METSÄOHJELMAN SYVIN OLEMUS
Tapani Veistola analysoi ansiokkaasti kmo:n olemusta. Siteeraan ja
kommentoin oheisia Veistolan tiivistyksiä:
"KMO pähkinänkuoressa - omat henkilökohtaiset näkemykseni perusongelmista
1) konkreettisesti luvassa 2000 - 2010: lisää hakkuita, ojia ja metsäteitä
(1000 km/vuosi eli 10
000 km KMO:n aikana)
2) rahallisesti: palauttaa Lipposen sateenkaarihallituksen leikkaamat
metsänparannusvarat:
vuosina 2000 - 2010 tulee noin 105 Mmk vuodessa metsäteihin,
kunnostusojituksiin ja
metsäkeskuksille
- se vakiinnuttaa myös viisivuotiseksi aiotun ns. nuorten metsien
hoitokampanjan rahat 2010
asti
- veronmaksajat tukevat siis metsänomistajia, vaikka metsätalous on
muutenkin maassamme
erittäin kannattavaa"
1)Konkreettisesti on luvassa se, että seuraavina vuosikymmeninä
tehostetulla avohakkuuohjelmalla hakataan jäljelläolevat avohakkaamat
harsintakauden synnyttämät tukkimetsät.
Jos metsämallia muutettaisiin ja näissä metsissä kasvatettaisiin
pidennetyillä kiertoajoilla ja jatkuvalla kasvatuksella tukkipuuta
saavutettaisiin tulevan kolmen kymmenen vuoden jaksolla noin 300 miljoonan
kuution tukkikasvu avohakkuupolitiikkaan verrattuna. Kyse on noin 60
miljardin tulonmenetyksestä tulevalle sukupolvelle.
Kyse on ryöstömetsätalousohjelmasta.
Puunkulutuksen lisäys saavutettaisiin uusimalla nykyisiä tehtaita ja
taustalla häämöttääkin ajatus siitä, että pohjoinen sellukapasiteetti
ajettaisiin loppuun ja samalla siirrettäisiin teollisuutta ulkomaille
halvan trooppisen kuidun ja kierrätyskuidun lähteille.
Meneillään on globaaliprosessi, jossa vääjäämättä pohjoinen hitaasti
kasvava kuitu syrjäytyy sellumarkkinoilta. Tässä tilanteessa kmo:n tulisi
tähdätä nopeasti rakennemuutokseen puunkäytössä, mutta tätä kmo ei tee.
Pikemminkin se antaa valtuudet tuhota ryöstöhakkuilla tulevat mahdollisuudet.
2) Veistola arvelee, että kmo merkitsee metsänomistajien tukemista valtion
varoin. Tässä hän erehtyy. Koko puhe metsänhoitopanostuksen lisäämisestä,
jotta turvattaisiin metsätalouden kestävyys hakkuita lisättäessä on suurta
bluffia, jolla yritetään oikeuttaa sekä ryöstöhakkuut että
metsäammattilaisten puolen miljardin ulosmittaus valtiolta ja
metsänomistajilta. Metsänhoitotoimilla (lehtipuuston raivauksella
mäntytaimikoista jne.) ei lisätä yhtään tukkipuun saantoa 30 vuoden
jaksolla, mutta avohakkuilla sitä vähennetään mainitut 300 miljoonaa kuutiota.
Toisin kuin Veistola arvelee metsätalous ei ole metsänomistajien kannalta
mikään kannattava bisnes.
Jos nykymallilla hehtaarin avohakkuusta saa 30000 -50000mk raha voi tuntua
kerralla isolta, mutta
saman tien sitoudutaan 6000 markan uudistamiskuluihin ja tuhansien
markkojen taimikonhoitokuluihin. Nämä investoinnit ovat tarpeettomia jos
avohakkuita ei tehtäisi ja jos lasketaan näiden investointien korot eivät
ne tuota tulevassa päätehakkuussa edes itseään takaisin.
Kyllä nykyisessä järjestelmässä metsänomistaja on pikemminkin
puuntuotantotorppari kuin itsenäinen puuntuottaja. Toki yhtiöille ja
ammattikunta-armeijalle, joka on hehtaaria kohden Suomessa maailman
lukumääräisin, nykyinen malli on kannattava!
Kansallinen metsäohjelmaprosessi on ainutlaatuinen tilaisuus irrottautua
ylikansallisten yhtiöiden alusmaan roolista ja lähteä kehittämään
rakenteellisesti uutta metsätaloutta. On hirveä sääli, jos suurimmat
ympäristöjärjestöt SLL ja WWF antautuvat tämän haasteen edessä ja
tarjoutuvat konseksuksen takuumiehiksi suomalaiselle ryöstömetsätaloudelle
(mining forestry, cut and run-forestry)
tervehtien
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/