Hei käräjäläiset,
Hannu kirjoitti:
> Keskustelu tuntuu kiertyneen alkuun, eli kysymykseen ihmisistä ja ihmisten
> tunnoista suomalaisen metsänkäsittelyn keskellä. Olikin hieman surullista,
> että myös tällä foorumilla Eeva Kilven ja Virpi Virolaisen esiinnostama
> näkökulma hautautui sekä ekonomisen että ekologisen rationaliteetin alle.
> Metsäasiassa on aina vaanimassa vaara epätasapainoisesta ajattelusta ja
> henkinen aspekti on suomalaisessa metsäkeskustelussa lähes maan alla.
> Vaikka jopa kansainvälisissä sopimuksissa tunnustetaan metsän
> spirituaalinen merkitys, suomalaisessa metsäkeskustelussa henkiset arvot
> ohitetaan kokonaan asiaankuulumattomina. Listallamme käynnistynyt
> keskustelu tuntuu tässäkin mielessä erittäin arvokkaalta.
Asiat, joita painotat Hannu, ovat hyvin arvokkaita - ihmisen
perusolemusta syvälle luotaavia. Mutta kuten toteat, realiteetit
ohittavat ne kovin helposti. Ihmisinä olemme kuin kahden maailman
kansalaisia - arkitodellisuuden ja ihanteemme. Myös vaihtelua
henkilökohtaisissa painotuksissa on ja se meidän yhteisöllisinä
olentoina on hyväksyttävä. Vuorovaikutusta kaikilla tasoilla
tarvitaan ja siinä Sinä Hannu ansaitset tunnustuksen
aktiivisuudestasi tällä foorumilla!
> Järkyttävin näkymä on minulle ollut kotikulmillani toteutettu avohakkuu,
> jossa kahden vanhuksen mummonmökin vierestä, muutaman metrin päästä ja
> pohjoissivulta, hakattiin vanha puusto kokonaan pois. Siihenpä jäivät
> perunaamaataan kuokkimaan ja vanhuuden päiviään viettämään. Ja tietysti
> jokaisella metsänystävällä, metsissä vähänkään liikkuvalla ihmisellä on
> kokemuksensa metsien katoamisesta.
Mainitsemasi tragedia on sen kohdanneelle suuri onnettomuus. Se
ryhmä on kuitenkin ilmeisen pieni tai ainakin heidän
vaikutusvaltansa on kovin vaatimaton tuloksista päätellen. Keinot
nopeaan muutokseen edustuksellisessa demokratiassamme ovat
varsin vaatimattomat, mutta toivottavasti julkinen 'purnaus' hieman
lievittää haavojen kipua.
> Reijo Pankka varoittaa suhtautumasta liian mustavalkoisesti
> avohakkuukysymykseen ja kirjoittaa:
>
> " Auringonpuolella pihapiiriä varjostavan kuusikon moderni avohakkuu voi
> monen
> mielestä olla hyvinkin suotavaa, pohjoistuulen puolelle sitä kai
> harva kuitenkaan toivottaa tervetulleeksi. Moderni avohakkuu, jossa
> metsänuudistusalalle jätetään nk. kehityskelpoinen taimisto ja
> nuori puusto sekä jättö- ja siemenpuustoksi järeitä vanhoja
> mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia ja hakkuu toteutetaan
> metsästruktuuri ja maanpinnan topografia sekä luontaiset
> valumakanavat ja avainbiotoopit huomioiden, voi se terveiden ja
> tasapainoisten ihmisten lisäksi kelvata meille vähemmän
> täydellisillekin ihmisille."
>
> Reijon viestiä lukiessa tuli mieleen, miksi nimittää moista hakkuuta enää
> avohakkuuksi, edes etuliitteellä moderni. Ainoa perustelu minkä keksin,
> anteeksi vain, olisi kaiketi se, että mielistelisimme Kullervo Kuuselaa tai
> näitä muutamia muita auktoriteetteja jotka ovat tehneet
> avohakkuumetsätaloudesta loukkaamattoman ideologian.
Tiedän Kullervo Kuuselan hyvin sarmantiksi herrasmieheksi enkä provosoidu
häntä panettelemaan. Vakken hänen metsänäkemyksiinsä saata täysin
yhtyäkkään, arvostan suuresti hänen vitaalisuuttaan metsäntutkijana ja kuten
jo aiemmin olen tällä keskustelufoorumilla todennut: olemme kukin aikamme lapsia!
Tämä semanttinen osio kirjoituksestasi, käsite avohakkuusta, on jo
paljon vaikeampi ja palaankin siihen vastineeni lopussa.
> Mielestäni avohakkuiden lopettaminen on monestakin syystä erinomaisen hyvä
> tavoite. Globaalisti on kyse metsänhävittämisen ideasta. Miellämme
> hehtaarien aukon tropiikissa metsänhävittämiseksi mutta laajakin aukio
> Suomessa on vain "metsän uudistamista". Tämä on äärimmäisen vaarallista ja
> kohtalokasta kielipeliä, joka on hävittämässä yhden maailman tärkeimmistä
> käsitteistä, metsän hävittämisen käsitteen!
>
> On toki olemassa erilaisia häiriöitä, paloja ja myrskyjä, jotka saattavat
> hävittää metsäekosysteemin joltakin alalta mutta yleensä ja valtaosin
> metsä säilyy metsänä. Niinpä kaikesta Kullervo Kuuselan paloekologisesta
> hupatuksesta huolimatta luonnontilainen taiga on tuuhea metsäturkki kun
> tehometsätalouden jäljiltä se on aukoiksi kaluttu.
>
> Avohakkuiden kieltäminen globaalina ratkaisuna olisi ratkaiseva keino
> pysäyttää maailman metsäkato.
> Kielto olisi selkeä, valvottavissa oleva ja pysäyttäisi maailman yhden
> katastrofikehityksen, metsäkadon.
> Se olisi myös oikeudenmukainen eikä vääristäisi metsätalouden kilpailua
> sillä velvoite olisi globaali.
>
> Suomi on maailman metsänäyttämöllä hyvin voimakas tekijä ja jos Suomi
> irrottautuisikin suuryhtiöiden kermankuorinnan turvaajan roolista ja
> lähtisi ajamaan avohakkuiden kieltämistä ja näyttäisi itse esimerkkiä uskon
> että tavoite olisi saavutettavissa.
>
> Mielestäni nyt olisi erinomaisen viisasta asettaa avohakkuiden lopettaminen
> tavoitteeksi. Avohakkuukielto olisi Suomelle metsäsertificaatti vailla
> vertaa.
> Tokihan ekologisilla perusteilla ja esimerkiksi ympäristöministeriön
> erityisluvalla avohakkuisiin voisi edelleen antaa mahdollisuuden.
>
> Toivoisin että Metsäkäräjillä pohdittaisiin ehdotusta avohakkuiden
> kieltämisestä yksilöidysti seuraavista asioista:
> -kuinka avohakkuu määriteltäisiin
> -millaisissa tilanteissa avohakkuulupa voitaisiin antaa
> -millaisia perusteluja ekologisesti, ekonomisesti,sosiaalisesti ja
> henkisesti voidaan esittää kiellon puolesta ja sitä vastaan
Ilman eksakteja painavia perusteita nykymallisen avohakkuun - tai
viljelyhakkuun, joksi sitä vuosikymmenen alussa koetettiin
lanseerata - kieltäminen ei saane suurtakaan kannatusta eikä siten
omaa kovin suuria edellytyksiä toteutua parlamentaarisella tasolla.
Kaikkihan kuitenkin viime kädessä toteutuu meidän yksilöiden
kautta, miksei siis avohakkuu -vapaa metsätalouskin, liekö
kärsimättömyys tässäkin 'helmasyntinämme'.
Hannun globaali näkemys: jos avohakkuut hävittävät tropiikissa
eroosion kautta metsiä, ei meilläkään ole oikeutta harjoittaa
vastaavaa tehometsätaloutta - on eettiseltä kannaltaan oikeutettu.
Tropiikissa arvopuiden harsiminen metsiköstä on lähes
poikkeuksetta luonnonkiertometsissä sekä ekologisesti,
kulttuurisesti, sosiaalisesti että taloudellisesti
avohakkuumetsätaloutta kestävämpää. Suomessa ilmastolliset ja
sosiaaliset olot kuitenkin siinä määrin eroavat tropiikin maista, että
oikean metsätalouden määritteleminen täällä onkin jo paljon
hankalampaa. Sekä 'suuri kierto' (paloekologia) että 'pieni kierto'
(harsinta) kuuluvat Taigan luontaiseen metsäekologiaan - siis sekä
avohakkuut (+ metsänviljely + harvennushakkuut) että jatkuva
kasvatus pyrkivät vaatimattomalla tavallaan mukailemaan luontaista
metsädynamiikkaa. Molemmat manipuloivat metsäluontoa ja ovat
siten enemmän ihmisluonnonmukaisia kuin luonnonmukaisia
menetelmiä.
Se, että toinen niistä kiellettäisiin, tuntuu varsin vieraalta
ajatukselta. "Se on maku asia, tuumi Musti, kun muniaan nuoli!"
Kun otamme todellisuuden neljännen ulottuvuuden eli ajan
huomioon, jää väite avohakkuusta metsän hävityksenä hieman
köykäiseksi Suomen nykyilmastossa. Ekologisen kestävyydenkin
osalta molemmat käsittelytavat painivat hyvin samassa sarjassa:
kyse on molemmissa lähinnä käsittelyintensiteetistä ja
toteutustavasta. Annettaisiinko kaikkien kukkien kukkia?
Ehkä humanistis-diplomaattinen näkemykseni on täysin
perusteeton ja kestämätön, mutta oljenkortena voin vielä tarttua
spiritualistiseen näkemykseen ja perusteeseen: kaikkihan on
jostain saanut alkunsa - 'alkusyntynyt' - miksei niin voisi käydä
uudelleen. Jollemme tahdo ylen raskasta syyllisyyden taakka
toistemme harteille sovittaa, olkoon tämä ajatus lohdutuksena
kaikkein raskautetuimmille ja herkimmille ihmissieluille!
Parhain terveisin
Reijo
Reijo Pankka, metsäylioppilas
Joensuun yliopisto
E-mail: Reijo.Pankka@forest.joensuu.fi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/