Vantaa 9.2.1999
Veikko Salovaara
Tulevaisuuden tutkimus ja YVA metsäohjelmassa
Mitä on ympäristövaikutusten arviointi? Siinä tarkasteltava systeemi
sijoitetaan sen systeemiympäristöön. Pyrkimyksenä on saada aikaan haluttu,
toimiva ja harmonisesti yhteensopiva kokonaisuus. Vain harmoninen
yhteensovitus tuo pitkän päälle kestävän kehityksen ratkaisun.
Metsäsysteemi on keskeinen osa suomalaista yhteiskuntaa. Samalla se on osa
koko maailman systeemiä. YVA:ssa pyritään ekologiseen, sosiaaliseen ja
taloudelliseen harmoniseen yhteensovitukseen. Lyhyellä aikavälillä
metsäsektorin ympäristö voidaan olettaa suurin piirtein muuttumattomaksi.
Tai sen oletetaan muuttuvan kiltisti todettujen trendien suuntaan. Miten nyt
KMO:ssa muutos nähdään? Ovatko edes ns. megatrendien muutokset mukana?
Muuttumattomassa maailmassa yhteensovitus kyllä näyttää helpolta, mutta
rakennemuutokset jäävät huomioonottamatta. Todellisuus on sellainen, että
pidemmällä aikavälillä kaikki muuttuu. Koko maailmansysteemi ja sen osat
muuttuvat. Yhteensovitus tulee vaativammaksi kun syntyy enemmän
vapausasteita ja liikkuma-alaa. Päätöksenteon tulevaisuusvastuu lisääntyy.
Yhteiskuntasuunnittelu pyrkii asetettujen/asetettavien tavoitteiden
mukaiseen harmoniseen yhteiskuntaan. Metsäsysteemin on sovittava tähän
kehikkoon. Ympäristövaikutusten arvioinnille saadaan tälle kriteerit.
Tietenkin YVA-menettelyn on oltava sellainen, että se tukee edelläkuvattua.
Harmoninen yhteensopivuus täytyy saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja
taloudellisesti. Jätän ekologisen sovituksen yksityiskohdat ekologeille ja
puhun sosiaalisesta yhteensovituksesta. Talous on tietysti vain apuväline,
joka saa toimeksiantonsa sosiaalisen yhteensovituksen seurauksena. Luonnon
reunaehdot talous saa ekologialta. Tiukasti ottaen metsäalan teknokratia ja
metsätalouden havittelut tulevat toimenpideohjelmineen mukaan kuvaan vasta
sitten, kun sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen yhteensovitus ja siitä
syntynyt tahto on selvillä. Käytännössä suunnittelu tietenkin etenee sykleinä.
Tulevaisuuden tutkimus lähtee siitä, ettei ihmisen toimia ja sen tuloksena
syntyvää kokonaisuutta voi ennustaa. Mitkään markkinamekanismit tai muut
järjestelmät eivät voi toimia tulevaisuusvastuun välttelyn välineinä. Niihin
turvautuminen on sitä kuuluisaa ajopuustrategiaa, johon niin usein
turvaudutaan. Tulevaisuus on tahdon ja vastuunoton sekä yhteistoimintakyvyn
asia. Tulevaisuuden tutkimuksen tulevaisuus on aina rakennemuutosten takana.
Tulevaisuutta voidaan kuitenkin tehdä vain tänään.
Tulevaisuushorisontissa oleva tavoiteltu ideaalimalli, utopia, on vain
suuntamerkkinä tämän päivän toimille. Jos suuntamerkki puuttuu, puuttuu
toiminnalta samalla päämäärä sekä mieli ja toiminta on sekoilua. KMO:n
osalta edelläsanottu tarkoittaa sitä, että on olemassa sellainen
yhteiskuntastrategia ja siihen sovitettu metsästrategia, että
toimenpiteisiin keskittyvä keskipitkän aikavälin ohjelma voidaan suunnata ja
harmonisoida johonkin valittuun strategiseen utopiaan. Onko KMO:ssa nyt
oksaisen ajopuun merkkejä?. Meneekö se ajan virrassa omia aikojaan
törmäillen ja takerrellen koko ajan rantoihin sekä muihin yhteiskunnan
ajopuihin?.
Minkälaiseen yhteiskuntaa metsäsektori sitten olisi yritettävä sovittaa
pitkällä aikavälillä? Tämän kysymyksen vastaukset ovat tietenkin
yhteiskuntapoliittisia tahdonilmauksia, joihin minulla ei ole yksin
oikeutusta. Esitänkin vain joitakin omia näkemyksiäni keskustelun
lähtökohdaksi. Väitän kuitenkin että esittämäni asiat ovat sellaisia, ettei
niitä voi seuraamuksitta väistää. Niihin on otettava kantaa puolesta tai
vastaan. Yhteiskunnallisen tulevaisuusajattelun ja -vastuun rajalinjat
kulkevat niiden suunnassa. Yhteiskuntapolitiikan valtakirja ja oikeutus
syntyvät näihin asioihin otetun kannan mukaan.
Esitän skenaarioni tässä vain lyhyesti ja kategorisesti:
* Ekologiset reunaehdot ovat pakkoehtoja. Ihmiskunnan intervention laajuus
ja intensiivisyys ovat tuoneet ekologiset rajat lähelle. En usko että
ihmiskunta voi tieteellään ja teknologiallaan luoda uutta merkittävästi
erilaista ekosysteemiä ja näin laajentaa liikkuma-alaansa. Tällainen
hybrinen usko on itsepetosta ja todellisuuden pakoa.
* Asetan lähtökohdaksi ihmisen. Uskon ihmiseen ja hänen kykyynsä muuttua -
kehittyä. Näin uskon ihmisen tulevaisuuteen. Ihmiskunnan jakaminen
mukanaolijoihin ja syrjäytyneisiin ei pitkän päälle onnistu. Tämän yritykset
johtavat hallitsemattomaan väkivaltaan. Uuden liikkuma-alan hankkiminen
väkivallalla ei ole hyväksyttävää - josko edes mahdollistakaan.
* Globalisoituvan talouden sekä sitä motivoivan itsekkyyden ja
isänmaattomuuden seurauksena on kansallinen poliittinen valta menettämässä
koko ajan otettaan talouden ohjailussa. Kansainvälistyvä talous näyttäisi
olevan jopa kokonaan karkaamassa ihmisen hallinnasta. Usko
markkinamekanismien maagiseen kykyyn optimoida itsekkäät taloudelliset teot
yhteiseksi onnelaksi, on muuttunut mystiseksi uskonnoksi, jonka turviin paetaan.
* Näin yhteiskunnat ovat rakenteiltaan hajoamassa. Isänmaaton talous kieltää
vastuunsa kansalaisista. Samalla julkinen valta on menettämässä keinonsa
palvella kansalaisiaan. Se voi jopa olla halutonkin tähän ja palvelee
mieluummin suurta rahaa. Yhteiskuntaan on syntynyt koko ajan laajeneva tyhjä
tila, joka nyt on pakko täyttää.
* Näen että tyhjään tilaan on syntymässä uusi yhteiskunnallinen osapuoli,
kansalaisyhteiskunta ja sen kolmas sektori sekä tämän voittoa
tavoittelematon sosiaalitalous. Kansalaisyhteiskunta yhdistää kaikki
kansalaiset tasa-arvoisina vaikkakin erilaisina yhteiseen elämään. Tarkoitus
on löytää sisällöt hyvälle elämälle ja keinot se tavoitteluun.
* Kansalaisyhteiskunnan organisatorinen perustaso on lokaalinen 'uuskylä'.
Tämä on mittakaavaltaan sellainen, että sen vuorovaikutukset rakentuvat
aitoihin 'kasvokkain' tapahtuviin kohtaamisiin - siis lähimmäisyyteen.
Lokaalin perustason pitää olla senverran suuri ja monipuolinen, että
työnjako ja erikoistuminen ovat mahdollisia. Näistä syntyy kulttuurinen ja
taloudellinen synergia ja emergenssi.
* Kuvailtu lokaali perustaso ja sen pitkälle itsenäiset ja omavastuiset
yksiköt, uuskylät, tekevät mahdollisiksi elämän vuorovaikutukset
mahdollisimman aidolla ja aktuaalisella tavalla. Tämä on hyvän elämän perusehto.
* Uuskylät ovat maailmanlaajuisesti verkostoituneita niin, että niiden
kansalaiset ovat globaalisti tietoisia ja valmiita tämän edellyttämään
solidaarisuuteen ja vastuunottoon. Uusi tietotekniikka tekee tämän
mahdolliseksi.
* Tällä tavalla organisoitu kansalaisyhteiskunta luo merkittävän ja
toimintakykyisen vastavoiman globalisoituvalle taloudelle. Syntyy
jonkinlainen yhdistetty kuluttajaliike ja uudistunut ammattiyhdistysliike.
Kulutustaan ja talouden toimintoihin osallistumistaan säätelemällä se ohjaa
markkinamekanismien avulla taloutta. Tehokas kysyntä on suurenkin
talousyksikön Akilleen kantapää. Talous oppii kantapään kautta jos muu ei tehoa.
* Paljon puhuttu 20/80 jakautumismalli tai siitä lievennetyt mallit tekevät
välttämättömiksi sekä työn käsitteen ja tulonjaon uudelleen määrittelyn että
uuden vapaa-aikakäsitteen.
* Kansalaisyhteiskunta suurimpana sekä vaikutusvaltaisimpana
yhteiskuntasektorina tulee tässä keskeiseksi tekijäksi. Se muodostaa sen
sosiaalisen kentän, jossa kaikki toiminta tapahtuu. Talouden on pakko
hyväksyä uusi pääomakäsite, sosiaalinen pääoma, vähintään tasaveroisena
nykyisten kolmen - luontopääoma, ihmisen rakentamapääoma ja inhimillinen
pääoma - rinnalle.
* Edellä kuvatulla tavalla organisoituva kansalaisyhteiskunta ja sen
uuskylät luovat aivan uudenlaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset
lähtökohdat myös metsätaloudelle. Metsäluonto tulee uudella tavalla lähelle
ihmista niin ekologisesti, elämyksellisesti, visuaalisesti kuin
taloudellisestikin.
* Kansalaisyhteiskunnalla on runsaasti erilaisia mahdollisuuksia ja
ilmeisesti haluakin ns. pehmeään ja ekologiseen luonnon kohtaamiseen. Kyse
on siinäkin eräänlaisesta lähimmäisen kohtaamisesta. Luonnon resurssien
hyväksikäyttö saa aivan uusia muotoja ja kestävä - harmoninen -
yhteiskunnallisen systeemin ja ekosysteemin kohtaaminen voidaan toteuttaa.
* Metsäkäräjillä on keskusteltu paljon hankintakaupan merkityksestä
paikallisille ihmisille sekä taloudellisesti että elinympäristöä muokkaavana
tekijänä. Uuskylä luo tälle keskustelulle aivan uuden mittakaavan.
* Metsätaloudelle ja -teollisuudelle tullaan tulevaisuudessa, uuden
kansalaisyhteiskunnan kehittyessä, määrittelemään monelta osin aivan uudet
tavoitteet ja reunaehdot.
* Uskon että moniin ongelmiinsa tukehtuva urbaani yhteiskuntakehitys saa
uuden suunnan sekin. Uuskylä toteutuu myös urbaanissa ympäristössä jollakin
tavoin. Sosiaalisen pääoman kehittäminen ja ylläpito edellyttää sitä. Hyvän
elämän tavoittelu vaatii sitä.
Olen edellä karkeasti hahmottanut erästä - minun mielestäni välttämätöntä -
yhteiskuntakehityksen skenaariota. Tulevaisuusvastuun kohtaamiseen pyrkivän
yhteiskuntasuunnittelun on kyettävä tämänkaltaisiin strategisiin
pohdintoihin. Metsäsektorin on oltava osa tällaisesta strategiasta.
Metsäohjelmien tulee sitten toteuttaa laadittua yhteiskuntastrategiaan. Puhe
kansalaisyhteiskunnasta ja sen uuskylästä saattaa tuntua haihattelulta. Se
ei kuitenkaan sitä ole. Saattepa nähdä!
-/vassi
VAS
___________________________
Veikko Salovaara
Jousitie 17 C,01280 Vantaa
Puh. (90) 306279
kotisivu: http://personal.eunet.fi/pp/vassi/
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/