Tämän vuoden matkan ranskantalolle teimme syyskuussa perhekokoonpanossa, Sari Harri, Otso ja Leo, joista jälkimmäiset olivat saavuttaneet korkean 4 vuoden iän elokuussa. Hyvässä muistissa oli keväällä 01 tehty matka, jolloin taaperot olivat 9 kk ikäisiä ja jolloin matkalla ja perillä oli kaikenlaista ylimääräistä häslinkiä. Nyt itse matkustelu talolle ja sieltä kotiin sekä viikon lomailu sujui kuitenkin logistiikaltaan kohtuullisen kivuttomasti.
Avain logistiikkaan oli auton vuokraus Barcelonan lentokentältä, 380 € investointi kaikkineen. Tilasimme ennakkoon Hertziltä Ford Focus -tasoisen auton, mutta saimme Alfa Romeo 156 urheiluauton. Yleensä lasten kanssa matkustaessa ei pidä yllätyksistä, mutta tämä oli myönteinen, siitä tykkäsi Harri etupenkillä ja sitä ihastelivat pojat takapenkillä. Mittarissa oli 13t km, hevosvoimia 140 ja vääntöä riittävästi, kiihtyvyys 10 s sataseen, mielettömän tehokkaat jarrut ja äkäinen kytkin, ja urheilullinen jousitus ja ohjaus, kuin juuri tehty kaarreajoon pienille kestopintaisille teille. Kun pienessä autossa oli juuri riittävästi tilaa pienille matkatavaroille ja ilmastointi, ajaminen oli hauskaa.
Tulo talolle oli iloinen yllätys, edellisten kävijöiden ja käytävän maalarin jäljiltä talo oli hienossa kunnossa. Martin &co oli putsannut kylppärin kaakelit ja viemärit. Sen jälkeen Anneli &co oli siistinyt puutarhan, leikannut pensaat ja nyhtänyt ruohon. Kaikki paikat kiilsivät puhtautta ja piha oli kutsuva, joten meidän oli helppo asettua taloksi. Asettumista auttoi, että korkeapaine oli asettunut Roussilloniin, samoin aurinkoinen 23-26 asteen lämpö. Kesä Suomessa oli ollut sen verran sateinen, että mieluusti siirtyi shotseihin ja t-paitaan, joissa tarkeni koko ajan sisällä ja ulkona. Vanha kivitalo oli kerrankin optimilämpöinen, ei viileä eikä kuuma, sillä lattioillakin saattoi tassutella paljain jaloin.
Valvominen, runsas viinin nauttiminen, kapakoissa ja kahviloissa istuminen, ja rauhallinen kirjojen ja lehtien lukeminen oli pois suljettu vaihtoehto, emmekä päässeet tuntemaan Nietzen elämän tarkoituksettomuutta ja rauhattomuutta siitä, mitä tänään kenties tekisi. Tarjolla ohjelmapuolena talolla oli aterioiden valmistaminen, tiskaus ja aikainen petiin-meno, koska aikaisesta herätyksestä pitivät pojat huolen. Pojat majoittuivat yhteissänkyyn ns. olkkarin avatulle sohvalle ja me vanhemmat keskikerroksen makkariin. Se toimi yllättä-vän hyvin, kun vessa oli muutaman metrin päässä ja käytävän valot toimivat opasteina yöl-lisinä käynteinä. Brorin kiinnittämä lapsiportti alakertaan pantiin kiinni narulla, jotta kukaan ei vahingoissa katoa alakertaan. Ja kun käytimme ulko-ovena keittiön sisäänkäyntiä, meille riitti hyvin keskikerros ja varsin suosittu, poikien kaivamista kuopista karttunut piha.
Matka- ja maisemakokemukset kertyivät tällä kertaa enempi rantamaisemista. Toisena päivänä to suuntasimme Colliouresin rantakaupunkiin, jossa aallonmurtajan suojassa rantahietikolla saattoi kuvitella olevan yhä kesä. Paluumatkalla pistäydyimme Maureilla-sissa katsomassa, josko englantilaiset tuttavammme Mike ja Linda - jotka olivat myyneet kylässämme olevan talonsa ja ostaneet uuden modernin - olisivat kotosalla. Naapuri kertoi heidän olevan Espanjassa käymässä, joten jatkoimme Ceretiin ja Grand Cafehen, Harrin ulkokuppiloiden suosikkipaikkaan.
Pe oli Argelesin vuoro ja vietimme siellä rannalla hyvän tovin katsellen sitä eri vinkkeleistä. La oli le Bouloun ja pesutuvan vuoro, ja sieltä palatessamme vietimme iltapäivän kylän omalla mukavalla lätäköllä. Kalalammikolla meille esitteli kylänaapurimme (mies, joka paikoittaa mersunsa porttimme taakse) kauko-ohjattavaa purjevenettään, jota Harrikin sai kokeilla. Uimalammikolla Harrikon joutui uimaan, kun poikien leikkilaiva uhkasi karata tuulen mukana ja se jouduttiin uimalla hakemaan. Kaikkiaan oli havaittavissa, että väkeä oli vielä syyskuun puolivälissä kohtuullisesti liikkeellä, kiitos hyvien ilmojen. Viininkorjuukin oli jo siellä täällä alkanut rannikon Banyulsin viinitarhoilla, ei varsinaisesti kylässämme.
Sunnuntaina teimme pisimmän automatkamme, kapeita teitä pohjoiseen Vivesin ja Thuirin kaupungin ohi le Tet joen laaksoon, jossa seurasimme Andorraan menevää tietä Villefrance-le-Confletiin ihmettelemään keltaista junaa ja otimme sen aikataulutiedot tulevaa käyttöä varten. Pojat ihmettelivät asemalla seisovien keltaisten junien aura-vaunuja, joita talvisaikaan vuoristossa tarvitaan. Söimme Pradesissa, näimme Eusin terassikahvilasta upean Caniguen. Paluumatkalla Harri joutui autolla ensimmäisen ja ainoan kerran virkavallan kanssa tekemisiin, kun paineli sivutietä vauhdilla päätielle pysähtymismerkin takaa - suoraan santarmien ratsiaan. Englannin puhuminen, käsien levittely ja takapenkillä nukkuvat pojat päästivät kuitenkin pälkähästä ilman seuraamuksia.
Maanantai oli työpäivä talolla, jolloin Sari täydensi Annelin aloittamaa pihan somistusta haravoimalla kertaalleen pihan ja leikkaamalla oleanterit perusteellisemmin naapuritalon ikkunan edestä. Kylppäriin ostettiin uusi suihkuverho ja pantiin paikalleen Annelin ostama suihkuletku ja laitettiin uudet tiivisteet. Keittiön kaapista heitettiin pois lisää kuivamuonia ja pistettiin sokerit ym. purkkeihin. Muurahaisia (pieniä mustia) näkyi vielä keittiössä jonkin verran, mutteivät olleet ongelma kun työtason ja jääkaapin päällisen piti tyhjänä ruoka-tavaroista. Alakerran käytävän maalaus näytti tyylikkältä, kiitos Brorin. Ikkunaluukkuja varten ostimme 3 l vihreää maalia ja Harri penslasi sitä alakerran kadunpuoleisiin ikkunaluukkuihin, joista maali oli pahasti rapissut kolmessa vuodessa ja jotka kaipasivat jo lisäehostusta. Ken viitsii ja ehtii voisi vetää ehkä paksun maalin kertaalleen yläkerran luukkuihin - joihin jouduin viimeiksi vetämään laihialaisen ohennetun maalin - kun maalia nyt kerran on. Jotkut muut voisivat kenties vielä täydentää somistusta ja vetää toisen kerroksen maalia kadun puolelle ylä- ja alakertaan. Näin luukut palvelisivat pitempään.
Tiistaina, viimeisenä talopäivänä, ajoimme Le Boulou'hun pesutupaan, ja jatkoimme rantaa kohden. Ajelimme Argelesistä pohjoiseen kohti Canet'in kaupunkia ja katsastimme autosta ja jalan rantoja: ei mitään ruuhkaa Perpignanin suosikkirannoilla, ainakaan arkipäivänä. Lukuunottaman Perpiganin kehäteiden ajelua, tämä oli ensimmäinen kerta kun emme käyneet kaupungin keskustassa tarkoituksella kertaakaan; ei ollut asiaa, kun kaupungin katuja on raskas poikien kanssa jalan tarpoa. Ilta kuluikin jo siivouksessa ja tavaroita pakatessa, poikien jo nukkuessa. Keskiviikkona varhain oli matka kohti Barcelonaa ja kotia. Mitä nyt jäi kaipaamaan oli lepo ja rauha, runsaampi nukkuminen ja liikunnan harjoittaminen. Toinen viikkokin olisi ollut ok, kun kerran jo talolle oli tullut ja paikoilleen asettunut ja matkaliput maksanut. Pojat tykkäsivät matkustelusta lentokoneessa ja sanoivat hekin, että yksi viikko lisää olisi mennyt, jos legot olisivat olleet mukana - nyt leluvarasto oli melko puutteellinen.
Vanhaa katontekijäämme herra Pinedaa paikansimme ennen lähtöämme. Kylän mammat kertoivat että Pineda on lopettanut remonttifirmansa ja siirtynyt muuhun palkkatyöhön. Tunsivat kylästä toisenkin muurarin, joka tätä nykyä kovin kiireinen. (Paikallisten muurareiden, "maconnerie", yhteystietoja löytyy olkkarin vitriinikaapissa olevasta puhelinluettelosta). Viikon sisäpihaa katsastettuamme ehdotamme mielipiteen vaihtoa remontinteosta. Itse kannattaisimme sisäpihan puoleisen seinän kunnostamista ja "pation" tasoittamista. Pation tasoittaminen tarkoittaisi minimissään tasaisen betonipatjan levittämistä ja ex-kanakopin puoleisen kynnyksen moukarointia. Halutessa siihen voisi laittaa luonnonkiviä tai päällystää esim. terrakotta-laatoilla. Seinän osalta kannattaisimme vanhan laatin poisnaputtelua ja uudelleenmuurausta hiekanvärisellä laastilla niin että kiviä ja tiilenpalasia jäisi pintaan näkyviin. Samalla laitettavaksi tulisivat ikkunasyvennykset (rappaus + ilmeisesti uudet ikkunaluukut ainakin yläkertaan). Kadun puoleisen seinän kunnostamisella ei mielestämme ole kiirettä ja se kannattaisi jättää tulevaisuuteen. Kaikkinensa tarjous kannattaisi pyytää niin että joku osakas katsastaisi paikan päällä muurarin kanssa paikkoja ja vaihtoehtoja, jotta syntyisi yhteisymmärrys mitä ja minkähintaista tavoitellaan. Kun käsittely- ja viimeistelytasossa on runsaasti vaihtoehtoja, mitää ei pitäisi tilata sokkona.
Kylämme ex-kauppiaspariskunta, joka on siirtänyt keskustan elintarvikeliikkeen tyttärelleen, kertoi heidän myyneen vanhan talonsa tanskalaisille. Tanskalaiset talon ostajat olivat vokottaneet heitä käymään Tanskassa, jossa he viime talvenä sitten kävivät turisteina. Näin kohta kaikilla kylämme silmäätekevillä on oma kotiskandinaavi.
(Ai niin, meiltä rikkoutui viime metreillä lasia kylpyhuoneen lavuaariin. Jos mahdollista, avaatteko Bror&co hajulukon ja otatte lasinsirut pois.)
Sähkö tulo 26469 kWh
lähtö 26549 kWh
Vesi tulo 1212,8 m3
lähtö 1217,6 m3
Edellisistä luvuista näkee, että vettä kului 8 päivän aikana noin 5 kuutiometriä ja sähköä 20 kWh. Onko se paljon tai vähän, emme osaa sanoa.
Sari ja Harri