[Verkkoanalyysi-kurssi] [Aihepiirit ja kurssityöt]

Kieltäytymisiä ja torjuntoja

From deep in the heart I hear the voice that says, "Refuse it."

- Sven Birkerts

1990-luvun lopussa vallitsevan yleisen mielipiteen (vallitsevan ideologian) mukaan yhteiskuntamme tulee mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti muuttua "tietoyhteiskunnaksi". Toisaalta tietoyhteiskuntaa vastustetaan, enemmän tai vähemmän tietoisesti, sekä älymystön että ns tavallisen kansan piirissä. Akateemikko Paavo Havikko kieltäytyi äskettäin vastaanottamasta hänelle myönnettyä pohjoismaista näytelmäkirjailijapalkintoa. Tällä tavoin hän kieltäytyi tukemasta Suomen virallista kulttuuripolitiikkaa, joka on valinnut kasvukohteiksi "kone- tieto- ja huuhaakulttuurin" (HeSa 18.05.96). Haavikko ei ole mitenkään yksin, edes akateemikkojen joukossa (vrt. akateemikko G.H. von Wrightin skeptinen ja pessimistinen asenne tieteellistekniseen kehitykseen).

Tähän aihepiiriin kuuluvien kurssitöiden on tarkoitus kartoittaa ja analysoida informaatioteknologiaa ja verkottumista vastustavia sosiaalisia liikkeitä ja ideologioita, kuten esimerkiksi "neoluddismiksi" kutsuttua kansainvälistä ideologista ilmiötä.
"Luddismi" ja "luddiitti" ovat sanoja, jotka kaipaavat selitystä. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Englannissa esiintyi koneensärkijöiden liike, joka kutsuttiin luddiittien liikkeeksi. Nämä alkuperäiset luddiitit vastustivat koneiden käyttöönottoa tekstiilituotannossa.
Englantilainen kirjailija C.P.Snow julkaisi 1950-luvulla kuuluisan esseen "Kahdesta kulttuurista", jossa hän pilkallisesti kutsuu humanististen tieteiden edustajia "älyllisiksi luddiiteiksi". C.P.Snown mukaan humanistien luonnontieteellinen ja tekninen tietämys on usein sen verran hataraa tai olematonta, että he ansaitsevat tulla kutsutuiksi luddiiteiksi.
1990-luvun "neoluddiitit" esiintyvät taas tietokoneiden ja tietoverkkojen kriitikkoina ja "särkijöinä" (vrt Kirkpatrick Sale). Mitä tämän päivän luddiitit oikeastaan sanovat poliittisen ja kirjallisen julkisuuden muutoksista? Onko heillä joku (älyllisesti ja/tai poliittisesti) oleellinen sanoma, joka on unohtunut tekniikkaan hurahtaneilta hallituksilta ja yritysjohtajilta?


Viitteitä ja linkkejä:

Kirjoja:


book@kaapeli.fi