Puukaupan vaihtoehdoista
>Minähän en asiasta mitään tiedä, mutta eikö kysymys ole vähän samanlainen
>kuin "Kumpi on parempaa: Fazerin vai HK:n sininen?", jos käsitellään
>pysty- ja tienvarsikauppoja?
>Varmaankin kannattaa selvittää kummastakin vaihtoehdosta saatava tuotto ja
>valita suurempi, jos tarkoituksena on rikastuminen.
>BTW Miksi kaikki kaupat tehtäisiin vain toisella tavalla?
>
Pystykaupassa on kysymys samanlaisesta asiasta kuin, jos rautakauppa
ei suostuisi myymään Sinulle yhtä kiloa nauloja liikkeestä vaan
ainoastaan kotiinkuljetettuna. Jos Sinä ehdottomasti haluat itse ostaa
naulakilon liikkeestä, niin hinta on korkeampi kuin kotiinkuljetetun
naulakilon hinta. Kauppias on tehnyt kuljetusyrityksen kanssa
sopimuksen yrityksen työllistämisestä koko vuoden ajaksi. Sitä varten
yhtiö asettaa naulakilon myynnin ehdoksi kuljetusyrityksen palvelujen
käyttämisen. Tällaista kaupantekoa nimitetään kytkykaupaksi, joka on
kilpailunrajoituslaissa kiellettyä, jos siitä aiheutuu
markkinahäiriöitä. On siis kysymys on hyvästä kauppatavasta.
Mitkä ovat Jukka Pietilän, Taneli J. ja Kari Mielikäisen
vaihtoehdot tuossa tilanteessa? Jätän vastaamisen teille. Juuri
vaihtoehtojen torjunnan vuoksi pystykauppa ja hankintakauppa eivät
voi Suomessa elää rinnakkain niin kauan kuin yhtiöt pyrkivät
työllistämään miehistöään ja koneita. Ruotsissa kauppatavat elävät
rinnakkain, koska yhtiöt eivät pakota pystykauppoihin vaan tekevät
puunkorjuuta rehdin kilpailun perusteella. Pystykauppoja on vajaa 20
prosenttia. Kaikissa muissa maailman maissa pystykauppa
yksityismetsissä on lähes tuntematon käsite.
Toisessa viestissäsi (klo 11.28) kirjoitat koneiden mellastamisesta:
“Itse olen kuullut tällaisen väitteen, että monitoimikoneella saadaan
korjattua paljon enemmän puuta kuin mihin metsuri pystyy, jopa niin
paljon, että miljoonien monitoimikone on kannattava hankinta
kohtalaisen lyhyelläkin käyttöajalla...”
Monitoimikone korvaa 20 metsuria ja enemmänkin, kun sille saadaan
ympärivuotinen vuorotyö. Mutta ei olekaan kysymys metsurin ja koneen,
vaan vaihtoehtoisten koneiden vertailusta, mikä selviää vain
kilpailulla. On paljon tietoa maataloustraktoreiden edullisuudesta
puunkorjuukoneina ja muitakin vaihtoehtoja on kehitetty (väitöskirja
s. 122). Siksi on todennäköistä, että vaihtoehdot lisääntyisivät, jos
kilpailu toteutuisi. Edellisessä viestissä jo kerroin
maataloustraktoreiden yleisyyden muissa maissa. Vaihtoehdoissa on
sijansa myös metsureilla joissakin työvaiheissa.
Yhtiöt eivät rikastu eivätkä köyhdy kalliista puunkorjuuta, koska ne
vähentävät korjuun kustannukset puun hinnasta. Viime vuonna kallis
korjuu alensi puunhintaa noin 17 mk/m3 eli vuositasolla noin 700
miljoonaa markkaa.
Väitöskirjaani myy Helsingin yliopiston metsäekonomian laitos,
Unioninkatu 40 B, 00170 Helsinki. Lainaksi sitä saa tieteellisistä
kirjastoista.
Lauri Vaara
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/