Mikään historia ei saa olla itsepetosta, ei myöskään metsähistoria.
Historiaa tarvitaan, jotta osattaisiin ottaa opiksi virheistä ja
suunnistaa tulevaan. Kommentoin Kari Mielikäistä ja myös keskustelua
varovaisuusperiaatteesta.
Kari Mielikäinen kirjoittaa:
"Metsämme ovat edelleen hyvin monimuotoisia ja
tulevat entistä monipuolisemmiksi sekametsiä ja säästöpuita suosivan
metsänhoidon
ansiosta. Männyn puupeltoihin ei ole miesmuistiin enää pyritty. Joka
vanhoja muistelee,
sitä tikulla ... (vai miten se menikään)."
Uskon sen, etteivät kaikki metsäntutkijoina esiintyvät todellakaan halua
muistella menneitä tapahtumia, mutta lastenlorulla ilkkumiseen ei sentään
tulisi alentua. Kyse on vakavasta asiasta. Lähde ja monet muut ovat
arvostelleet metsäntutkimuksen paradigmoja sekä tutkimuksen vapauden selviä
loukkauksia. Kuten Suonenjoen tutkimusaseman lehteileikekin kertoi Lähde ei
ole kritiikissään ollut yksin liikkeellä.
Viime vuosina on alettu eri maissa tutkia mm. tiedemiesten natsihistoriaa
ja tiettyä sukulaisuutta kieltämättä löytyy metsäntutkimuksen
ideaperustasta ja mielipidevainoista. Se toiminta, jota Metla harjoitti
metsänomistajien omaehtoisen metsänhoidon nujertamisessa on aiheuttanut
suurta henkistä vahinkoa ja asiat on tutkittava, nostettava esille ja
syyttömästi tuomitut metsänomistajat ja tutkijat rehabilitoitava.
On myös nostettava tieteelliseen tarkasteluun metsäntutkimuksen ideaperusta
ja tunnustettava paradigmojen virheellisyys ja vedettävä tältä pohjalta
uusi suunta. Ehkä juuri nyt on tämä muutos menossa, mutta tapa jolla
Mielikäinen kieltään käyttää ei ole omiaan vakuuttamaan kovin suuresta
itsekritiikistä.
Mitä tulee Mielikäisen väitteeseen, ettei männyn puupeltoihin ole
miesmuistiin enää pyritty, se on toki mahdollista, jos miehellä on yhtä
lyhyt muisti kuin Mielikäisellä.
Kotikylälläni raivattiin juuri 15 hehtaaria näillä kampanjarahoilla
(metsänomistaja pulitti 1000mk/ha ja veronmaksaja toisen tonnin
metsänhoitoyhdistyksen miehille). Taimikonhoito tarkoitti tässäkin
tapauksessa lehtipuuston raivausta tasaikäisestä männiköstä.
Listalla on myös keskusteltu varovaisuusperiaatteesta ja minua hämmästyttää
tilanteen täydellinen nurinkurisuus. Kansainväliset sopimukset
edellyttävät varovaisuusperiaatetta eli sitä, että ilman tutkimustietoon
perustuvaa varmuutta ei tule metsissäkään sählätä. Metsäpuolen väki
tuntuu kuitenkin ajattelevan, että pitäisi osoittaa, että jättöpuilla on
jotakin merkitystä biodiversiteetin kannalta ennenkuin niitä voidaan jättää.
Mielestäni kansainväliset sopimukset edellyttäisivät pikemminkin sitä, että
pitäisi kyetä osoittamaan, ettei avohakkuilla ja metsänviljelyllä
vaaranneta monimuotoisuuden säilymistä ja vasta sitten ryhdyttäisiin
parturointiin. Nyt lähdetään siitä että tarvitaan tieteellinen näyttö
tuhoisuudesta, ennenkuin menetelmistä voidaan luopua!
Varovaisuusperiaatteesta on Suomessa vallalla suuri väärinymmärrys!
Jos ajatellaan metsien terveydentilan ongelmia, on pakko tunnustaa, että
virallinen viestintä on vähätellyt uhkia ja tämä on ollut vastoin
varovaisuusperiaatetta, ei uhkien esiinnostaminen.
Mutta kipein ongelma lienee kuitenkin se, ettei Lähteen ryhmä saanut jatkaa
tutkimustaan. Mielikäisen mielestä takana ei ollut mitään salaliittoa. Olen
samaa mieltä. Kyseessä oli kyllä aivan julkiliitto. Julkiliittohan
perustuu cajanderilaiseen dogmatiikkaan (höystettynä Kuuselan
avohakkuudogmeilla) ja täytyy olla tavattoman hyvä kyky itsepetokseen, jos
ei vieläkään kykenen näkemään kuinka erirakenteisen metsänhoidon tutkimus
on tämän julkiliiton toimesta estetty maassamme sekä tutkimuksessa että
metsänomistajien omilla mailla.
Pidän erittäin raskauttavana sitä, että Mielikäisen tutkimus on tuhoamassa
Lähteen perustamat kokeet omilla käsittelyillään. Olennaisinta kaikessa
metsänhoidon vaihtoehtojen tutkimuksessa olisi nähdä eri näkemysten
tuottamia vaihtoehtoja itse metsässä!
Toivon, että Mielikäisen ja metsäntutkimuslaitoksen toiminta yleisemminkin
ja perusteitaan myöten otetaan yhtä kriittiseen tarkasteluun kuin Lähteen
tutkimus aikoinaan. Kuten Mielikäisen vastauksesta kävi ilmi hän pitää
käsittämättömänä edes epäillä tarkoitushakuisuutta ja ennakkoasenteiden
vaikutusta valtatutkimuksessa.
Juuri tämä asenneilmapiiri Metlassa on estänyt kriittisen keskustelun ja
seurannan kaikkien muiden tutkijoiden paitsi Lähteen ryhmän osalta viime
vuosikymmenenä.
Tieteen historia tarjoaa riittävästi esimerkkejä juuri perusajatusten
vääristymistä ja niihin pohjautuvien koulukuntien pakkojärjestelmistä.
Kuhnilaisittain puhutaan paradigmoista ja niiden murtumisesta.
Tämän murroksen aika on nyt.
terveisin
Hannu Hyvönen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/