Helsinki (Reaktio 9-2002 / 31.07.2002 - Juhani Artto) Nigeriassa pumpataan maan uumenista raakaöljyä niin paljon, että maa on kuudenneksi suurin öljynviejä maailmassa. Lisäksi sillä on suuret kaasuvarat, joista vasta pieni osa on hyödynnetty. Vuosikymmenten mittaan valtio on saanut öljy- ja kaasutuloja 320 miljardia dollaria eli summan, joka vastaa kolmen vuoden bruttokansantuloa Suomessa.

Mittavat öljy- ja kaasuesiintymät eivät ole kuitenkaan olleet siunauksellisia nigerialaisten suurelle enemmistölle. Köyhyysrajan alapuolella elää kaksi nigerialaista kolmesta. Neljännesvuosisata sitten köyhyysrajan alapuolella oli vain joka viides kansalainen. Bruttokansantulo on laskenut neljäsosaan 1970-luvun jälkipuoliskon tasosta.

Romahdus eliitin syytä

Ihmisten elintason ja maan kansantalouden romahdukseen ovat syypäitä Nigeriaa johtaneet sotilaat sekä eliitin muut jäsenet. He ovat yksinkertaisesti ryövänneet öljy- ja kaasutulot omille ulkomaisille tileilleen ja vähät välittäneet maansa kehityksen suunnasta. Viimeinen sotilasdiktaattori Sani Abacha ehti ryöstää julkisia varoja yli kaksi miljardia euroa.

Teollisuus on päästetty rappiolle. Tuotantokoneistojen käyttöaste on enää 30 prosenttia. Maatalous, josta väestön pääosa saa elantonsa, on surkastunut vientialasta suurelta osin omatarvetuotannoksi.

Kansalaiset ovat luonnollisesti vastustaneet surkeata kehitystä, mutta kansan napinat on vaiennettu sotilaiden keppikurilla. Itsenäisen Nigerian 42 vuodesta 29 vuotta maata ovat johtaneet vallan kaapanneet sotilaat. Vuonna 1999 Nigeria siirtyi uudestaan parlamentaariseen demokratiaan. Ensi vuoden presidentin- ja parlamenttivaaleja valmistellaan.

Ay-liike kuului 1990-luvulla sotilasdiktatuurin keskeisiin vastavoimiin. Öljytyöläisten liitto Nupeng ja alan toimihenkilöiden ammattiliitto Pengassan kamppailivat kärkiyksikköinä sotilaskomentoa vastaan. Liittojen pääsihteerit Frank Kokori ja Milton Dabibi joutuivat siitä vuosiksi vankilaan ilman oikeudenkäyntiä, mistä Reaktio aikoinaan raportoi Suomen Kemianliiton jäsenille.

"Ay-liike elää nyt uutta elämää"

Toukokuussa 1999 alkanut uusi siviilivallan kausi on laajentanut ratkaisevasti sananvapautta ja kansalaisten toimintaoikeuksia. Öljytyöläisten liiton Nupengin aluesihteeri Daniel Ainakhuagbor on innoissaan tilanteen paranemisesta, vaikka helppo se ei työläisille ole nytkään. Ero aiempaan on kuitenkin suuri.

"Ay-liike elää nyt uutta elämää. Ennen vallanpitäjät pidättivät ja sortivat ay-aktiiveja, nyt olemme päättäjien kanssa rakentavassa vuoropuhelussa. Hallitus kuuntelee ay-liikettä työelämää koskevissa asioissa", Niger-joen laajalla suistomaalla Nupengin aluesihteerinä toimiva Ainakhuagbor toteaa.

Kohtalaisessa kunnossa ovat suhteet myös työnantajiin. Nupengilla on yrityskohtainen työehtosopimus jokaisen suuren öljyn- ja kaasuntuottajan kanssa. Niihin sisältyvät Shell ja muut ulkomaiset yhtiöt, jotka toimivat Nigeriassa yhteisyritysten kautta. Nigerian valtio on kaikissa yhteisyrityksissä enemmistöosakas.

Työehtosopimuksen mukaan normaalityöaika on kahdeksan tuntia päivässä. Vuosiloma kestää 25-30 päivää. Öljytyöläisten palkkataso on korkea muiden toimialojen työläisten palkkoihin verrattuna. Noin 110 euron vähimmäispalkka kuukaudessa riittää työläisperheen perustarpeiden tyydyttämiseen, koska työnantajan maksamat asumis-, kuljetus-, koulutus- ja muut lisät suurin piirtein kaksinkertaistavat työstä saatavan korvauksen. Ammattitaitoinen työläinen ansaitsee palkkana kuukaudessa 140-150 euroa muiden etujen arvon ollessa yhtä suuren.

Kiista paikallisen työvoiman osuudesta

Nupengin työehtosopimukset takaavat taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanottaville kahden kuukauden palkan palveluvuotta kohti. Sopimukset sisältävät myös kohtalaiset eläke-edut sekä kiistojen ratkaisemistapoja koskevan pykälän.

Ainakhuagborin mukaan yhteisyritykset, joissa monikansalliset öljy-yhtiöt ovat osapuolina, noudattavat työehtosopimuksia asiallisesti. Sen sijaan useiden paikallisten alihankkijoiden ja muiden pienten yritysten kanssa liitolla on jatkuvasti ongelmia.

Monta vuotta alalla on kiistelty siitä, missä määrin suuret öljy-yhtiöt palkkaavat tehtäviinsä paikallisia työntekijöitä. Kansainvälistä julkisuutta asia sai jälleen kerran heinäkuussa, kun sadat naiset valtasivat ChevronTexacon työpisteitä vaatien miehilleen töitä ja uhaten tehostaa painostustaan riisumalla vaatteensa.

Nupeng on kamppaillut pitkään paikallisen työvoiman osuuden nostamiseksi 80 prosenttiin. Sen puolesta on järjestetty pistelakkoja ja asiasta on neuvoteltu lukuisia kertoja. Yritykset ovatkin tehneet vähitellen myönnytyksiä. Työnantajilla on kuitenkin yhä taipumus soveltaa "hajoita ja hallitse" –taktiikkaa ja suosia työhönotossa Suomea kolme kertaa laajemman maan muiden osien asukkaita.

Öljy- ja kaasualueiden asukkaat syyttävät öljy-yhtiöitä ja valtiota luonnonvarojen riistosta niin, että paikalliselle väestölle jätetään vain kolikoita sekä tuotannon pahasti saastuttama vesi, ilma ja maaperä.

Shelliltä tukea paikallisyhteisöille

Samoista asioista kiisteltiin 1990-luvulla Nigerian kaakkoiskulmassa ogoni-heimon alueella. Vastakkain olivat ogonit, näkyvimpänä johtajanaan kirjailija Ken Saro-Wiwa sekä Nigerian sotilasjohto yhdessä ogonimaalla öljyä pumpanneen Shellin kanssa. Törmäys päättyi Ken Saro-Wiwan ja usean muun ogoni-aktiivin teloitetukseen, mutta myös Shellin vetäytymiseen ogonialueelta.

Viime vuosina suuret yhtiöt ovat siirtäneet yhä suuremman osan tuotannostaan maalta merelle. Ne hyödyntävät rannikon tuntumassa olevia esiintymiä. Näin yritykset koettavat kiertää kiistoja paikallisen väestön työvoima- ja tulo-osuuksista. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Toimeentuloaan puolustavat lähiseutujen aktiivit ovat vallanneet porauslauttoja ja rannan terminaaleja. Myös rannikon osavaltiot kamppailevat tiukasti saadakseen osan rannikon edustan tuotannon tuloista.

Yhtenä keinona vastata paikallisten ihmisten vaatimuksiin öljy-yhtiöt ovat sijoittaneet varoja koulujen, terveysasemien ja teiden rakentamiseen sekä antaneet opiskelustipendejä lahjakkaille nuorille. Shell avustaa lisäksi tuotantoalueidensa lähiseutujen kylien maanviljelystä ja eläinten kasvatusta. Shellillä on oma tila, jolla tuotetaan taimia ja muita tuotteita, joita jaetaan pientilallisten käyttöön.

Toimihenkilöilläkin vahva ammattiliitto

Myös öljy- ja kaasuteollisuuden toimihenkilöiden ammattiliitto Pengassan on voimakas. Sen puheenjohtajan Shina Luwoten mukaan varsinaisten öljy- ja kaasuyhtiöiden palveluksessa on noin 70 000 työntekijää. Koska alan toiminta on Nigeriassa kehittynyttä valtaosa työntekijöistä on toimihenkilöitä ja yli puolet työvoimasta on järjestäytynyt Pengassaniin. Vain pieni osa työläisistä ja toimihenkilöistä on järjestäytymättömiä.

Luwote on tyytymätön monikansallisten yhtiöiden linjaan Nigerian öljy- ja kaasuteollisuudessa. "ChevronTexaco kohtelee nigerialaisia työntekijöitään välillä kuin eläimiä", hän syyttää. Luwote itse työskentelee Shellin kirjanpito-osastolla, mutta on liiton puheenjohtajan tehtävien vuoksi vähän työpaikallaan.

Suurten yhtiöiden palveluksessa olevat Pengassanin jäsenet ansaitsevat 1 200 – 1 500 euroa kuukaudessa. Pienet yhtiöt maksavat 600 – 700 euroa kuukaudessa.

- 130 miljoonaa asukasta; väkiluku kasvaa 2,5 prosenttia vuodessa

- 250 etnistä ryhmää: suurimmat hausat, yorubat ja ibot

- Muslimeja 50 prosenttia, kristittyjä 40 prosenttia

- Eliniänodote 52 vuotta

- Lukutaitoisia 67 prosenttia miehistä, 47 prosenttia naisista

- Bruttokansantulo henkeä kohti 330 dollaria vuonna 2000

- Bruttokansantulo supistui vuosina 1975-2000 keskimäärin 0,7 prosenttia vuodessa

- Öljy- ja kaasusektorin osuus 90 prosenttia valtion tuloista ja 95 prosenttia vientituloista

- Itsenäistyi Britannian alaisuudesta 1960

- Sotilasdiktatuurit 1966-1979 ja 1983-1999; muina jaksoina parlamentaarinen demokratia

- Miljoona kuolonuhria vaatinut Biafran sota 1967-1970 päättyi kolmen itsenäiseksi julistautuneen itäisen maakunnan tappioon

Puolet jalostamoiden
kapasiteetista seisoo

Miksi Shellin PR-henkilö
huusi Ruotsin TV:n kuvaajalle?