Maailman sosiaalifoorumista
Mitä on World Social Forum: South Asian People'e Initiatives, World Council of Churches, Mehr Demokratie, Vasudhaiva Kutumbakam, Articulacion Feminista Mercosur, Free Software Foundation, Attac, Campana contro los fundamentalismos, Anthroposophical Initiatives in India, Japanese Trade Union Confederation, IBASE, Greenpeace, Via Campesina, Christian Dalit Liberation Movement, Amnesty International, Bank Information Center, Oxfam, Focus on the Global South, Ekta Parishad, Network Institute for Global Democratization, Water Warriors, Tax Justice Network... kuka osaa arvioida tätä ennennäkemättömän isoa ja kirjavaa järjestäjien ja tiedontuottajien joukkoa? Mikä laitos, paitsi ehkä kirjastolaitos, kykenee kokoamaan, tallentamaan, järjestämään ja esittelemään Maailman sosiaalifoorumin agendat ja asiakirjat?
Tuhansia ihmisiä Euroopasta, Latinalaisesta Amerikasta, Venäjältä, Australiasta, Afrikasta matkusti Mumbai'hin (ent. Bombay) osallistuakseen neljänteen maailman sosiaalifoorumiin 16.-21.1.2004. Eniten väkeä tuli Intian eri osavaltioista ja naapurivaltioista, toisin sanoen: lähes koko Aasiasta. WSF:n osallistujien arvioitiin olleen tänä(kin) vuonna yhteensä n. 100.000 henkilöä.
Kolme ensimmäistä WSF:ää pidettiin vuosina 2001, 2002 ja 2003 Porto Alegressa, joka sijaitsee Brasilian eteläisimmässa osavaltiossa, Rio Grande do Sul'issa. Porto Alegren kaupungin "osallistuvaa budjettia" voidaan pitää myönteisenä esimerkkinä lähidemokratiasta. Maailman sosiaalifoorumia voidaan pitää toivoa herättävänä prosessina kohti globaalia osallistuvaa demokratiaa.
WSF arvostelee globalisaatiota mutta samalla WSF edustaa globalisaatiota. Brasilialainen liikemies Oded Grajew ehdotti äskettäin kunnallisten sosiaalifoorumien järjestämistä samanaikaisesti mahdollisimman monessa kaupungissa ympäri maailmaa alkaen v. 2005, jolloin WSF jälleen järjestetään Porto Alegressa. Alueellisia, kansallisia ja paikallisia sosiaalifoorumeita järjestetään itse asiassa jo laajalti. Tätä kirjoittaessani valmistellaan esim. kolmatta Euroopan sosiaalifoorumia Lontoossa syksyllä 2004 ja kolmas Suomen sosiaalifoorumi pidetään Helsingissä jo 3.-4.4.2004.
Miten Maailman sosiaalifoorumin kansainvälinen prosessi saadaan pysymään koossa? Ymmärtääkseni paljon riippuu sitä koskevasta informaatiosta, informaatiopolitiikasta. WSF:n tulevaisuus riippuu siitä, saako prosessiin osallistuja ja laaja yleisö sitä koskevaa laadullista ja laadukasta tietoa. Mistä sellaista tietoa voi saada?
Esimerkiksi säätiöiden tuella tuotettu nelikielinen CDROM "Fórum Social Mundial 2003" ja äskettäin julkaistu "Challenging Empires"-teos (Toim. Jai Sen, Anita Anand, Arturo Escobar, Peter Waterman, The Viveka Foundation, New Delhi 2004) ovat tietenkin hyödyllisiä apuvälineitä esim. journalisteille ja muille. Ne tarjoavat perustietoja ja kontribuutioita yleiskeskusteluun. Mutta mistä kansalainen saa tarkempaa tietoa? Mistä hän voi tarvittaessa hankkia täsmällistä ja samalla myös monipuolista tietoa?
Maailman sosiaalifoorumin dokumentaatio on tehtävä, joka näyttää ylittävän ei ainoastaan sen järjestäjien vaan myös sitä raportoimaan lähetettyjen journalistien mahdollisuudet. Internet on epäilemättä mainio apuväline WSF:n käytännön järjestelyissä ja sen tiedottamisessakin mutta internetistäkin puuttuu tiedon ammattilaisten panos. Maailman sosiaalifoorumille tulee luoda asianmukaiset tietopalvelut. Siihen tarvitaan kirjastolaitos.
Kirjastot demokratisoivat tietoa
Työpajamme, jonka otsikon voisi suomentaa "Demokratisoi informaatio: keskity kirjastoihin!", oli osa Maailman sosiaalifoorumin ohjelmaa. Suurin osa osallistujista (n. 80 henk.) oli intialaisia kirjastommattilaisia. WSF koostuu useista sadoista vastaavanlaisista kohtaamisista. Tietääkseni työpajamme oli ainoa kirjastoaiheinen tapahtuma.
Kay Raseroka, Botswanan yliopiston kirjaston johtaja ja IFLA:n nykyinen puheenjohtaja, sävytti tunnelmaa patistamalla heti alussa kirjastoväkeä osallistumaan WSF:ään ja dokumentoimaan sitä. Hänen kehotuksensa saattoi ymmärtää aivan kirjaimellisesti, sillä työpajan pääistunto pidettiin erään yhteiskunnallisen korkeakoulun kirjastossa, kun taas muut WSF:n osallistujat kokoontuivat telttoihin ja tehdashalleihin toisessa kaupunginosassa sijaitsevalla vanhalla teollisuusalueella (NESCO Grounds). Toisena päivänä kirjastotyöpaja siirtyikin muun WSF:n pariin. Silloin saatiin kuulla mm. Maharashtran maaseudulta saapuneen työttömän kirjastonhoitajan ja delhiläisen opiskelijan kommentteja Intian kirjastopalveluiden yleisestä surkeudesta.
Kay Raserokan puheenvuoron voi myös tulkita kirjastolaitoksen liikkumattomuuden ja epäitsenäisyyden arvosteluksi. Missä määrin kirjasto kommunikoi kaksisuuntaisesti ympäröivän yhteiskunnan kanssa? Raseroka puhui tilanteen määrittelemistä tiedontarpeista, joita kirjaston tulisi kyetä täyttämään "käynnistämillään kontekstuaalisilla operaatioilla". Onko siis nykyisessä kirjastokäytännössä sijaa esim. Maailman sosiaalifoorumin tietopalveluiden parantamiselle?
Maailman sosiaalifoorumin kirjastotyöpajan kolme osaanottajaa. Vasemmalta: Mirja Ryynänen, Harsha Parekh ja Kay Raseroka
Tähän voisi varmaankin vastata myönteisesti, mikäli kirjasto toimisi "superjärjestelmänä tämän päivän informaatioympäristössä", kuten Muttayya Koganuramath, Tata Instituten kirjastonhoitaja kiteytti näkemyksensä kirjaston tehtävästä. Joku voisi huomautta, että että kirjastot ovat infrastruktuuria pikemminkin kuin ylä- tai valtarakenteita. Työpajan osallistujen keskuudessa oltiin kuitenkin yleisesti sitä mieltä, että kirjaston asemaa tulee nostaa, vaikkapa siten, että kirjastolaitos mainittaisiin perustuslaissa yhtenä valtiomahtina hallituksen, eduskunnan ja tuomioistuinten rinnalla. Työpajan keskustelun yhtenä pääteemana oli "Kirjastoparadigma ja kirjastovalta".
Kay Raseroka painotti myös "oikeutta tulla muistetuksi" (The Right to Memory), mikä oli keskustelun toinen pääaihe. Tällä hän viittasi kieliryhmiin joilla ei ole lainkaan kirjallisuutta omilla kielillään, ja laajemmassa merkityksessä niihin ihmisiin, joista ei ehkä löydy jälkeäkään edes kirjaston aineistokokoelmissa.
Muita työpajan alustajia oli mm. C.R Karisiddappa (Intian kirjastoseuran puheenjohtaja ja Dharwadin yliopiston kirjastotieteen laitoksen esimies), Harsha Parekh (Mumbain naisyliopistosta), Ravinder Kumar Chadha (Intian eduskunnan kirjaston johtaja), Mirja Ryynänen (ent. Suomen kirjastoseuran pj ja MEP), Sunil Abraham (internetsovelluksia tuottavan yrityksen johtaja, Bangalore) ja Doug Schuler (Seattle Community Networkin perustaja, USA) sekä allekirjoittanut.
Työpajan järjesti Network Institute for Global Democratization (NIGD) sekä Tata Institute for Social Sciences. Alustusten tekstit, keskustelureferaatteja ja osallistujaluettelo on tallennettu konferenssijulkaisuun sekä verkkoon, kts. http://www.nigd.org/libraries/mumbai
Mikael Böök
Kirjastolehti 3/2004