tunnustaminen sen ilmiselvyydestä huolimatta näyttä'ä
metsäalalla kuten muillakin elämänaloilla olevan oppineimmille
asiantuntijoille kaikkein vaikeinta.He joutuisivat tunnustamaan
ajatusrakennelmansa perusteiden virheellisyyden ja jopa myöntämään,
että he ovat suuresta tietomäärästään huolimatta antaneet
krittiikittä opettaa itsensä harhaan.Tilanteen korjaaminen on
useimmille mahdotonta.Niinpä he keksivät erilaisia
selityksiä,suoranaisia valheita.Niitähän kyllä riittää.Pahimmiksi ja
vaarallisimmiksi vihamiehikseen he kokevat ne toisenlaiset
(ajattelevat) asiantuntijat, jotka ovat uskaltautuneet irtautua
opetetun ajattelun pakkopaidasta.Jotta oma asiantuntijavalta ei vain
karkaisi käsistä, on kaikin keinoin estettävä virheiden
esiintulo.Jotkut kai uskovat vilpittömästi tekevänsä
yhteiskunnallisesti jopa isänmaallisestikin tärkeätä työtä
nujertaessaan toisinajattelijoita ja luontoaktivisteja ja
hävittäessään metsäluonnon alkuperäistä tomivinta ja tuottavinta
rakennetta.
Oman ryhmänsä muodostavat ne metsäammattilaiset, jotka ovat
oivaltaneet vallitsevan paradigman palvelevan parhaiten heidän tai
heidän edustamansa organisaation hetkellisiä etuja.Esimerkiksi
avohakkuu on helpointa puun pystykaupalla ostajan (metsäteollisuuden)
kannalta varsinkin kun seuraukset maksaa metsänomistaja ja muu
yhteiskunta.Metsähallituksen ja muiden maiden metsänhoitotavat
osoittavat, että pystykauppajärjestelmän purkaminen ei välttämättä
riitä muuttamaan metsänhoitoa luonnonmukaisemmaksi.Silti järjestelmän
purkamisen tulee olla yksi tärkeimmistä tavoitteista kuten Lauri
Vaara on ansiokkaasti osoittanut.
Onneksi kaikki metsänomistajat eivät ole alistuneet vallitsevan
ajattelutavan vallan alle.Heitä ei rasita asiantuntemuksen
ylivertaisuuden tarve, vaan he voivat uskoa omia silmiään ja käyttää
omaa tervettä järkeä.Sama vapaus koskee myös eräitä muita
yhteiskunnan osia.Se selittänee pitkälle sen ristiriidan,joka
toistuvasti putkahtaa esille julkisuudessakin metsäasiantuntijoiden
ja ns. suuren yleisön välillä.Muiden alojen asiantuntijat toki
samankaltaisten paradigmojen vankeina uskovat virallisia
metsäasiantuntijoita-tai joutuvat uskomaan- ja toimivat heidän
esitystensä ja toiveidensa mukaisesti.Miten he muutoin voisivat
menetellä.Heidän on oltava myötämielisiä,jotta heidät
vastavuoroisesti hyväksyttäisiin eikä heidän asiantuntemustaan
kyseenalaistettaisi.
Mikä sitten neuvoksi?
Mitään nopeata korjausratkaisua tilanteeseen tuskin on.Erilaiset
katastrofit tai lamakaudet tosin saattavat olla nopeittenkin
muutosten laukaisijoita.Tosin ne voivat johtaa myös ojasta
allikkoon.Edessä on siten todennäköisesti edelleen erittäin hidas
tie, jonka varrella moni turhautuu.Valtajärjestelmät jatkavat entistä
menoa tekemällä korkeintaan
näennäiskorjauksia.Tietoa-tieteellistäkin-ja kokemusta on
kuitenkin uupumatta ja turhautumatta kerättävä ja levitettävä ja
oivalluksen kipinääkin on sitkeästi viriteltävä.
Terveisin ja kaikkea hyvää toivottaen
Eki Lähde
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/