Tervehdys käräjäkiville!
Keskustelu tuntuu kiertyneen alkuun, eli kysymykseen ihmisistä ja ihmisten
tunnoista suomalaisen metsänkäsittelyn keskellä. Olikin hieman surullista,
että myös tällä foorumilla Eeva Kilven ja Virpi Virolaisen esiinnostama
näkökulma hautautui sekä ekonomisen että ekologisen rationaliteetin alle.
Koska listalle on tullut uutta väkeä sitten alkutahtien lähetän nämä
viestit vielä uudestaan.
Metsäasiassa on aina vaanimassa vaara epätasapainoisesta ajattelusta ja
henkinen aspekti on suomalaisessa metsäkeskustelussa lähes maan alla.
Vaikka jopa kansainvälisissä sopimuksissa tunnustetaan metsän
spirituaalinen merkitys, suomalaisessa metsäkeskustelussa henkiset arvot
ohitetaan kokonaan asiaankuulumattomina. Listallamme käynnistynyt
keskustelu tuntuu tässäkin mielessä erittäin arvokkaalta.
Tapani Veistola kirjoitti sattuvasti paikallisen ihmisen tragediasta
>Tuskin kukaan terve ja tasapainoinen ihminen haluaa modernia avohakkuuta
omille
>kotikulmilleen.
>
>Paikallisen ihmisen tragedia on se, ettei hakkuista yleensä kuule mitään
ennen kuin moto on jo
>toiminnassa. Esimerkiksi tien rakentamiseen on se ero, että hakkuista ei
yleensä kuuluteta
>kunnan ilmoitustaululla. Kuntalaiset eivät voi ottaa kantaa maisemiinsa,
>riistaeläinpopulaatioihinsa, marjapaikkoihinsa, kotijärvensä sinileviin
yms. vaikuttaviin
>hakkusiin. Ja kun moto käy, silloin on yleensä myöhäistä tehdä mitään.
Järkyttävin näkymä on minulle ollut kotikulmillani toteutettu avohakkuu,
jossa kahden vanhuksen mummonmökin vierestä, muutaman metrin päästä ja
pohjoissivulta, hakattiin vanha puusto kokonaan pois. Siihenpä jäivät
perunaamaataan kuokkimaan ja vanhuuden päiviään viettämään. Ja tietysti
jokaisella metsänystävällä, metsissä vähänkään liikkuvalla ihmisellä on
kokemuksensa metsien katoamisesta.
Olli Turunen tuntui omassa viestissään ajattelevan, että avohakkuukysymys
on pelkästään biologinen probleema.
Juuri tässä rajauksessahan se on se ongelma. Kun kyse ei ole pelkästään
biologiasta vaan myös mm. paikallistaloudesta ja ihmisten henkisestä
hyvinvoinnista ja viihtymisestä. Mutta myös biologian osalta OT on
kestämättömästi antamassa valtuuksia taigalla melskaamiseen. Tokihan jo
satelliittikuvista näkee, saatikka maastossa, että suomalainen metsämalli
pirstoo ja pistää matalaksi. Ollia ei jaksa kiinnostaa se, että
lopetettaisiin pirstominen, vaan hän tahtoo kartoittaa ja suojella
sirpaleita?
Tämähän on juuri se rooli, jonka jo Matti Kärkkäinen on omissa
skenaarioissaan varannut suojelijoille. Kärkkäinenhän oli ennen Metlan
tutkimusjohtajaksi tuloaan Jaakko Pöyry Oy:n palkoilla tekemässä Venäjän
hakkuusuunnitelmia.
Mielestäni pirstominen tulisi lopettaa JA sirpaleet tulisi säästää.
Hyvällä metsän käsittelyllä saamme vielä maahan metsät takaisin.
Reijo Pankka varoittaa suhtautumasta liian mustavalkoisesti
avohakkuukysymykseen ja kirjoittaa:
" Auringonpuolella pihapiiriä varjostavan kuusikon moderni avohakkuu voi
monen
mielestä olla hyvinkin suotavaa, pohjoistuulen puolelle sitä kai
harva kuitenkaan toivottaa tervetulleeksi. Moderni avohakkuu, jossa
metsänuudistusalalle jätetään nk. kehityskelpoinen taimisto ja
nuori puusto sekä jättö- ja siemenpuustoksi järeitä vanhoja
mäntyjä, koivuja, haapoja, pihlajia ja hakkuu toteutetaan
metsästruktuuri ja maanpinnan topografia sekä luontaiset
valumakanavat ja avainbiotoopit huomioiden, voi se terveiden ja
tasapainoisten ihmisten lisäksi kelvata meille vähemmän
täydellisillekin ihmisille."
Reijon viestiä lukiessa tuli mieleen, miksi nimittää moista hakkuuta enää
avohakkuuksi, edes etuliitteellä moderni. Ainoa perustelu minkä keksin,
anteeksi vain, olisi kaiketi se, että mielistelisimme Kullervo Kuuselaa tai
näitä muutamia muita auktoriteetteja jotka ovat tehneet
avohakkuumetsätaloudesta loukkaamattoman ideologian.
Mielestäni avohakkuiden lopettaminen on monestakin syystä erinomaisen hyvä
tavoite. Globaalisti on kyse metsänhävittämisen ideasta. Miellämme
hehtaarien aukon tropiikissa metsänhävittämiseksi mutta laajakin aukio
Suomessa on vain "metsän uudistamista". Tämä on äärimmäisen vaarallista ja
kohtalokasta kielipeliä, joka on hävittämässä yhden maailman tärkeimmistä
käsitteistä, metsän hävittämisen käsitteen!
On toki olemassa erilaisia häiriöitä, paloja ja myrskyjä, jotka saattavat
hävittää metsäekosysteemin joltakin alalta mutta yleensä ja valtaosin
metsä säilyy metsänä. Niinpä kaikesta Kullervo Kuuselan paloekologisesta
hupatuksesta huolimatta luonnontilainen taiga on tuuhea metsäturkki kun
tehometsätalouden jäljiltä se on aukoiksi kaluttu.
Avohakkuiden kieltäminen globaalina ratkaisuna olisi ratkaiseva keino
pysäyttää maailman metsäkato.
Kielto olisi selkeä, valvottavissa oleva ja pysäyttäisi maailman yhden
katastrofikehityksen, metsäkadon.
Se olisi myös oikeudenmukainen eikä vääristäisi metsätalouden kilpailua
sillä velvoite olisi globaali.
Suomi on maailman metsänäyttämöllä hyvin voimakas tekijä ja jos Suomi
irrottautuisikin suuryhtiöiden kermankuorinnan turvaajan roolista ja
lähtisi ajamaan avohakkuiden kieltämistä ja näyttäisi itse esimerkkiä uskon
että tavoite olisi saavutettavissa.
Mielestäni nyt olisi erinomaisen viisasta asettaa avohakkuiden lopettaminen
tavoitteeksi. Avohakkuukielto olisi Suomelle metsäsertificaatti vailla
vertaa.
Tokihan ekologisilla perusteilla ja esimerkiksi ympäristöministeriön
erityisluvalla avohakkuisiin voisi edelleen antaa mahdollisuuden.
Toivoisin että Metsäkäräjillä pohdittaisiin ehdotusta avohakkuiden
kieltämisestä yksilöidysti seuraavista asioista:
-kuinka avohakkuu määriteltäisiin
-millaisissa tilanteissa avohakkuulupa voitaisiin antaa
-millaisia perusteluja ekologisesti, ekonomisesti,sosiaalisesti ja
henkisesti voidaan esittää kiellon puolesta ja sitä vastaan
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/