Tervehdys vielä kerran käräjäläisille ja kiitos mielenkiintoisesta
keskustelusta.
EML:n kannanotossa KMO:hon ja tässä keskustelussa laajemminkin on luettu
monia 'tutkittuja tietoja' ja mielipiteitä. Olen kuullut kommentoitavan,
että mitä uskottavampi opposition (=EML:n) ehdotus on, sitä paremmin
virallinen ohjelma joudutaan perustelemaan. Rationaaliset perustelujen
lisäksi voi tällöin ilmaista jäsenistön mielipiteitä, koska kuten on
tälläkin listalla todettu, metsänhoito on aina aikaansa sidottu poliittinen
(demokraattinen) päätös. Lisäksi metsätalouden sosiaalinen kestävyys
edellyttää että se on myös hyväksyttävää suuren yleisön silmissä. Pelkäänpä
että EML:n ohjelma on tähän aikaan kuitenkin liian radikaali halutessaan
lopettaa avohakkuut ja maanpinnan käsittelyt. Suurimmalle osalle kansaa
riittänee nykyinen suunnan reivaaminen metsälakien ja sertifioinnin kautta.
Esitän seuraavassa listan ruusuja ja risuja ja vähän perustelujakin.
Ohjelmanne hyviä aineksia ovat nähdäkseni mm.
-Sosiaalisen kestävyyden korostaminen (voisi mainostaa enemmänkin)
-Puukauppatapojen monipuolistaminen yhdistettynä puupörssiin
-Huoli sahapuun riittävyydestä ja maaseudun työllisyydestä
-Tukin jalostusasteen nostotavoite metsäteollisuudessa
-Järeiden puiden lisääminen metsissä
Heikkouksia:
-Eri-ikäiskasvatuksen tarjoaminen yleismenetelmäksi
-Eri-ikäiskasvatuksen puuvarantoja (hiilivarantoja) lisäävä oletettu vaikutus
-Monimuotoisuuden väheneminen puulaji- ja kehitysluokkajakaumaa kaventamalla
-Vaihtoehdottomuus (kaikkien metsänomistajien pitäisi noudattaa
eri-ikäiskasvatusta kaikissa metsiköissä, kaikille alueille pitäisi jättää
50-100 kuutiota puuta ja suojelutavoite 5 % arvokkaimista metsäaloista).
Nähdäkseni tarjoatte ainoan vaihtoehdon tasaikäistaloudelle toista 'ainoaa
vaihtoehtoa', eri-ikäiskasvatusta. Miksi toistaa toisten jo tekemiä
virheitä? Nähdäkseni 'jatkettu kasvatus' tai uudistamisvaihe on jo
yleisesti hyväksytty ja käytetty menetelmä silloin kun koivun alle saadaan
kuusialikasvos tai mänty uudistuu väljennetyn puuston alle. Kuitenkin
varsinainen eri-ikäismetsätalous soveltunee yleismenetelmäksi vain
joillekin jaloille lehtipuille, nk. kulonkiertämiin (jotka ovat nykyisin
usein lempeämmin käsiteltyjä arvokkaita elinympäristöjä) ja joskus rehevien
maiden kuusikoihin tai luonnostaan harvoihin puustoihin eli
kalliomänniköihin ja karuille soille. Pohjoisen havumetsän luontainen
dynamiikka ei vaadi jatkuvaa metsäpeitettä (vrt. 50-100 m3 säilyttäminen)
ja sen ylläpito keinotekoisesti johtaa lehtipuiden (=monimuotoisuuden)
vähenemiseen. Myöskään tasaikäistalouden lopettaminen ei välttämättä johda
hiilivaraston kasvuun jos metsiä kuitenkin hakataan. Elinkaarilaskelmat
käsittääkseni osoittavat, että jos puuta käytetään, kerrannaisvaikutukset
muualla taloudessa johtavat siihen että hiilipäästöt vähenevät verrattuna
siihen tilanteeseen että annettaisiin metsien vanhentua ja korvattaisiin
puunkäyttö muilla materiaaleilla ja energianlähteillä. Uusi metsälaki
vaatii ominaispiirteiden säilyttämistä kaikissa metsäomistajan arvokkaissa
elinympäristöissä eikä vain 5 %:lla!
Ystävällisin terveisin Anneli Jalkanen
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/