Vapaus valita toisin
Vuoden 2009 vapun mielenkiintoisimpiin poliittisiin puheenvuoroihin kuuluu epäilemättä 250 suomalaisen vaikuttajahenkilön ilmoitus Helsingin Sanomissa, jossa korostetaan vapautta valita toisin.
"Toiseus tässä tarkoittaa irtaantumista viime vuosikymmenten hyvinvointivaltion alasajopolitiikasta, jota haluamme laajalla poliittisen sitoutumisen rajat ylittävällä pohjalla haastaa. Nykyiset maailmanlaajuiset kriisit avaavat tähän aivan uusia mahdollisuuksia. Suomalaisten enemmistö on kerta kaikkiaan kyllästynyt tuloeroja kasvattavaan ja yhteisöllisyyttä tuhoavaan menoon, jota kerta kiellon päälle voi myös uusliberalistiseksi kutsua", kiteyttää blogissaan Erkki Tuomioja, joka on yksi ilmoituksen allekirjoittajista.
Sain kyllä osallistumiskutsun, mutta päätin olla antamatta omaa allekirjoitustani, koska mielestäni edellytykset tällaiselle vasemmistolaiselle kansalliselle kokoomukselle puuttuvat. Tie eteenpäin kulkee täst'edes uuden eurooppalaisen, ei suomalaisen vasemmistolaisen kokoomuksen kautta.
Euroopan Unioni voisi yhdistää eurooppalaisia ja myös suomalaisia. Mutta edelleen EU näyttää olevan asia, joka erottaa meitä. Ja mikä olennaisinta: vasemmisto - niin Suomessa kuin muualla Euroopassa - ei ole löytänyt EU:n vasemmistolaisille juurille eikä näin ollen ole myöskään osannut tehdä Euroopan poliittisesta unionista omaa asiaansa.
Jokin aikaa sitten helsinkiläinen Klockriketeatern järjesti EU-keskustelun, jossa Thomas Wallgren ja allekirjoittanut väittelivät tietyistä EU:ta koskevista peruskysymyksistä. Kysymysten valaisemiseksi laadimme oheisen pienen taulukon:
Tie EU:hun tai sieltä pois [1] [Lisäys 12.6.2009: Taulukon päivitetty versio, joka sisältää myös Claes Anderssonin, Erkki Tuomiojan, Heidi Hautalan, Britt Lundbergin ja Annika Lapintien vastaukset löytyy täältä ruotsiksi sekä täältä englanniksi. ]
NYKYINEN
EUSUOMEN HALLITUS Heidi Hautala Fredrik Almqvist Björn Månsson Thomas Wallgren Mikael
BöökEU on vain taustalla olevien kulttuuristen ongelmien oire (EI) (EI) KYLLÄ EI Suomen tulisi erota EU:sta EI EI KYLLÄ EI EU tulisi lakkauttaa EI EI KYLLÄ EI EU uhkaa demokratiaa Euroopassa EI EI KYLLÄ EI Eurooppalainen liittovaltio[2] EHKÄ EHKÄ EHKÄ KYLLÄ Lissabonin sopimus KYLLÄ KYLLÄ EI EI Irlannin EI:tä pitää kunnioittaa EHKÄ EHKÄ KYLLÄ KYLLÄ Lissabonin strategia[3] KYLLÄ KYLLÄ EI EI EU:n kasvupolitiikka on yksi maailman suurimmista ympäristöongelmista EI EI KYLLÄ KYLLÄ NATO on lakkautettava EI EI KYLLÄ KYLLÄ Aluepuolustukseen tarkoitettu eurooppalainen armeija EI EI EI KYLLÄ EU:n nopean toiminnan joukot KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ EI Euroopan ydinaseriisunta EI EHKÄ KYLLÄ KYLLÄ Ydinvoimaloiden lopettaminen EI EI KYLLÄ KYLLÄ EU-posti EI EI EI KYLLÄ
TAULUKON VIITTEET
[1] Taulukon tarkoitus on EU-keskustelun edistäminen. Taulukko syntyi 27.4. 2009 Klockriketeaternissa pidetyn keskustelutilaisuuden valmistelujen yhteydessä. Keskustelun puheenjohtajana toimi ohjaaja Kristin OLsoni, alustuksia pitivät filosofit Mikael Böök ja Thomas Wallgren ja kommenttipuheenvuoroja esittivät eurovaaliehdokkaat Almqvist, Hautala ja Månsson (heidän mielipiteitä ei kuitenkaan saatu mukaan tähän taulukkoon). Yleisö osallistui myös aktiivisesti keskusteluun.
[2] Vrt Altiero Spinellin laatima ehdotus Euroopan Unionin perustamiseksi, jonka EU-parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä helmikuussa 1984.(http://www.spinellisfootsteps.info)
[3] "Lissabonissa maaliskuussa 2000 Eurooppa-neuvostoon kokoontuneet EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat kymmenvuotisesta strategiasta, jonka avulla EU:sta pyritään tekemään maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin osaamistalous."(http://ec.europa.eu/finland/news/press/101/8513_fi.htm)
Vasemmiston piirissä puhuttiin ennen vanhaan antagonistisista ristiriidoista. Vaikka osa ylläolevassa taulukossa näkyvistä mielipide-eroista saattaa ilmentää yhteensovittamattomien osapuolten olemassaoloa, Thomas Wallgrenin ja minun erimielisyydet eivät mielestäni ole antagonistisia. Ydinaseriisunta on monin verroin tärkeämpi asia kuin Euroopan Unioni, Ranska, Britannia tai Suomi. Ovatko mainitut asiat, esim. "ydinaseet" ja "Ranska" sitten verrannollisia? Kyllä ne vain ovat, sillä Ranskan hallitus perustelee ydinaseitaan Ranskan suvereeniteetilla, joka on sen mielestä erottamaton osa itse Ranskaa. Ydinaseet ovat Ranskan poliittisille johtajille loppujen lopuksi arvovalinta, jonka he tekevät isänmaan, Ranskan nimissä. Vastaavasti Britannian hallitus perustelee päätöstään, jonka mukaan se aikoo yhä pitää hallussaan ja uudistaa Britannian Trident-ohjuksia, brittien ja Lännen korkeammalla moraalilla. (Vrt. esim. Britannian puolustusministerin King's Collegessa 25.1.2007 pitämä puhe.) Niinpä koenkin yksittäisenä EU-kansalaisena että minun ja esim. Nicolas Sarkozyn välillä vallitsee antagonistinen ristiriita, koska mainittu valtionpäämies rakennuttaa jatkuvasti lisää uusia eurooppalaisia ydinaseita. Pidän sitä rikoksena ihmiskuntaa vastaan.
Mutta se, että esim. Wallgren ja minä suhtaudumme eri tavoin Euroopan yhdistymiseen ja poliittiseen unioniin eli liittovaltioon, ei mielestäni vielä tee meistä antagonisteja.
Joitakin viikkoja ennen "Vapaus valita toisin"-aloitteen julkituloa Kreikasta, tarkemmin sanoen Eginan saarelta ilmaantui "Kapodistrias-Spinelli-Eurooppa"-aloite. Voitaisiinko sen julkilausuma, jonka liitän oheen, ottaa kesäkuussa pidettävän "Vapaus valita toisin"-foorumin agendalle ja käsiteltäväksi? Siinä tapauksessa osallistuisin myös itse mielelläni foorumiin.
Mikael BöökKapodistrias-Spinelli-Eurooppa-aloite
Ajatuksella yhdistyneestä Euroopasta on pitkä historia. Se kuului 1800-luvun alussa johtavan sivistyneistön ja valistuneiden poliitikkojen radikaaleimpiin ideoihin. Nämä halusivat lopettaa veriset sodat ja suurvaltojen väliset ristiriidat perustamalla Euroopan Yhdysvallat. Ajatus yhdistyneestä Euroopasta on aina herättänyt voimakasta vastakaikua rauhan ihanteena.
Ioannis Kapodistrias ja Altiero Spinelli, nämä kaksi paneurooppalaista persoonaa, yhdistävät toisiinsa kahden vuosisadan visiot ja yhtenäisyyspyrkimykset. Jo vuonna 1820 Kapodistrias julistaa eräässä rauhankonferenssissa : "…saavuttaaksemme rauhan ja sovinnon Euroopan kansojen välillä meidän tulee asettaa vapaamieliset ja demokraattiset aatteet etusijalle ja kunnioittaa pienten kansojen oikeuksia sen sijaan, että palaisimme vanhoihin ja häpeällisiin väkivaltainstituutioihin".
Vuonna 1941 Spinelli, jonka Mussolinin fasistinen hallinto pitää vankeudessa, laatii Ventotene-manifestin edistääkseen pyrkimyksiä kohti vapaata ja yhdistynyttä Eurooppaa. Sodan jälkeen Spinellistä tulee johtohahmo taistelussa demokraattisen, sosiaalisen ja rauhanomaisen, liittovaltiomallin pohjalle rakentuvan Euroopan puolesta. Kun Eurooppa nyt yrittää löytää tiensä umpikujasta, johon 2000-luvun alun yhtenäistymisprosessi näyttää johtaneen, Kapodistrias ja Spinelli innoittavat meitä yhä.
Me, jotka tämän julkilausuman allekirjoitamme, olemme sitä mieltä, että Euroopan yhdistäminen ei ole milloinkaan historiamme aikana ollut niin välttämätöntä ja mahdollista toteuttaa kuin nyt eikä se koske yksinomaan maanosamme kaikkia kansoja ja kansalaisia, vaan ihmiskuntaa kokonaisuudessaan.
Koko maailmaa parhaillaan koetteleva syvä ja monisyinen kriisi osoittaa selvääkin selvemmin, ettei Euroopan unioni saa olla pelkästään vapaamarkkina-alue, jossa vallitsee kyltymätön voitontavoittelu, jossa kansalaiset marginalisoidaan ja julkiset palvelut muutetaan kauppatavaraksi demokraattisten ja sosiaalisten valvontamahdollisuuksien puuttuessa.
Kansalaisten ja kansojen on aika ottaa omiin käsiinsä EU-projekti. On aika puolustaa eurooppalaista sosiaalista mallia. Ryhtyä rakentamaan unionia alhaalta käsin vakinaistamalla neuvoa-antavat kansanäänestykset kaikissa Euroopan maissa. Vaatimalla, että europarlamentin statusta kohotetaan siten, että se saa täyden lainsäädäntövallan. Tässä yhteydessä vaadimme myös, että kaikissa unionin jäsenmaissa sovelletaan yhtenäistä, yksinkertaiseen enemmistöön perustuvaa äänestyskäytäntöä.
Yhdistyneen Euroopan on oltava rauhanomainen, ekologinen ja itsenäinen suhteissaan Amerikan Yhdysvaltoihin. Sen tulee olla ydinvapaa alue. Sen tulee osoittaa solidaarisuutta köyhempiä maita kohtaan ja luoda ystävälliset yhteistyösuhteet kaikkiin maihin, erityisesti naapurimaihin.
Tämän ihanteen olemme käsittääksemme saaneet perinnöksi Kapodistriakselta, Spinelliltä ja muilta suurilta eurooppalaisilta. Uskomme, että tähän ovat pyrkineet myös 1800-luvun, erityisesti 1900-luvun ja 2000-luvun alun eurooppalaiset liikkeet.
Niinpä me yritämme yllä mainittujen ihanteiden ja tavoitteiden mukaisesti muodostaa aloitteen, johon on mahdollista osallistua sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla.
Ateena, 21. maaliskuuta 2009