DYSFASIA

 

-    Mitä dysfasia on?

-    Milloin syytä huolestua?

-    Ota asioista selvää itse!

 

Mitä dysfasia on?

Dysfasialla tarkoitetaan erilaisia lasten kielenkehityksen erityisvaikeuksia tai häiriöitä, jotka eivät johdu muusta sairaudesta tai vammasta ja jotka ilmenevät puheen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä.

Dysfasia ilmenee eri yksilöillä eri tavoin. Tyypillisiä puutteita ovat mm. ikätasoon nähden suppea sana- ja käsitevarasto, virheelliset sanahahmot, huomattavan epäselvä puhe, yksinkertaiset lauseet ja sanojen löytämisongelmat. Joku lapsi puhuu alussa hyvin vähän tai ei ehkä ollenkaan. Joku lapsi saattaa puhua omaa kieltään. Joillakin lapsilla ei ole juurikaan ongelmia puheen tuottamisessa vaan vaikeudet ovat ymmärtämisen puolella. Usein kielen vaikeuksiin liittyy myös muita erityispiirteitä, esim. ylivilkkautta, tarkkaavaisuuden häiriöitä, hahmotushäiriöitä, motorista kömpelyyttä ja/tai keskittymisvaikeuksia. Ulkoiset ärsykkeet voivat häiritä ja kommunikaatio-ongelmat vaikeuttavat sosioemotionaalista kehitystä. Kouluiässä lukemaan ja kirjoittamaan opettelu saattaa olla työlästä.

Dysfasia diagnosoidaan ns. poissulkemisen menetelmällä: lasta tutkitaan monelta eri kannalta ja suljetaan aina pois mahdollisia muita syitä, kunnes jäljelle jää erityinen kielen ja/tai puheen häiriö (dysfasia). Dysfasia voidaan diagnosoida lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Lievästi dysfaattinen lapsi selviää arkipäivän puhetilanteesta melko hyvin, kun taas vaikeasti dysfaattinen lapsi voi olla jopa täysin puhumaton eikä ymmärrä kuin selkeitä muutaman sanan yksinkertaisia lauseita. Diagnoosit saattavat muuttua iän ja kehityksen myötä: esim. dysfasian vaikeusaste saattaa muuttua, diagnoosi voi muuttua dysfasiasta joksikin muuksi. Eri lääkärit eri paikkakunnilla saattavat tehdä erilaisia diagnooseja ja käyttää erilaisia nimityksiä.

Täsmällistä syytä dysfasiaan ei tiedetä. Oletuksena on, että se johtuu raskauden, synnytyksen tai imeväisiän aikana aiheutuneesta keskushermoston vauriosta tai toimintahäiriöstä – usein myös perinnöllisillä taipumuksilla on merkitystä.

Milloin syytä huolestua?

Jos lapsella ei parivuotiaana ole vielä juuri sanoja, neuvolasta saatetaan ohjata puheterapeutille, joka arvioi tilanteen. Kaikki viivästeinen kielenkehitys ei ole dysfasiaa. On lapsia, jotka vain oppivat puhumaan muita myöhemmin ilman, että kyse on mistään vammasta. Perheessä tai lähisuvussa saattaa yleisemminkin esiintyä myöhäistä puhumaan oppimista.

Ota asioista selvää itse!

On tärkeää, että otat asioista itse selvää, koska toimintatavat ovat erilaiset eri paikkakunnilla. Kysy neuvoa esim. neuvolasta, päiväkodista, sosiaalityöntekijältä, puheterapeutilta ja/tai lastenneurologilta. Älä jää yksin miettimään asioita. Jonkun TÄYTYY vastata! Mutta valitettavasti on niin, että harvoin kukaan tulee kertomaan sinulle mitään, jos et itse ensin kysy. Onneksi kysymällä saa yleensä vastauksia ja apua.