Kiinan viranomaiset rekisteröivät vuonna 2000 lähes 330 000 kiistaa työelämässä. Määrä kasvoi nopeasti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tapauksista 24 prosenttia tapahtui valtion yhtiöissä, 20 prosenttia yhteisomistuksessa olevissa, 15 prosenttia ulkomaisen pääoman hallitsemissa ja 14 prosenttia yksityisissä kiinalaisyrityksissä.

Tapausten suuri enemmistö on yksittäisiä työntekijöitä koskevia kiistoja, jotka ratkaistiin sovittelumenettelyllä. Työpaikoilla on sovittelukomiteoita ja julkisen hallinnon kaikilla portailla kolmikantaisia sovitteluelimiä.

Vallassa olijat käyttävät työelämän kiistojen estämiseen yhä myös pahamaineisia uudelleenkasvatuskeskuksia. Niihin lähetetään ennen muuta työtaistelujen avainhenkilöitä ja muita työpaikka-aktiiveja. Usein aloitteen tekijä on työnantaja.

Vähintään kolmen hengen työtaisteluja rekisteröitiin toissa vuonna runsaat 8 000. Niihin osallistui 260 000 työläistä.

Kollektiivisten selkkausten tavallisia syitä ovat maksamattomat palkat, työpaikkojen lopettamiset, epäinhimilliset työolosuhteet, yritysten johtajien korruptio ja työläisten huono kohtelu.

Työelämän tutkija Tim Pringle esittää edustavana esimerkkinä tietoja Shenzhenissä toimivan Kai Mao Zhi Pin –tehtaan palkoista. Selvitys on vuodelta 2000 ja tuotantolaitosta käytetään matalan jalostusasteen tuotannosta esimerkkinä. Työläismies ansaitsi 1,92 euroa päivässä, työläisnainen 3,5 prosenttia vähemmän. Ylityöstä maksettiin 0,38 euroa tunnissa. Tehtaalla moni ansaitsi alle laillisen vähimmäispalkan, joka oli noin 40 euroa kuukaudessa.

Kiinassa ei ole itsenäistä ay-liikettä. Vallanpitäjät ovat ehkäisseet sellaisen synnyn kovakouraisesti. Työelämän kärkevät ristiriidat luovat kuitenkin jatkuvasti perustaa itsenäiselle liikehdinnälle ja järjestäytymiselle. Paine näkyy paitsi kenttätason lukuisina yksittäisinä kamppailuina myös hallituksen alaisuudessa toimivassa virallisessa ay-organisaatiossa. Sen johdon piirissä on viime aikoina näkynyt varovaisia demokraattisia uudistuksia kannattava suuntaus.