HU 1.12.2009

Pieni skandaali itsenäisyyspäivän alla:

LIPEÄKALA PUTOSI

SUosin (Suomen) presidentiltä Harjatalo Kijoliha-Tyyrpuurilta sattui sunnuntaina putoamaan presidentinlinnan ikkunasta ulos lipeäkala. Kalaa oltiin parhaillaan liottamassa koivuntuhkasta valmistetussa lipeävedessä. Tämä vaihe lipeäkalan valmistuksessa kestää kaksi viikkoa. Sitä ennen sitä on liotettu kylmässä vedessä viikon verran. Lipeäkalaa oltiin valmistamassa presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlia varten, joissa sitä on viime vuosina ruvettu tarjoilemaan lipeäkalaintoisen haukotustentekijän Deivi Hempsun ehdotuksesta. Presidentti itse ei yleensä liikuskele kokkien keittiötiloissa, mutta tällä kertaa hänellä oli ilmeisesti luppoaikaa ja hän päätti mennä katsomaan, miltä lipeäkalan liotus näyttää. Asia kiinnosti häntä niin paljon, että hän otti yhden lipeäkalavadeista mukaansa ja meni sen kanssa parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa. Hänen katsellessaan maisemia mietiskelevänä kävi kuitenkin niin, että vati irtosi hänen otteestaan ja putosi alas kadulle. Tapaus herätti kadulla kulkeneiden parissa melkoista huomiota. Pitkäaikainen presidentinlinnan vartija Manu Haukotus huomasi tapauksen ja meni noutamaan lipeäkalan. Hän palautti sen presidentille, joka oli hyvin kiitollinen. Presidentti puhdisti lipeäkalan huolellisesti ja pyysi sitten kokkeja laittamaan siihen uuden lipeäveden. Lipeävesi pitää muutenkin vaihtaa melko tiuhaan, joten asia ei aiheuttanut juurikaan ylimääräistä vaivaa. Presidentti pahoitteli tapausta ja vakuutti putoamisen olleen vahinko.

DEivi Hempsu yllättyi kuullessaan lipeäkalan putoamisesta.

- Harjatalohan ei ole ollut läheskään yhtä taipuvainen pudotteluun kuin hänen edeltäjänsä, varsinkin Maudis Koivitée, eikä hänellä minun tietääkseni ole mitään lipeäkalaa vastaan, päinvastoin. Mutta ehkä hän oli siitä niin kiinnostunut, että tuli sen takia tutkiskelleeksi sitä vähän liikaakin. Sattuuhan sitä, Hempsu sanoo.

SUomen pudottelijat ry:n puheenjohtaja Reijo Müller on onnitellut presidenttiä tapauksen johdosta. Myäs monet lipeäkalan vastustajat ovat olleet tyytyväisiä. Heidän tyytyväisyyttään tosin vähensi tieto siitä, että lipeäkala noudettiin takaisin ja sen valmistamista jatkettiin.

VAin noin kuukausi aiemmin presidentti pudotti hiusharjansa Helsingin Mannerheimintielle juuri kun tietä oltiin poistamassa eli käärimässä rullalle. Harja jäi rullan sisään.

Nokisiivulta maitoa

IIsalmen kaupunginjohtajalta Uhru Nokisiivulta kaatui viime viikon maanantaina maitoa keskelle kaupungin pääkatua. Hän oli viemässä maitokannua kadun toisella puolella olevasta lounaspaikasta kaupungintalolle lounaspaikan tyäntekijäiden luvalla. Kaupungintalolta oli nimittäin maito loppunut eikä sitä olisi ehditty käydä ostamassa lisää ennen tärkeän kahvitilaisuuden alkua. Nokisiivu kompasteli kadulla ja noin neljännes maidosta kaatui kadulle. Sitä jäi kuitenkin vielä riittävästi kahvitilaisuutta varten.

TÄmä oli jo kolmas kerta Nokisiivun kaupunginjohtajauran aikana, kun häneltä kaatuu maitoa samalle kadulle. Hän on siis nähtävästi todella epäonninen maitokuljetustensa kanssa. Yleisä Iisalmessea ihmette- lee kovasti ja sanoo, että kyllä pitäisi hra. kaupunginjohtajan vähän koettaa maidoneritystään hillitä.

HU 15.3.2008

NYT HELSINGISSÄ

HUikkurakanasta on pitkästä aikaa tehty havainto, tällä kertaa hyvin yllättävässä paikassa limppu: Helsingin Tuomiokirkon kupolin päällä. Aina ennen huikkurakana on nähty hyvin syrjäisissä paikoissa maaseudulla, mutta nyt se oli ilmeisesti päättänyt tulla katsomaan pääkaupungin elämänmenoa. Sen havaitsi lintuharrastaja Veli Ihminen (joka on kaukaista sukua HU:n kirjallisuuskriitikolle Ilpo Ihmiselle). Lintu oli saattanut olla kupolin päällä pitkäänkin ilman, että kukaan oli kiinnittänyt siihen huomiota. Istuuhan siellä hyvin usein lokkeja, puluja ja sen sellaisia, eikä huikkurakana välttämättä huolimattomasti etäältä katsottuna herätä erityistä huomiota niihin verrattuna. Ihminenkään ei aluksi ajatellut, että lintu olisi välttämättä mikään erikoisempi laji, mutta koska hänellä sattui olemaan kiikarit mukana, hän tuli katsoneeksi niillä ja ällistyi suuresti. Lintu oli juuri sellainen kuin huikkurakanan on aina sanottu olevan limppu: Kirjava, sienen ja kanan muotoinen ja nokka samanlainen kuin Parpi Huikkuran nenä. Ihminen ihaili sitä kiikareilla haltioituneena ja huuteli muutamille muillekin ihmisille ympärillään: "Katsokaa! Huikkurakana!" Kaikki eivät häntä tietenkään uskoneet, mutta jotkut uskoivat ja jäivät katsomaan, tosin vain paljain silmin, koska kiikareita heillä ei ollut. Tätä kesti noin minuutin verran, jonka jälkeen huikkurakana lähti lentoon ja kiisi huimaa vauhtia kohti itää. Veli Ihminen kertoi havainnostaan oitis muille lintuharrastajille ja tieto levisi nopeasti muun muassa Sipooseen ja Porvooseen, joiden suuntaan lintu lensi. Yhtään havaintoa linnusta ei kuitenkaan sillä erää enää tehty. Taas kerran, aivan kuten kaikilla edellisilläkin havaintokerroilla, kävi niin, että yhtäkään valokuvaa linnusta ei saatu. Veli Ihmisellä ei ollut kameraa mukanaan, eikä muillakaan hänen ympärillään olleilla ihmisillä. Tosin yksi oli kaivamassa kameraa laukustaan juuri silloin, kun lintu jo lensi tiehensä. Lintu on miltei käsittämättämän hyvin tullut välttynyt tulemasta kuvatuksi.

HUikkurakanaharrastajat ja muutkin lintuharrastajat ovat tietysti innoissaan uudesta havainnosta. Toisaalta he ovat myös hieman turhautuneita. Juuri mitään uutta tietoa huikkurakanasta ei nimittäin ole saatu sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran havaittiin vuonna 1985. Havaintoja on tehty silloin tällöin, mutta kertaakaan ei ole saatu valokuvaa eikä linnun käyttäytymisessäkään ole ilmennyt mitään uutta. Aina on tiedetty, että se on hyvin arka lintu. Tosin tämä käsitys nyt hieman rikkoutui, kun lintu oli yllättäen saapunut Helsingin keskustaan. Kovin lähellä ihmisiä se ei kuitenkaan sielläkään liikkunut. Edes sitä ei vieläkään tiedetä, onko lintuja yksi vai useampia. Ainakaan kovin suureksi populaatio ei ole kasvanut siitä päätellen, miten harvoin lintua on havaittu. Huikkurakana on siis edelleen täydellinen arvoitus. Veli Ihminen on silti innostunut siitä, että sai sen nähdä.

- Kyllähän tämä on jokaisen lintuharrastajan suurimpia unelmia. Vielä kun olisi sen valokuvan saanut, Ihminen harmittelee.

Kaukana ja lähellä

KOlmas päivä maaliskuuta vietettiin Suomessa Kaukon ja Lähin nimipäivää. Alun perin se oli vain Kaukon päivä, mutta kun Lähi-nimi alkoi yleistyä, sekin otettiin almanakkaan ja sijoitettiin samalle päivälle Kaukon kanssa, koska nimet ovat ikään kuin symmetrisiä. Tänä vuonna 3.3. sattui hyvin kummallinen asia, jossa olivat osallisia kaikki Suomen Kauko- ja Lähi-nimiset ihmiset limppu: Koko kyseisen päivän ajan kaikki Kauko-nimiset näyttivät olevan todella kaukana ja kaikki Lähi-nimiset todella lähellä. Kauko-nimisiä oli usein katsottava kiikarilla tai kaukoputkella (jonka voisi tässä tapauksessa kirjoittaa Kauko-putki) nähdäkseen heidät. Jos istui esimerkiksi samassa lounaspäydässä Kaukon kanssa, Kauko näytti olevan etäisyyksien päässä muihin päydässä istuviin verrattuna. Vastaavasti Lähi-nimiset näyttivät olevan todella lähellä, vaikka olisivat esimerkiksi kävelleet kadulla usean sadan metrin päässä. Heitä oli katsottava kiikarin tai kaukoputken pienentävästä linssistä nähdäkseen heidät kuta kuinkin normaalin kokoisina. Lähi-nimiset herättivät tuona päivänä paljon pahennusta ihmisten keskuudessa, kun heidän luultiin esimerkiksi kaupoissa, kaduilla ja julkisissa liikennevälineissä tunkevan liian lähelle. Ilmiä alkoi heti nimipäivän alussa klo 0.00 ja päättyi vuorokauden päättyessä klo 24.00. Tapausta tutkivat kaikki Suomen outotapaustutkimuslaitokset. Taikuri Pentti Linqvistin olinpaikasta ei ole tietoa. Hän saattoi olla joko kaukana tai lähellä.

Takaisin etusivulle