Hei Veikko ja muut foorumilaiset,
Sähköpostiongelmieni vuoksi en ole saanut vastinettani liikkeelle ja
Mielikäisen tiedemies-kommenttia osin sivuten totean seuraavaa:
Kirjoitit Veikko:
> Paatos on tärkeä asia. Sitoutuneisuus ja tunteella mukanaolo on
> ihmisen oikeus ja velvollisuus. Meidän materialistisessa ja
> rationaalisuuttaan korostavassa kulttuurissamme ei useinkaan uskalleta olla
> julkisesti innostuneita ja täysillä mukana. Tiedemiehelle ja ammattilaiselle
> tällainen on suorastaan kuolemansynti.
Tarkoitusperämme ja pyrkimyksemme perustuvat arvomaailmaamme ja
elämänkatsomukseemme. Toiset meistä ovat voimakkaammin tunneihmisiä,
toiset rationaalisuutta korostavia. Että toinen olisi toista parempi
suhtautumistapa, en katso perustelluksi väitteeksi. Molemmat
pyrkivät hahmottamaan todellisuutta (osaa siitä) omalla tavallaan,
molempia tarvitaan - väittäisinpä jokaisessa meistä, inhimillisyyden
nimissä. Kussakin ne muodostavat vaihtelevan harmonian.
> Kun minä metsissä - myös oikeissa metsissä - ikäni liikkuneena puhun
> kuolevan ystäväni, oikean metsän, kuolinvuoteen äärellä, en minä voi enkä
> halua turvautua rationaliteetteihin. Minä puhun sydämelläni. Suruni on
> mustaa ja valkoista. Minä en voi asettua ulkopuolelle objektiiviseksi ja
> sitoutumattomaksi tarkkailijaksi (asenteeton amoralismi). Minä olen
> osallinen ja minulla on osallisen velvollisuudet. Asetun nyt
> senioriteettiini vedoten oppimestarin asemaan ja sanon sinulle Reijo: kaikki
> aidot päätökset ovat 'mutua'; minusta tuntuu siltä että ... Minua häiritsee
> suunnattomasti se, että rationaliteetteihinsä ja objektiivisuuteensa
> vetoavat asiantuntijat ottavat "täyden vastuun" kuin poliitikot metsistä ja
> niiden hoidosta puhuttaessa. Ei metsä ole yksinomaan heidän kylmän
> laskelmointinsa ja järkeilyjensä kohde. Metsä on kaikkien ihmisten hyvin
> monisisältöinen kohde, jollekin suorastaan sydänystävä.
Huomaan että koet asioita sangen syvällisesti, mutta se ei
välttämättä ole yksinoikeutesi. Edelliseen kommenttiini viitaten
kysyn, missä on oppimestari, joka määrää missä määrin kunkin on
tunteisiinsa (tunneäly) tai rationaalisuuteensa sitouduttava? Harva
meistä lukee akasiaa kuin avointa kirjaa, siksipä rationaalinen eli
analyyttinen ajattelu voi olla oiva apuväline todellisuuden
struktuurien ja toiminnan hahmottamiseen.
> Minulla on ystäväpiirissäni monia "aikamme lapsia", jotka todistavat oman
> oikeutuksensa tai toisen mielipiteen mitättömyyden lausumalla jonkin
> vierasperäisen sanan, esimerkiksi nyt silviculture tai forestry. Käsitteet
> pitää tietenkin määritellä, mutta se on vasta alku. Varsinainen keskustelu
> alkaa vasta silloin, kun osapuolet saadaan paljastamaan motiivinsa, mutunsa.
> Vasta silloin päästään itse asiaan. On tietenkin valitettavaa, että usein
> joudutaan älyn ja tunteen sovittamattomalta tuntuvaan pattitilanteeseen.
> Usein voittajana tänä päivänä on äly ja tunteen osaksi tulee säälivä
> halveksunta. Meidän on kuitenkin nyt päästävä pattitilanteen taakse. Olisiko
> keinona taikasana "tunneäly", mutua sekin?
Käsitteillä 'briljailu' on kiusallista ja ärsyttävääkin enkä
soisi itseni siihen lankeavan! Delfoin temppelin kiviseinään hakattu
tunnuslause:"Ihminen, tunne itsesi!", jonka Sokrates otti
lempilauseekseen, valaissee tätäkin keskustelua tällä foorumilla.
Olemme mentaalis-fyysiä olentoja ja tarvitsemme monenlaista
'ravintoa' kasvaaksemme. Käsitteet ja etenkin käsittäminen ovat tässä
prosessissamme avainasemassa. Ehkä äly ja tunteet voivat tätä kautta
löytää toisensa.
> Tunnustan mielelläni olevani asiantuntemukseltani vähäarvoinen ja
> asenteellinen retoorikko, jos sen vastakohtana on rationaalinen
> metsädebatti. Kavahdan myös humanismi -sanaa, jos se määritellään
> perinteiseen tapaan ihmisen erityisasemaa korostavana filosofiana. Olen
> kuullut uussanan ekohumanismi, joka kalskahtaa paremmalta. Siinä huolenpidon
> piiriin voidaan liittää parhaimmillaan koko ekosysteemi. Jos tähän vielä
> liitetään oikea vapauden määritelmä: vapaus on vastuuta, niin metsänhoitokin
> voi saada sellaisia sisältöjä, jotka voisin hyväksyä.
Kallis ystäväni. Ei kaikki hoidoksi kutsuttu ole kaiken kannalta
hoitoa eikä kaikki toiminta humamismin nimissä ole kaiken kannalta
humaania kuten ei margariinikaan ole voita, vaikka sitä voihin usein
verrataankin. Elämme paradoksien keskellä ja sen sekä
vastuullisuutemme oivaltaminen voi vasta tuoda sen vapauden, mitä
peräänkuulutat - myös metsänhoitoon.
Parhain terveisin
Reijo,
ikuinen metsäopiskelija
Reijo Pankka, metsäylioppilas
Joensuun yliopisto
E-mail: Reijo.Pankka@forest.joensuu.fi
_______________
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.
Viestit tallentuvat osoitteeseen: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/