Helsinki (Palkkatyöläinen 7-2002 - Juhani Artto) Nigerialainen hallintotieteiden maisteri Godstaie Ibanibo, 32, valmistaa työkseen tiiliä. Hän elää Ozubokon kaupunginosassa öljyntuotannon miljoonakaupungiksi paisuttamassa Port Harcourtissa. Tiilentekijäksi maisterismies ryhtyi huomattuaan, että koulutusta vastaavat työpaikat eivät hänelle aukea. "Olen köyhän perheen lapsi, eikä minulla ole suhteita vaikutusvaltaisiin ihmisiin." Toimintaa varten Godstaie perusti neljän naapurinsa kanssa osuuskunnan.

Hän kuvailee osuuskunnan talouden perustaa näin: "Yhden tiilen sementtiin, hiekkaan, veteen ja muottiin menee 35 senttiä. Asiakas maksaa valmiista tiilestä 40 senttiä. Hyvänä työpäivänä valmistamme 600 tiiltä. Nettoa kertyy näin 30 euroa". Osa on käytettävä 150 euron perustamisluoton hoitokuluihin. Loput osuuskuntalaiset jakavat keskenään työpanostensa suhteessa.

Asiakkaista ei ole pulaa. Jotkut ostavat tiilten lisäksi muurauksen. Asiakkaat ovat pääosin saman kaupunginosan ihmisiä ja heille osuuskuntalaiset vievät tiilet rattailla. Kauppaa tehdään myös parin korttelin päässä ajotien varressa, missä Godstaien vaimo Chiosom vastaa myynnistä.

Osuuskuntalaiset haluavat laajentaa tuotantoa, mutta lainaa uuteen tonttiin ja kunnollisen suojakatoksen materiaaleihin ei ole vielä järjestynyt. Pari vuotta sitten toiminnan aloittamisen mahdollistaneen mikroluoton myönsi YK:n kehitysohjelman UNDP:n paikallinen toimisto.

Osuuskunnan pahin ongelma ei ole kuitenkaan pääoman puute vaan sade. Sateella tuotanto on keskeytettävä, koska pikkuinen katos ei riitä monen tiilen suojaamiseen vedeltä.