OSALLISTUMISPERIAATE KOSKEE MYÖS KANSANEDUSTAJIA
Viime keväänä hallitus oli antamassa eduskunnalle metsäpoliittista
selontekoa, jonka pohjalta piti keskustella kansallisen metsäohjelman
linjauksista.
Tilanne olisi ollut historiallinen. Koskaan aiemmin Suomessa ei ole
metsäpolitiikan linjauksia tuotu parlamentaariseen käsittelyyn, ei vaikka
Suomessa on tehty metsäohjelmia ja strategioita 60-luvun Meraohjelmista
lähtien.
Historiallinen avaus metsäparlamentarismiin tyssääntyi kuitenkin kun
hallitus veti, ilman järjellisiä perusteluita, selonteon viime hetkellä
pois.
Yksi keskeinen syy, vaikkei tätä ole tunnustettu, oli ilmeisesti
se, että kansallisen metsäohjelman valmistelu ei ollut täyttänyt niitä
avoimuuden ja osallistumisperiaatteen ehtoja, joita kansainvälisissä
yhteyksissä kansallisten metsäohjelmien tekemiselle oli asetettu.
Niinpä hallitus aloittikin prosessin puhtaalta pöydältä nimittämällä
kansallista metsäohjelmaa valmistelevan ministerityöryhmän, jonka
alaisuudessa käynnistyi ohjelman valmistaminen eri osa-alueilla.
Avoimuuden ja osallistumisen merkeissä on sitten järjestetty mm. laaja
maakunnallisten tilaisuuksien kierros ja avattu kotisivu internettiin.
Kenties tilanne nyt kansalaisten osallistumisen kannalta näyttää
paperilla (englanninkielisessä raportissa) hyvältä, mutta onko maassamme käyty
aitoa
keskustelua metsätalouden suurista suuntavalinnoista, on eri asia:
Jatketaanko teollisuuden ehdoilla avohakkuiden tehometsätaloutta
ja yhä vähemmän työllistävää massajalostusta vai otetaanko suunta ekologisesti
kestävään laatumetsätalouteen? Hakataanko Etelä-Suomen vanhat
kuusivaltaisen metsät avohakkuilla ja jauhetaan ydinenergian turvin
mekaaniseksi selluksi vai kasvatetaanko jatkuvalla kasvatuksella laatutukkia
sahatavarajalostukseen? Millainen metsätalous on työpaikkojen, luonnonarvojen
ja
tulevan
sukupolven mahdollisuuksien kannalta kestävää? Sallitaanko metsien
terveyttä runtelevat kesähakkuut ja yhtiöiden ylläpitämä pystykauppakomento?
Tällaista keskustelua ei ole käyty, vaikka selvästikin kyse on
kansakuntamme peruskysymyksistä. Ilmeisesti todellista keskustelua ei
halutakaan käydä, sillä hallitus ei edes halua antaa kansallista
metsäohjelmaa parlamentin käsittelyyn. Ohjelmatyöryhmän sihteeri Aarne
Reunala vastasi, kun asiaan kysyttiin perusteluja, ettei asiaa ole syytä
tuoda eduskuntaan, kun vaalitkin ovat tulossa.
Jotkut siis ovat sitä mieltä, että metsäkysymys on liian tärkeä asia
tuotavaksi parlamenttiin ja sitä kautta mahdollisesti mukaan
vaalikeskusteluun. Näkemys on vähintäänkin outo ja parlamentarismin
vastainen.
Itseasiassa valittu linjaus on myös kansallista metsäohjelmatyötä
säätelevän osallistumisperiaatteen hengen vastainen. Kun kansanedustajat
ovat vapaissa vaaleissa saaneet mandaatin edustaa kansalaisia ja eri
intressiryhmiä parlamentaarisella päätöksentekotasolla, kuuluu heille
oikeus osallisuuteen ohjelmaprosessiin vähintäänkin siinä kuin
metsäkeskusten virkamiehillä.
Mikko Vartiainen, varatuomari (LL.M)
Tämä viesti lähetettiin kansallisten metsäkäräjien sähköpostilistalle
osoitteeseen metsa@kaapeli.fi. Listan ylläpito: owner-metsa@kaapeli.fi.