Ihan alkajaisiksi Hyvaa Uutta Vuotta kaikille listalla oleville ja sita lukeville Metsalaisille taalta Amsterdamista!
Vuosien varrella keraamiani Suomea koskevia lehtileikkeita penkoessani tormasin seuraavaan melko mielenkiintoiseen, De Telegraafissa 28. marraskuuta 1998 taloussivuilla julkaistuun juttuun koskien Suomen metsia ja metsanhoidon imagoa ulkomailla. Ministeri Hemila on kommetteineen briljantissa paaroolissa. (De Telegraaf on maan laajalevikkisin sanomalehti)
Artikkelissa kerrotaan taustoina siita kuinka Suomi, joka on pinta-alaltaan kymmenen kertaa Hollantia suurempi, omistaa 1/2% koko maailman metsa-alasta, mutta tuottaa 15% maailman vientiin menevasta paperista ja kartongista. Ja etta yhakin paperin ja puun osuus on 36% koko Suomen viennista. Paino- ja kirjoituspaperin vientiosuus on 25%, jolla maaralla Suomi on maailman suurin paperinvieja. Artikkelin mukaan juuri tuo huomiota herattavan suuri vienti tarjoaa ymparistoliikkeille kaikkialla maailmassa mah
ollisuuden todistaa ostajille, etta suomalaiset kohtelevat vihreaa perintoaan kehnosti, kuin tyhma noita, joka lahtaa kultaisia munia munivan kanansa.
Jutussa haastatellaan myos ministeri Hemilaa. Ministeriin sattuu se, etta hanen maansa saa niin paljon ymparistokritiikkia juuri Hollannista ja Isosta Britanniasta. -Niiden maiden metsia mina kutsun puistoiksi, han pilkkaa. - Jos meidan omat metsamme olisivat todellakin niin huonossa kunnossa kuin kritiikki antaa ymmartaa, me emme koskaan olisi pystyneet suojelemaan niin huomattavaa osuutta, han sanoo. Artikkelin mukaan suomalainen puu- ja paperiteollisuus on kuitenkin kiireellisesti valmistelemassa met
ien sertifiointia, joka antaisi ulkomaisille paperin ostajille takuut siita, etta Suomen metsia hakataan ja hoidetaan vastuullisesti.
-Metsa kasvaa sitapaitsi nopeammin, kuin mita sita hakataan, sanoo maa- ja metsatalousministeri tyytyvaisena. Artikkeli kertoo, kuinka suurin nakemysero ymparistoliikkeiden kanssa ei valttamatta olekaan hakkuumaarissa vaan piileekin juuri siina kuinka metsia hakataan, esimerkkina ikimetsien hakkuut. Hollantilaiset ymparistoaktivistit valtasivatkin viime vuoden huhtikuussa Ijmuidenin satamassa laivan, joka oli tuomassa maahan suomalaista paperia, josta saatujen tietojen mukaan huomattava osa oli peraisin
arvokkaista ikimetsista, suojeltavilta metsa-alueilta siis.
Myos UPM-Kymmenen Olav Henriksen vakuuttaa: - Me seuraamme hyvin selkeaa linjaa, nimittain viranomaisten antamia ohjeita. Omien metsiemme suojelussa me menemme jopa pidemmalle kuin annetuissa ohjeissa vaaditaan, han kertoo.
Hakkuiden jalkeisista uudelleen istutuksista Hemila sanoo, etta metsanomistajat usein hidastelevat niiden aloittamista. -Uusilla saannoksilla se tilanne tulee muuttumaan. Jos uudelleenistutusta ei ole tehty kolmen vuoden sisalla hakkuista, maanomistajaa tullaan rankaisemaan sakoilla, tai sitten valtio tulee suorittamaan istutukset maanomistajan kustannuksella, han sanoo.
Hemilan mukaan 11% Suomen metsista on suojeltu, ja han lisaa etta suojeltujen alueiden joukossa on myos ikimetsia "Keskustelua kaydaan korkeintaan 4000 hehtaarista suojelematonta Suomalaista ikimetsaa. Ainoastaan noiden metsanpyorakkeiden takia minua vastaan hyokataan kaikkialla maailmassa", han valittaa. "Ensin olin vihainen, nyt yritan selvittaa, etta me elamme metsistamme jo satoja vuosia, ja etta nykyaan ne ovat suuremmat kuin koskaan." Artikkelissa todetaan kuitenkin edelleen, ettei Suomi viejama
na voi olla ulkomailta tulevaa kritiikkia huomioon ottamatta. Vuoden -99 kuluessa Suomella pitaisikin olla oma puun laatumerkintansa, joka takaisi ostajille sen, ettei ikimetsia enaa hakattaisi ja etta kaytettaisiin vain vastuullisia hakkuumenetelmia. Vertauskohtana annetaan Ruotsi, Euroopan suurin puunviejamaa, joka vuoden -98 kuluessa on ottanut kayttoon oman valtakunnallisen laatumerkintansa.
Hemila sanoo: "Meidan mielestamme hallituksen antamat metsanhoidon saannokset ovat tarpeeksi pitkalle menevia, mutta jos markkinat sanovat ei 'tavalliselle' puulle, voivat sertifiointileimat tulla tarkeiksi." Hemilan mukaan sertifiointi tulee alussa koskemaan vain hyvin pienia maaria puuta. Se, etta ulkomaiset ostajat vaativat Suomalaiselle puulle laatumerkintaa, tulee asettamaan paperintuottajat paineen alle, ja lopulta pakottamaan metsanomistajat laatumerkinnan hyvaksymiseen. "Metsanomistajille tama
ietaa lisakustannuksia, joita he eivat tule saamaan takaisin korkeampina puun myyntihintoina", han sanoo suoraviivaisesti haastattelun paatteeksi. Kimmo Tiilikainen (Finse Associatie voor Natuurbehoud) yhtyy Hemilan vakuutteluihin siita, etta ikimetsien hakkuut ovat suurimmalta osalta vain 'tyotapaturmia'.
Etta olipahan sulateltavaa Hemilan kommenttien savyssa ja hanen antamissaan tiedoissa. Onko suojeltuja metsia todellakin jo 11 prosenttia, eiko uhanalaisten (ikimetsien) osuus ollutkaan suurempi kuin tuo vaivaiset 4000 hehtaaria? Kyllahan hanen pitaisi tietaa mita menee ulkomaisille lehdille kertomaan ettei naurunalaiseksi joutuisi, asiantuntija ja alan ministeri kun on?
Ja millainen onkaan totuus?
Ystavallisesti, R. Vaisanen
R. Vaisanen
Onbekendegracht 3 hs
1018 XN Amsterdam
The Netherlands
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/