Kotlasin sellu- ja paperitehtaan hallinnasta oli elokuun puolivälissä menossa armoton kamppailu. Osapuolina olivat vielä keväällä 90 prosenttia yhtiöstä omistanut Ilim Pulp Enterprise ja yksi Venäjän vaikutusvaltaisimmista oligarkeista, 34-vuotias Oleg Deripaska, jonka koneisto kuuluu maailman suurimpiin alumiinin tuottajiin.

Hiljattain Deripaskan edustajat ilmoittivat, että 61 prosenttia Kotlasin osakkeista on siirtynyt Deripaskan hallitsemien yritysten omistukseen. Kotlasin pääomistaja Ilim Pulp Enterprise syyttää Deripaskan osapuolta osakkeiden varastamisesta. Venäjän pörssiä valvovan komission FSC:n johtaja Igor Kostikov puolestaan syytti elokuun puolivälissä Ilim Pulp Enterprisea osakkeidensa omistajarekisterin vääristelystä.

Elokuun alkuviikkojen uutisten mukaan Deripaskan osapuolen joukot piirittivät Kotlasia ja Ilim Pulp Enterprisen edustajat olivat pystyttäneet barrikadeja torjuakseen fyysisesti Deripaskan väen tulon Kotlasin toimitiloihin.

Raju taistelu Kotlasin omistuksesta on herättänyt huomiota Yhdysvaltoja myöten. Maan johtavat sanomalehdet New York Times ja International Herald Tribune kertoivat lukijoilleen elokuun puolivälissä Kotlasin tapahtumista.

Kotlas sijaitsee Arkangelskin alueella noin tuhat kilometriä Moskovasta koilliseen. Yrityksen palveluksessa on 10 000 henkeä. Sellulinjojen tuotantokapasiteetti on 950 000 tonnia. Vuonna 1999 tehtaalla tuotettiin 244 000 markkinasellua. Päällystyskartonkia valmistettiin 196 000 tonnia ja paperia 181 000 tonnia.

Viime marraskuussa Ecustan paperitehtaan työläiset lopettivat lakkonsa sopimukseen, jolla työehtosopimuksen voimassaoloaikaa jatkettiin väliaikaisena ratkaisuna. Ristiriidat ovat kuitenkin viime kuukausina kärjistyneet uudestaan, koska tehtaan omistaja Nat Puri on jälleen vaatinut työläisiä suostumaan merkittäviin työehtojen heikennyksiin.

Purin mielestä tuntipalkkoja pitää alentaa noin seitsemän euroa ja lisäksi sosiaalietuja heikentää, jotta yritys tulisi kannattavaksi. Vastapainoksi hän on tarjonnut työläisille osallistumista voitonjakoon, mutta ammattiliitto Pacen aluejärjestön varapuheenjohtajan Robert Smithin mukaan tarjous on työläisille yhtä tyhjän kanssa. Yhteensä Purin vaatimat työehtojen heikennykset tekevät noin 70 miljoonaa euroa.

Uusimpana siirtonaan Puri on uhannut sulkea koko tuotantolaitoksen, elleivät työläiset tee suuria myönnytyksiä. Ecustan tehtaalla valmistetaan savuke-, raamattu- ja muita erikoispapereita. Yritys on viime vuosina menettänyt merkittäviä asiakkaita.

Ammattiliiton jäseniä
98,8 prosenttia Ruotsin metsäteollisuuden työläisistä

Paperiliiton ruotsalaisen veljesjärjestön Pappersin työehtosopimuksen soveltamisalan työläisistä 98,8 prosenttia on järjestäytyneitä. Heistä 98,0 prosenttiyksikköä on Pappersin jäseniä, 0,8 prosenttiyksikköä muiden liittojen. Järjestäytymättömien osuus on 1,2 prosenttia eli 252 työläistä. Vuotta aiemmin liittojen ulkopuolella oli 207 työläistä.

Metsäpolitiikka on kuulunut ylihuomenna päättyvän Johannesburgin kansainvälisen ympäristökokouksen keskeisiin aiheisiin. Tausta-aineistoissa muistutettiin siitä, että maapallon metsäala supistui 1990-luvulla vuosittain keskimäärin 9,4 miljoonaa hehtaaria. Se merkitsi vuosikymmenessä yhteensä kahden prosentin supistusta metsäalaan.

Eniten metsäala väheni trooppisissa luonnonmetsissä. Nopeinta supistuminen oli Afrikassa, joka menetti metsää keskimäärin 5,3 miljoonaa hehtaaria vuodessa.

Noin viisi prosenttia maailman metsistä on istutusmetsiä. Aasian maiden osuus maailman istutusmetsistä on 62 prosenttia. Eniten Aasiassa ovat istuttaneet metsää kiinalaiset ja intialaiset.

Kehitysmaissa puuta käytetään ennen muuta polttopuuna. Polttamisen osuus on 81 prosenttia. Teollisuusmaissa vastaava osuus on alle 10 prosenttia.

YK:n asiantuntijoiden mukaan ainoastaan kahta prosenttia maailman metsistä hallitaan kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti. Tästä alueesta 92 prosenttia sijaitsee teollisuusmaissa.

Johannesburgin ympäristökokouksen valmisteluasiakirjoissa huoli metsien tulevaisuudesta liittyy muun muassa ilmaston muutoksen uhkaaviin näköaloihin ja luonnon monimuotoisuuden kapenemiseen. Niiden rinnalla on tarve varmistaa puun saatavuus sen erilaisiin käyttötarkoituksiin, jotka ulottuvat kehitysmaiden köyhien perheiden polttopuun käytöstä metsäteollisuuden raaka-aineen kulutukseen.