Kiitos T. Veistolalle hyvistä kommenteista, jatketaan,
> 1) Maisemansuojelu on Suomessa vielä uusi ja hoitamatta oleva 2000-luvun asia.
>
Hyvä ja kannatettava ajatus. Taitaa vain olla niin, että nämä maisemat ovat vanhanajan maatalouden sivutuotteita. Kun maatalous muuttuu, niin häviävät maisematkin. Tietenkin rahalla ja vaivalla maisemat voi säilyttää, mutta säilytystyön tekijät alkavat olla vähissä ja vähenevät koko ajan. Paikallisuus kun ei ole oikein muodissa muissa kuin juhlapuheissa, todellisuudessa väestö keskittyy koko ajan kasvukeskuksiin.
>
> 2) Perinneympäristöjä ei uhkaa ikikuusikko vaan pajupuska, lääkkeenä niitto ja
> laidunnus.
Pajupuskikon jälkeen luonnonkierrossa seuraa kuusikko. Jos muistelen muutamaa lapsuudenaikani hakamaata, niin kuusikoitumassa ne ovat kovaa vauhtia. Kun vielä niitä muutama kerta harvennetaan ja viisikymmentä vuotta kuluu, niin kai nekin mainitaan ikikuusikkoina. Perinneympäristölle tyypillistä oli avaruus, metsää ei mailla eikä halmeilla.
Olen hoitanut yhtä luonnonniittyä niittämällä ja voin todeta, että kovaa työta se on. En usko, että niittäjiä riittää tarpeeksi huomattavien niittymäärien säilyttämiseksi, valitettavasti. Toivottavasti joku keksii tavan hoitaa asia. Hieman sama vaikeus on keto-, haka ja metsälaidunnuksellakin. Joudutaan aitaamaan suuria alueita ja silti rehu ei tahdo riittää. Tässäkin luulen, että rahasta ei ahdista vaan tekijöistä. Lopputulos on mielestäni vähän sama kuin vanhan rakennuksen suojelussa, Rakennusta void
an suojella ja kunnostaa, mutta jollei siinä asuta, rappion ja epäaitouden tuntu leviää kuitenkin.
>
> 3) Riistaeläimistä hirvi on hyötynyt hakkuuaukeista, mutta metso on vähentynyt
> 70 % 33
> vuodessa - vanhojen metsien hakkuiden ja pirstoutumisen takia.
Näin on, vai onko? Ainakin supi ja minkki ovat yleistyneet samana aikana paljon - en silti kiistä vanhojen metsien merkitystä.
Siksi
> Malahviallakin tarjottiin
> luonnonsuojelijoille metsästysmajaa majapaikaksi - ennen kuin Metsähallitus
> pakotti seuran
> perumaan tarjous hirviluvilla kiristämällä...
???????????
>
> 4) Mitä Forssan Konikallioon tulee, Linikkalan kyläläiset vastustivat sekä
> lähimetsän hakkuuta
> että sitä seuraavaa kallion louhintaa (melu, pöly, kaivojen pilaantumisvaara
> jne.). Kansalaiset
> kun alkavat oppia, ettei maa-ainesluvan saaminen ole mikään automaatio eikä
> juridisestikaan
> maanomistajalle kuuluva ns. subjektiivinen oikeus. Yhteiskunta voi aivan hyvin
> myös evätä
> maa-aineslupia, milloin yleinen etu kärsii yksityisen omanvoitonpyynnistä.
Ymmärrän kyllä naapurien närkästyksen ja pelon. Ja hehän käyttivät oikeuksiaan ja torjuivat louhoksen. Mutta oliko tässä kyse metsällisen arvokkaan alueen suojelusta vai jostain muusta. Asiaan kuulumattomasti ihmettelen vielä, kuka louhinnasta saatavan sepelin olisi käyttänyt? Olisiko siitä tehty betonia, teitä tai hiekoitussepeliä? Vai olisiko maanomistaja kasannut sen omaan pihaansa keoksi? Puututaanko nyt syihin vai seurauksiin, minne tehtiin korvaava louhos? Ilmiö on sama kuin se, että tuulivoimalo
ta rustataan innolla Pohjanlahdelle ja Lapin tuntureille, siellä ne eivät näy niin hyvin kuin Helsingin edustalla.
>
> 6) Kun ihmiset oppivat yhdistämään KMO:nkin lupaamat runsaat
> kunnostusojitusrahat ja
> sinileväongelman, tullaan niidenkin tukien kokonaistaloudellinen järkevyys
> vielä uudelleen
> punnitsemaan. On vain ajan kysymys, milloin kotijärven pilaajat pistetään
> maksamaan
> aiheuttamistaan haitoista kovalla rahalla.
Jos kunnostusojitus tehdään kunnolla, niin ojitusvesien rehevöittävä vaikutus on pieni, jopa vähäinen. Lisäksi vaikutus kestää vain muutamia vuosia. Mielestäni tässä tapauksessa ruutia kannattaisi polttaa esimerkiksi kaupunkien jätevedenpuhdistulaistoksiin? Milloin niiden toimintaa parannetaan ja mitä kovaa rahaa ne aikovat maksaa?
>
> Summa summarum:
>
> Kansainvälisesti hyväksytty periaate on, että pilaaja maksaa haitan. Kun
> lainsäädännössä
> olevat viiveet (joiden mukaan toiset pilaajat ovat tasa-arvoisempia ja
> korvausvelvollisempia
> kuin toiset) saadaan korjattua, metsätaloudenkin erilaiset ympäristöhaitat
> sekä luonnolle että
> muille ihmisille tulevat korvattaviksi. Mikä on täysin sekä länsimaisen
> oikeusjärjestyksen että
> markkinataloudenkin mukaista reilua peliä.
Jos haitat olisivat korvattavia niin olisivatko hyödytkin sitten hinnoiteltavia? Lopetettaisiin jokamiehen oikeus ja muutettaisiin marjastus, sienestys ja yleensä luonnossaliikkuminen maksulliseksi. Tällöin maanomistaja voisi myydä marjastuslisenssejä mailleen ja tulo saataisiin marjoista. Samoin voisi kasvattaa kunnon ikimetsää ja aidata sen sekä myydä pääsylippuja alueelle. Erikoistarjous - lintujenbongaus 5 mk/ha/vuosi? Edellämainittu ei tietenkään tarkoita sitä, että kohtuuton luonnon pilaaminen ol
si jotenkin hyväksyttävää, mutta mitalilla on toinenekin puolensa.
Jukka Pietilä
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/