Rahanpesua Ranskassa

Käytettiinkö Clearstreamiä fregattikaupan välityspalkkioiden maksamiseen?

Ranskaa on jo kauan ravistanut ja ravistaa edelleen rahanpesujupakka, joka liittyy suureen asekauppaan v. 1991. Sinä vuonna Thomson-yhtiö (nyk. Thales) myi kuusi sotalaivaa, fregattia, Taiwanin laivastolle 16 miljardilla frangilla.

Kauppasopimukseen otettiin Taiwanin hallituksen vaatimuksesta artikla, joka kielsi kaikkien välityspalkkioiden eli komissioiden maksamisen kaupantekijöille tai välitysmiehille. Fregattijupakan syynä ovat lukuisat rikkomukset tätä artiklaa vastaan.

Ranskalaisen öljy-yhtiön ELF:in johtaja Alfred Sirven ja kiinalainen liikemies Edmond Kwan välittivät kaikessa hiljaisuudessa Ranskan ja Taiwanin kaupantekoa tavoitteenaan muhkeiden komissioiden hankkiminen itselleen ja kavereilleen. Kun he eivät saaneet mielestään riittävästi korvauksia palveluksistaan he käynnistivät prosessin Thomson-yhtiötä vastaan Sveitsissä v. 1996. Sveitsiläinen tuomioistuin tuomitsikin Thomsonin maksamaan Kwanille 160 miljoonaa frangia.

Thomson-yhtiö lähti kuitenkin vastahyökkäykseen nostamalla petossyytteen Ranskassa. Ketkä olivat petoksen taustalla? Tätä eli fregattiskandaalin ns. ELF-haaraa tuomarit Eva Joly ja Laurence Vichnievsky rupesivat selvittämään v. 1997. Seurasi skandaalinkäryisiä oikeudenkäyntejä vuosina 1998-2001. Tuomioita lahjusten ottamisesta saivat mm. ELF:in johtajat Alfred Sirven ja Loïk Le Floch-Prigent sekä Ranskan entinen ulkoministeri Roland Dumas ja hänen rakastajattarensa, ELF:in asialla toiminut Christine Deviers-Joncours. Näihin tuomioihin piinallisen fregattijupakan piti päättyä.

Mutta keväällä 2001 sveitsiläiset oikeusviranomaiset huomasivat, että fregattikaupan yhteydessä oli maksettu suuri palkkio eräälle Andrew Wangille, taiwanilaiselle asekauppiaalle, joka oli perheenjäsentensä avulla kätkenyt rahasumman sveitsiläisiin pankkitileihin.

Näin puhkesi fregattiskandaalin toinen vaihe, joka yhä jatkuu. Kuka oli Wangin välityspalkkion maksaja? Olivatko muutkin kuin Wang saaneet komissioita? Miten laittomat rahat oli kätketty ja pesty?

Näitä kysymyksiä tutkitaan edelleen Sveitsissä tuomari Paul Perraudinin johdolla, ja niitä tutkitaan myös Taiwanissa, Luxemburgissa, Kyproksella ja Ranskassa.

Kesäkuussa 2001 ranskalaiset oikeusviranomaiset käynnistivät uuden tutkinnan selvittämään laittomia välityspalkkioita, joiden kokonaissumman nykyään arvellaan nousevan 3-5 miljardiin franciin. Oikeudenkäyntiä odottavat nyt mm. Thomsonin entinen johtaja Alain Gomez sekä joukko ranskalaisia korkeita virkamiehiä ja poliitikkoja. Tarkat tiedot välityspalkkioiden saajista selviävät vasta kun puuttuvat tiedonpalaset saadaan kootuksi yhteen eri maiden viranomaisten selvityksistä.

Fregattikaupan välityspalkkioiden tutkintaa haittaa se, että useat asiakirjat on sotilaallisten kytkentöjen varjolla voitu julistaa salaisiksi. Lisäksi Taiwanin erikoinen kansainvälispoliittinen asema on vaikeuttanut jutun selvittämistä. Tässä vaiheessa huhutaan muuten, että Ranska olisi ostamassa fregatit takaisin Taiwanilta.

Siirrettiinkö välityspalkkiot Clearstreamin kautta?

Fregatti-jupakan myötä Clearstream-yhtiö palasi jälleen Ranskan lehdistön otsikkoihin.

Clearstream, aikaisemmin Cedel, on selvityskeskus (clearinghouse), jonka maailman johtavat pankit ja sijoittajat aikoinaan perustivat laajenevan kansainvälisen arvopaperi- ja valuuttakauppansa helpottamiseksi. Isoja selvitystaloja on kaksi eli Brysselissä päämajaansa pitävä Euroclear ja Luxemburgista käsin toimiva Clearstream.

Suurpankeilla ja monilla pienemmilläkin pankeilla on omat tilinsä jommassakummassa niistä tai molemmissa laitoksissa. Selvityskeskukset kirjaavat ja varmistavat kansainvälisiä arvopaperikauppoja ja valuutanvaihtoja elektronisilla tilisiirroilla. Tietokoneita ja tietoverkkoja tehokkaasti hyväksikäyttäen on luotu lähes täysautomaattisesti toimiva finanssikoneisto, jonka läpi yli 100 triljoonaa euroa virtaa joka vuosi.

Keväällä 2004 fregattikaupan laittomia välityspalkkioita selvittävä ranskalainen tuomari Renaud van Ruymbeke alkoi saada kirjeitä ja CD-levyjä eräältä nimettömältä lähteeltä, jota Ranskan lehdistössä kutsutaan "korpiksi". Le Point-lehti julkisti osan "korpin" lähettämästä aineistosta viime kesän aikana. Sen mukaan laittomat jättipalkkiot kierrätettiin Clearstreamin ja eräiden svetitsiläispankkien kautta vuosina 1999-2003.

"Korpin" paljastuksiin on Ranskan lehdistössä suhtauduttu varauksellisesti mutta myös suurella mielenkiinnolla. Tuomari van Ruymbeke on ilmeisesti päättänyt tutkia mm. Clearstream-yhtiön mahdollista osuutta rahanpesuun tarkemmin. Clearstreamia on näet aikaisemminkin epäilty rahanpesusta. Vuonna 2001 ilmestyneestä ranskalaisjournalisti Denis Robertin ja Clearstreamissa johtoasemassa toimineen Ernest Backesin "Révélation$"-teoksesta kävi ilmi, että yritys tarjoaa asiakkailleen paitsi julkisia myös salaisia siirtotilejä, joita käyttäen rahapesu voidaan helposti ja tehokkaasti kätkeä. Denisin ja Backesin kirjan julkaisemisen jälkeen joukko eurooppalaisia tutkintatuomareita, mm. Eva Joly ja Renaud van Ruymbeke, kiinnittivät yhteisessä artikkelissaan huomiota näihin "globalisoituneiden rahoitusmarkkinoiden mustiin laatikkoihin" (Le monde 10.5.2001. Kts. myös aikaisempi Clearstreamia koskeva artikkelini ""Maailman suurin pesukone", Voima 4/2002) ja vaativat niiden asettamista julkiseen valvontaan.

Luxemburgin varaoikeusasiamies Carlos Zeyen on saksalaisessa lehtihaastattelussa ilmoittanut epäilevänsä, että "korppi" ei ole kukaan muu kuin Ernest Backes, siis toinen Révélation$-teoksen tekijöistä. Tämän väitteen Backes itse on kuitenkin jyrkäsi kieltänyt.

Backes, joka on nyttemmin yhdessä eläkkeelle jääneen sveitsiläispankkiiri André Strebelin kanssa perustanut kansainvälisen finanssimaailman koukeroiden selvittämiseen erikoistuvan konsulttitoimiston, arvioi Le Point-lehden haastattelussa (4.11.2004), että "korpin" esiintyminen liittyy tiettyjen liikemiesryhmien sisäiseen välienselvittelyyn. Tarkempaa kuvausta hän ei suostunut antamaan "korpin" identiteettiä koskevista epäilyistään. Lehdistön julkaiseman "korpin" aineiston hän arvioi sisältävän sekä oikeita että virheellisiä Clearstreamia koskevia tietoja. Backes mm. vahvisti näkemystä, jota on esitetty myös Clearstreamin taholta, että yksityishenkilöillä ei ole voinut olla käytössään omia selvityskeskustilejä.

Päätin itse kysyä tätä artikkelia varten Backesilta lisätietoja Clearstream-tilien mahdollisesta käytöstä fregattikaupan vältyspalkkioiden rahanpesuun. Kun mainitsen Backesille lukeneeni "Revelation$"-teoksesta Joel Bucherin, Sogénal-pankin edustajan toiminnasta Taiwanissa 1990-luvun alussa, Backes kertoo seuraavaa: - On paljon mahdollista, että komissiot välitettiin Cedelin (ent. Clearstreamin) tilinpidon kautta. En ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut Bucheria mutta vuonna 2001 tämä vahvisti puhelimessa itse avanneensa Cedelissä kaksi ei-julkista tiliä Sogénal Luxembourgille retrokomissioita siirtääkseen (asekaupoissa retrokomissioiksi kutsutaan myyvää maata edustaville henkilöille meneviä välityspalkkioita).

- Kehotin Bucheria ottamaan yhteyttä Luxemburgin varaoikeusasiamieheen Carlos Zeyeniin, Backes jatkaa.

Myöhemmin Zeyen puolestaan vahvisti Backesille nähneensä Bucherin todisteet. Samalla Zeyen oli todennut, että v. 1991 tapahtuneet rangaistavat maksut olivat Luxemburgin lain mukaan vanhentuneet jo vuonna 1993. Ranskassa näistä todisteista voisi kuitenkin vielä olla hyötyä.

- Minulla on (ja oli) itselläni tallessa kyseistä ajanjaksoa koskevat mikrokortit ja olen edelleen valmis esittämään todisteita sinä päivänä kun jonkin maan hallitus päättää edetä, Backes sanoo.

Edetä missä suhteessa?

- Edetä sen vaatimuksen kanssa, että selvityskeskuksessa suoritetaan julkinen kansainvälinen tarkastus, Backes selventää.

- Minulla ei ole mitään tekemistä tuomari van Ruymbeken korpin kanssa ja toivonkin että oikeusviranomaiset pian löytävät kyseiset tylsimykset, olivatpa ne sitten Clearstreamin sisältä tai sen ulkopulelta, Backes lopettaa.

Mikael Böök

Artikkeli ilmestyi hieman lyhyempänä Voima-lehden numerossa 3/2005