Pääsiäisenä odotimme tapaavamme kirsikkapuut kukassaan, mutta pääsiäinen oli siksi myöhässä tänä vuonna, että kukat olivat jo kukkineet ja ensimmäisiä kirsikoita odotettiin jo muutaman viikon kuluessa. Kesä oli alkamassa, ulkona oli päivisin lähes kaksikymmentä astetta, mikä houkutteli ulkoilemiseen ja ulkona olemiseen.
Tämän käyntikerran työksi olimme valinneet kaminan asentamisen, sillä keväisin talo oli senverran kylmä ja kostea, että se tuli saada nopeasti kuivaksi ja lämpimäksi. Samoin arvelimme että paljon puhuttu kosteus alakerran eteisessä, joka työnsi maalia irti, ja joka ilmeni myös härmänä alakerran seinässä (ei ole hometta) aiheutui siitä, että taloa ei ole lämmitetty kaminalla, joka samalla huolehtisi ilmanvaihdosta ja ilman kuivaamisesta. Kaasulämmitys generoi huomattavasti kosteutta huonetilaan.
Samoin ihailimme talon alkuperäisen keskuslämmityksen ideaa, lämpöputkea joka hohkaa lämpöä kaikkiin kerroksiin.
Poistimme alakerran palavat puuosat, ja muurasimme uudelleen autotallin ja eteisen välisen seinän siitä kohtaa, josta ilmanvaihtoputki oli viety läpi. Autotalli tuulettuu hyvin autotallin ovista olevista rei'istä sekä aukosta pihakuistin yläpuolella.
Koska savupiippu saattaa kuumeta yläosastaan eristimme myös piipun ja katon puuosat toisistaan.
Kamiina toimii hyvin, kunhan pitää huolen siitä, että se ei kuumene liikaa, ts aktiivisen palamisen aikana on syytä vähentää vetoa, jotta savutorvi ei kuumene liikaa. Isoilla puilla (ei tarvitse pilkkoa!) tuli palaa yön yli, kunhan kaminan vetoluukut ovat kiinni.
Kamina kuivaa erittäin hyvin alaeteisen, joten teoriamme toimi tältä osin.
Kun talon jättää kylmilleen, on syytä tuuletuksen varmistamiseksi jättää kaminan tuhkaluukku auki (tuhkat pois!) ja samoin vetoluukut auki. Jos haluaa voi myös kaminan luukun jättää auki, jotta luonnollinen ilmanvaihto toimii.
Katsomme, että tämä perusparannus (kamina töineen ja tarvikkeineen) kompensoi sähkönkulutuksen ja kulut pääsiäislomamme osalta.
Muutoin kiertelimme seutua paljolti pyörillä, mm. ajoimme vuoristolenkkejä, jotka olivat uuvuttavia, mutta samalla virkistäviä.
Salmelinit