Mobilisoimme ihmisten aivoja

 

Onko Attac poliittinen puolue? Pitääkö Attacista tulla poliittinen puolue?

Näihin kysymyksiin useimmat Attacin jäsenet - allekirjoittanut mukaan

lukien - vastaavat ei. Mutta asia ei ole sillä selvä. On tehtävä

entistä selvemmäksi (itsellemme ja muille) mitä me tarkoitamme

poliittisella puolueella ja sillä, ettei Attac ole puolue.

 

Nimittäin tietyssä mielessä Attac on puolue. Attac on epäilemättä

globalisaatiokriittinen mielipidesuuntaus ja mielipiteen muodostaja. Attac

mobilisoi ihmisten aivoja. Niin puolueetkin väittävät tekevänsä. Juuri

tässä mielessä myös Attac on puolue.

 

Mutta Attac ei pyri valloittamaan hallitusvaltaa vaalien kautta (Attac ei

osallistu poliittisiin vaaleihin). Attac ei myöskään pyri valloittamaan

valtiota ulkoparlamentaarisin menetelmin (Attac ei myöskään ole

vallankumouksellinen puolue). Näistä kielteisistä määritelmistä käy ilmi,

että Attacin suhde valtaan eroaa puolueiden suhteesta valtaan.

 

Attacin myönteinen määritelmä on kolmiosainen. Ensinnäkin Attac on

toimintaan suuntautuva sivistysliike (un mouvement d'éducation populaire

orienté vers l'action). Toiseksi Attacilla on oma, uusi

problematiikkansa. Se on rahamarkkinoiden globalisaation, t.s.

kansainvälisten pääomavirtojen sääntelemättömyyden problematiikka (johon

Attac pyrkii vaikuttamaan ajamalla Tobinin veroa, finanssirikollisuuden

paljastamista, veroparatiisien lakkauttamista ja kehitysmaiden velan

lyhentämistä). Kolmanneksi Attacin menetelmää voidaan luonnehtia

konfrontatiiviseksi dialogiksi.

 

Haastava vuoropuhelu (konfrontatiivinen dialogi) perustuu ajatukseen,

jonka mukaan poliittiset eliitit (siis valtaapitävät puolueet ja

parlamentaarinen oppositio) ja Attacin tyyppiset kansanliikkeet

tarvitsevat toisiaan. Attacin tulee "avata eliitin suunnittelemat

toimenpidesalkut".

 

Eräs ajankohtainen esimerkki Suomen valtion Kemira-afääri. Attacin tulee

perustaa Kemira-opintopiiri, johon kuuluu esim. ay-aktivisteja,

kemistejä, maanviljelijöitä ja taloustoimittajia. Näin hankittaisiin ja

yhdisteltäisiin uutta tietoa, joka auttaa mobilisoimaan ihmisten aivoja.

 

Attac ei ota eikä sen pidä pyrkiä ottamaan kantaa edes kaikkiin

tärkeimpiin ja ajankohtaisimpiin poliittisiin kysymyksiin. Jättäkäämme osa

näistä kysymyksistä poliittisille puolueille ja muille

kansalaisjärjestöille. Puolueiden täytyy ottaa kantaa esimerkiksi USAn

tämänhetkisiin sotatoimiin Afganistanissa. Siinä kysymyksessä Attacin ei

tarvitse eikä sen mielestäni pidäkään ottaa kantaa.

 

Sen sijaan Attacin tehtävänä on esim. kaivaa esiin terroristiverkostojen

kytkentöjä rahoitusmarkkinoiden globalisaatioon. Suomalainen poliittinen

eliitti, suomalainen media ja Suomen kansalaiset eivät toistaiseksi ole

saaneet tietää Clearstream-skandaalista. Siinä Attacille haaste.

 

Entä jalkojen mobilisointi eli mielenosoitukset tyyppiä Göteborg, Genova

ja Laeken? Kyllä, on selvää, että Attac myös osallistuu väkivallattomien

mielenosoitusten järjestämiseen. On kuitenkin vastattava kysymykseen:

mihin pyritään, mikä on mielenosoitusliikkeen päämäärä? Syyskuun 11.

päivän jälkeen tosin tarvitaan mielenosoituksia itse mielenosoitusoikeuden

puolustamiseksi. Mutta pidemmän päälle suurten mielenosoitusten päämäärä

on epäselvä. Attacin päämääränä ei ole mobilisoida mahdollisimman suurta

joukkoa ihmisiä tiettyihin paikkoihin osoittamaan mieltä.

 

Ne jotka mahdollisesti luulevat mobilisoivansa ihmisiä kohti poliittista

vallankumousta ovat väärässä. He ovat jääneet viime vuosisadan

ideologioiden vangeiksi. Attac ei pyri kumoamaan parlamentaarista

demokratiaa ja korvaamaan sitä jollakin toisella valtiomuodolla (millä?).

Attacin poliittisena päämääränä on päinvastoin parlamentaarisen

demokratian puolustaminen, lujittaminen ja edelleenkehittäminen.

 

Mikael Böök