Ihan ensimmaiseksi palaisin Larjavaaran huomioon joidenkin naiden karajapuheenvuorojen savysta. Olen taalla teksteja lueskellessani yrittanyt paasta selvyyteen Suomessa vallitsevasta ymparistokeskustelun ilmastosta, ja yha vakuuttuneemmaksi tulen sen pilaantuneisuudesta. Verta-pakkiin-mentaliteetti paistaa lapi, itsetarkeys, oman asemansa ja arvovaltansa ponkittaminen, silmiton hutkiminen vasemmalle ja oikealle, ivaa ja pilkallista yliolkaisuutta... vaikuttaa myos silta, etta tama asemasota on kestanyt
jo vuosia; haavoittuneita ja kaatuneita taytyy olla paljon? Eiko asianosaisilta todellakaan loydy kapasiteettia keskustella avoimesti ja tasavertaisesti, yhteisia tavoitteita asettaen? Vielako Suomessa asennoidutaan vanhakantaisesti ymparistoliikkeeseen, kuin se olisi vain huru-ukkojen harhaa, ja siten ei vakavasti otettava? Tietaakseni Suomi kuuluu niiden neljan Euroopan maan joukkoon, joissa ymparistopuolueet ovat edustettuina hallituksessa? Miten yhteistyo Suomessa sujunee?
Sitten palaan viela FSC-sertifiointiin. Pietila sanoo suurpiirteisesti siita seuraavaa:-- Organisaatio on kyllä kansainvälinen, muttei puolueeton. Järjestössä ensiviulua soittavat länsimaat ja näiden ympäristöjärjestöt. Miksi muuten FSCn työkieli on joko englanti tai espanja? Samoin FSCn hyväksymät ympäristötodentaja, siis ne, jotka arvioivat, täyttyvätkö FSC kriteerit, ovat USAsta, Isosta-Britanniasta, Sveitsistä ja Alankomaista? Missä tässä on se kansainvälisyys?--
En tieda onko kysymyksessa kielivaikeudet vai pyrkimys tahallisesti vaaristaa tietoja, -tai vaarinymmartaa-, silla jos vaivautuu avaamaan FSC:n websiten, saa selvan kasityksen organisaation perustaja- ja tukijasenista ja toimintaperiaatteista. Ja jos ei kielitaito riita lukemaan englantia tai espanjaa (Espanjaa aidinkielenaan puhuvien maiden osuus taitaa olla kiinan jalkeen suurin, samoin englanti on ranskan lisaksi yleisesti hyvaksytty kommunikointikieli maailmassa), kannattaisi varmaan kaantya Suomen
WWF:n osaston puoleen, silla tietaakseni se on FSC:n jasen, ja heilta luulisin loytyvan tietoa myos kaannettyna. ("Kieli on rajani!") Puutun tassa lyhyesti vain kaikkein karkeimpiin virheisiin: FSC on perustettu -93 eri maiden hallitusten ja hyvantekevaisyysjarjestojen avustuksella. Toimintaan osallistuvia ovat mm. Itavalta, Meksiko, Alankomaat, EU, Fordin rahasto, eri maiden WWF-osastot, SSNC (Swedish Society for Nature Concervation).'Ymparistotodentaja', FSC:n kontrolliorganisaatio on SGS AgroControl
joka taas on SGS:n, maailman suurimman kontrolli-, analyysi- ja sertifiointiorganisaation alaosasto. SGS:lla on palveluksessaan 37.000 vakituista tyontekijaa yli 140 maassa. Paitsi etta SGS sertifioi FSC:n kriteereilla maailman metsia, sen palveluksessa olevat kielitaitoiset paikallisiin oloihin paneutuneet specialistit kehittavat myos laatukontrolli- ja sertifiointisysteemeja kala-, lihateollisuudelle, kuten myos maataloudelle ja puutarhanhoidolle.
>Niin, melkein kaikki FSC sertifioidut metsät ovat teollisuuden metsiä, jotka vielä ovat tuhansien hehtaarien laajuisia. FSC-sertifiointi sopii jostain syystä hyvin teollisuuden metsiin, kuten Ruotsin esimerkki osoittaaa. Siellä teollisuus FSC-sertifioi omia metsiään, yksityiset (pien)metsänomistajat eivät FSCtä hyväksy. Samoin Suomessa FSC epäilevyys liittyy yksityiseen pienmetsätalouteen. FSC-järjestelmän lähtökohdat ovat puuplantaaseissa, joita jokin täysin ulkopuolinen taho perustaa ja ko. järjest
lmä pyrkii estämään tällaisen toiminnan haittapuolia. Tähän ajatustapaan ei sitten sovikaan se, että joku voisi itse omistaa metsää ja nauttia sen tuotosta. Miksi muuten suomalainen metsänomistaja kuuluu "taloudelliseen ryhmään"? Miksei hän kuulu esimerkiksi "sosiaaliseen ryhmään" kun pysyy syrjäseudulla puutulojen turvin tai jopa "alkuperäisväestöö", kun sukunsa on hallinnut samaa tilaa 450 vuotta?
>Sanoo Pietila ja hanta tukee rouva Jalkanen tyyliin: joo, ei me kylla tommosta oteta.. Ehka tassakin vaarinkasityksessa on kysymys kielivaikeuksista, tai ettei tieto jostain syysta kulje, tai sen kulkua saannostellaan, annetaan vain tietynlaista informaatiota, jolla pyritaan hamaamaan pienmetsanomistajia ja vaikuttamaan heidan kiinnostukseensa sertifiointia kohtaan? En tieda, mutta jos virkamies tai luottamushenkilo harrastasi tieten tahtoen tuollaista tiedon 'breznevilaista' yksipuolistamista, tai sen
salaamista paatoksentekoprosessissa pyrkien siten vaikuttamaan valmisteillaolevaan paatoksen sisaltoon, niin kylla se kaikissa meidan aikamme parlamentaarisissa demokratioissa luokiteltaisiin korruptioksi, vai mita? Onneksi avoimessa informaatioekonomiassa sellaiselle jaa yha vahemman ja vahemman tilaa. -Ja tama on vain karajakeskustelua, ei osa virallista paatoksetekoprosessia!
Palataanpa siis Pietilan antamaan Ruotsin esimerkkiin: siella perustettiin vahan aikaa sitten Forestry Society Administration Corporation, yksityisten (from 27 ha to 17.000 ha) pienmetsanomistajien katto-organisaatio, jotka implementoivat yhteisesti FSC:n kriteerit omistamiinsa metsiin. Myos Kanadassa on perustettu vastaavanlaisia organisaatioita. Ja toisin kuin Pietila ja oliko se nyt MTK:n Hemila (rva Jalkasen viestissa) pelottelevat suomalaisia yksityismetsanomistajia, he ovat varsin tyytyvaisia saam
staan paremmista hinnoista ja uusien markkinoiden avautumisesta heidan tuottamilleen erilaisille puulaaduille. Viittaan tassa myos Pietilan Togo-sympatioihin, FSC:n periaateohjelman pykala 3: 'Alueella asuvien alkuperaisten asukkaiden lailliset oikeudet omistamiinsa maihin ja kayttooikeuksiin maillaan oleviin raaka-aineisiin ja tuotteisiin tulee tunnustaa ja niita tulee kunnioittaa.' Pykala 4: 'Metsanhoidon tulee suuntautua pitkalla aikavalilla metsatyontekijoiden ja paikallisten asukkaiden kestavaan s
siaaliseen ja ekonomiseen hyvinvointiin.'
Kokemukset eri maista osoittavat, etta metsanomistajien paatantavalta metsiensa suhteen on juuri kasvanut heidan itsenaistyttyaaan pois suurien metsayhtioiden kanssa kaytavasta kaupasta.
Plantaaseista ja puupelloista: Forest Stewardship Counsil'n periaateohjelma, pykala 9: 'Plantaasit, jotka on perustettu luonnollisen metsan sijaan vuoden 1994 jalkeen, eivat tayta sertifiointivaatimuksia. Ainoastaan, jos voidaan nayttaa toteen, etta "puupellon" perustaminen on tapahtunut ilman maan haltijan tai omistajan myotavaikutusta ja lupaa, voidaan sertifiointi poikkeuksellisesti hyvaksya.' Mika on siis sertifioinnin vastustamisen todellinen syy?
Etc, etc... Oletan jokaisen itse kykenevan ottamaan selvaa asioista uskomatta suoralta kadelta kaikenlaista valmiiksimutusteltua semi-knowledgea. Ehka suomalaisten kansainvalistyminen ja kielitaidon kohottaminen antaisi avaruutta ja suhteellisuudentajua metsakysymyksessakin? >Niin, ja jokamiehen oikeudella (skandinaavinen muinaisjäänne) mummo voi siirtyä marjaan ja metsään seuraavaan metsään, vaikka Virtasen Villen maille. Ja hakkuuaukealle tulee hyvä vatukko, kunhan muutaman vuoden odottaa. Arvioidaan
ttä Suomen vuotuisesta marjasadosta poimitaan alle 10 % nykyisillä hakkuumäärillä. Joten marjasadon korjuuseen vaikuttaa luultavasti enemmän poimijoiden vähäisyys ja laiskuus enemmän kuin puunhakkuu.
>sanoo Pietila. Niinpa niin. Edesmennyt mummoni ei ollut laiska. Han oli innokas marjastaja ja metsan hyotykayttaja. Han opetti minua tuntemaan kihokin ja tekemaan vastan, kertoi kuinka sotien aikana pettu pelasti ja osasi kesyttaa ketunpoikasia, mutta han opetti myos etta viisaus on hyodytonta ilman hyvaa sydanta ja tieto ilman tervetta jarkea.
Ystavallisin terveisin R. V.
R. Vaisanen
Onbekendegracht 3 bg
1018 XN Amsterdam
The Netherlands
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Voit poistua listalta lähettämällä
osoitteeseen majordomo@kaapeli.fi viestin: "unsubscribe metsa".
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/