Lähetin oheisen kirjoitukseni Helsingin Sanomain mielipidesivun toimittajille 18.3.2003:Romutetaan GATS!
YK on ottanut tavoitteekseen köyhyyden puolittamisen maailmassa vuoteen 2015 mennessä. Riippumatta siitä miten köyhyys määritellään, sen puolittaminen on äärimmäisen vaikea tehtävä.
Yhtenä etappina pitäisi olla GATS-sopimuksen (General Agreement on Trade in Services) romuttaminen ja sen korvaaminen uusilla kansainvälisillä palveluita ja niiden kauppaa koskevilla sopimuksilla. Tätäkään tavoitetta ei ole helppo saavuttaa. Mutta jos maailman köyhyys on ainakin osaksi seurausta voimista, joita ihminen ei ole oppinut vielä hallitsemaan, GATS on kaikesta huolimatta vain kirjallinen sopimus WTO:n 145 jäsenmaan kesken. GATS-sopimuksen romuttamisen ja korvaamisen pitäisi siksi olla lastenleikkiä verrattuna YK:n kehitystavoitteen saavuttamiseen.
Tämä leikki on kuitenkin todella tarpeen, sillä muuten annamme ylikansallisten yritysten hallita yhtä vapaasti 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä kuin 1900-luvun viimeisinä vuosina, ja samalla luovumme mahdollisuudesta taistella maailman köyhyyttä vastaan.
GATS-sopimus perustuu yksisilmäiselle oppirakennelmalle. Sopimustekstin epämääräisten yleistysten perusteella kaikki palvelut ja palvelujen kauppa alistetaan vapaakaupan periaatteelle. Tämä globaali hanke uusliberalistisen järjestelmän toteuttamiseksi on osoitus investointipankkiirien ja ylikansallisten yritysten suuruudenhulluudesta, joka oli seurausta Neuvostoliiton hajoamisesta ja johon on mennyt mukaan aivan liian monta poliitikkoa ja virkamiestä.
Kaipa jokainen koululapsikin tajuaa, että palvelut ja palvelujen kauppa ovat jotain aivan muuta kuin tavarat ja tavarakauppa? Niin luulisi. WTO:n perustajat ja GATS-sopimuksen ajajat eivät ole sitä tajunneet. He katsoivat GATS-sopimuksen loogiseksi ja luonnolliseksi jatkoksi tavarakaupan tulleja vähentäneelle GATT-sopimukselle. Suomeksi tämä tarkoittaa, että he totesivat kaikkien palvelujen olevan tavaroita, ja panivat ylimielisyydessään koko maailman myyntiin.
Meidän elämämme on rakennettu palveluiden varaan. Palvelut ovat toinen nimitys yhteiskunnalle, jossa elämme. Demokratiassa politiikka on avointa keskustelua ja jatkuvaa päätöksentekoa juuri tästä ^Ö palveluista. Jos palvelut olisivat yksityistä liiketoimintaa, mitään poliittista keskustelua ei enää tarvittaisi eikä myöskään demokraattista päätöksentekokoneistoa.
Voi hyvin ymmärtää, että pankkiirit ja ylikansallisten yritysten johtajat pitävät siitä ajatuksesta, että he voisivat entistä vapaammin hoitaa liiketoimiaan yhä useammassa maassa ilman valtiollista tai poliittista valvontaa. Mutta demokraattisesti valveutunet kansalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että palvelujen kaupan vapauttaminen otetaan yhteiskunnan kehitystä ohjaavaksi periaatteeksi. Juuri näin tapahtui sinä hetkenä, kun GATS-sopimus tuli voimaan vuonna 1995.
Ne, jotka väittävät, että sairaanhoito, koulutus, kirjasto ja vesihuolto jäävät GATS-sopimuksen ulkopuolelle, valehtelevat. Poikkeuksia tehdään vain puhtaasti valtiollisten palvelusektorien kohdalla, kuten poliisitoimen ja asevoimien. Sopimuksen 1. artiklan ongelmana ei ole se, että julkiset palvelut on määritelty taitavan epämääräisesti, vaikka monet näyttävät niin luulevan. Kysymys on siitä, että raja julkisen ja yksityisen palvelun välillä on historiallisesti ja poliittisesti määräytynyt, ja niin pitää olla tulevaisuudessakin. Siitä, järjestetäänkö esim. vanhustenhuolto tai postipalvelut valtion ja kunnan toimesta vai yksityisten henkilöiden, perheiden tai yksityispalvelujen kautta pitää pystyä keskustelemaan. Tätä asiaa joudutaan arvioimaan aina uudelleen. Ei ole ennalta selvää kumpi on parempi: yksityinen vai julkinen.
Kansalaisilla on oikeus aika ajoin tehdä linjanvetoja julkisen ja yksityisen välillä. Politiikassa on nimenomaan kyse tästä. Se mitä tänään pidetään yksityisenä toimintona, kuuluu kenties huomenna julkiselle puolelle, mikäli kansalaiset niin haluavat.
Se, ettei GATS:ia edes mainittu vaaliväittelyissä, on enemmänkin traagista kuin koomista. Kun puhuu yhteiskunnan palveluista on ainakin välillä mainittava myös tämä laajempi kehys. Valtalehdet, radio ja televisio ovat laiminlyöneet vastuunsa informoida GATS-sopimuksesta ^Ö sopimuksesta joka kirjaimellisesti lukien kattaa kaiken ja kaikki! Ironista kyllä, viimemainittu koskee etenkin Yleisradiota, joka lakkaa olemasta, jos GATS toteutuu sopimuksen hengen ja kirjaimen mukaisesti.
Mutta tilanne muuttuu kaiken aikaa. Läpimurto on jo lähellä. GATS-kriitikot, jotka näyttivät kyntensä ensi kertaa WTO:n ministerikokouksen yhteydessä Seattlessa 1999, ovat lisääntyneet ja vahvistaneet rivejään, ja he ovat niin varmoja voimastaan, että he uskovat nyt voittavansa taistelun.
GATS:ia ei ainoastaan pidä romuttaa, vaan se tullaan romuttamaan.
Mikael Böök
*******
Jouduin soittamaan toimitukseen ml. päätoimittajille pari kertaa, sitten HS julkaisi kirjoituksen hyvällä paikalla 29.3.03:
Jonkin ajan kuluttua tuli UM:n virkamiehen, Okko-Pekka Salmimiehen allekirjoittama vastine:
Eräs vanha ystävä kirjoitti minulle henkilökohtaisesti:Kirjoitinkin, ensin pitkän, sitten lyhyemmän ja - Hesarin toimittajan vaatimuksesta - lopuksi vain 1250 kirjoitusmerkkiä sisältävän vastineen. Sitä Hesari ei kuitenkaan julkaissut.Jag lade märke till ditt inlägg i HS 29.03 och Okko-Pekka Salmimies svar i går. Jag kom att tänka på ett par saker som inte gäller frågornas substans (som jag antagligen är mer eller mindre enig med dig om), utan "meningsutbytets" juridiska och samhälleliga karaktär, som väcker obehagliga minnen från 80-talet och visar hur "finlandiserat" Finland ännu i dag är. Från demokratisynpunkt ser jag något synnerligen farligt.
Ditt inlägg publicerades den 29 mars, Salmimies kom med sitt den 9 april. Den uppenbara förseningen beror knappast på att herr Salmimies är en trögtänkt person, utan på att texten dryftats och godkänts av olika arbetsgrupper, kommitteer och ledningspersonal på flera nivåer i UM. Det gäller alltså inte ett inlägg i ett intellektuellt meningsutbyte, utan ett officiellt ställningstagande från UM som Salmimies endast undertecknat ex officio. Det gäller alltså en dom som säger hur medborgarna skall tänka i GATS-frågan. I ett ännu mera odemokratiskt samhälle skulle du nu stå inför rätta.
I ett demokratiskt samhälle, som t.ex. i Sverige, hade herr S. som medborgare och anställd vid UM framfört sina synpunkter å egna vägnar, i stället för att utropa den enda riktiga, och uppenbarligen juridiskt bindande, linjen. Det lönar sig säkert för dig att svara på resolutionen som Salmimies undertecknat, om inte annars än för att påverka andra medborgare. Men vänta dig inte ett andra svar av herr S. En fängelsedom utlyses nämligen bara en gång.
Var medveten om min fulla solidaritet.Med vänliga hälsningar, ...
Ohessa 12.4.03 lehteen lähettämäni vastine (lyhyin versio), jota HS ei koskaan julkaissut:
EU-maat ajavat (muiden) WTO-maiden vesihuoltopalvelujen yksityistämistä Gats-neuvotteluissa
Gats, maailman kauppajärjestö WTO:n yleinen sopimus palveluiden kaupasta, lienee eräissä suhteissa joustava. Demokraattinen se ei missään tapauksessa ole (vrt. Okko-Pekka Salmimies, "Gats on joustava ja demokraattinen", HS 9.4.).
EU-komissio esittää par'aikaa käytävissä Gats-neuvotteluissa vesihuoltopalveluiden "liberalisointia" 72 maalle. Joukossa on kehitysmaita (mm. Bangladesh, Bolivia, Brasilia, Indonesia, Intia, Kiina ja Nigeria) ja teollisuusmaita (mm. Japani, Kanada ja USA).
Epädemokraattista on ensinnäkin EU-komission salailu. Tiedot ovat vuotaneet julkisuuteen salailusta huolimatta.
Päättävätkö kehitysmaiden ihmiset demokraattisesti vesihuollon ulkoistamisesta ja yksityistämisestä kun EU painostaa WTO:ssa ostamaan "ympäristöpalvelut" suurilta yksityisiltä eurooppalaisilta vesiyhtiöiltä?
EU ei muuten ehdota vesisektorin avaamista EU-maiden omille kansalaisille eikä aio tarjota muiden maiden yhtiöille vapaata pääsyä omille vesimarkkinoilleen.
Mikä on Suomen kanta vesihuollon yksityistämispyrkimykseen? Voinko minä edesauttaa Gatsin romuttamista äänestämällä jotakin parlamentaarista puoluetta?
Mikael Böök
***********