Nigeriassa ilmestyvä The Guardian julkaisi hiljattain laajan selostuksen Karibialla seilaavien loistoristeilijöiden työntekijöiden asemasta. Jutun mukaan yli 100-tuntiset työviikot eivät ole harvinaisia ja matalimmat tuntipalkat eivät yllä edes euroon. Kansimiehistöllä, koneenhuoneen työläisillä sekä ravintolahenkilöstöllä ei tavallisesti ole minkäänlaista sairasvakuutusta eikä muitakaan sosiaalietuja.

Suuri osa mukavuuslippujen alla operoivien risteilyalusten työntekijöistä on värvätty kehitysmaista. Tulokkaat eivät yleensä ole saaneet tehtäviinsä minkäänlaista ammatillista koulutusta. "Työnantajat kohtelevat miehistön jäseniä kuin appelsiineja. Miehet ja naiset puristetaan kuiviksi ja heitetään sitten hyödyttöminä menemään", henkilöstöpolitiikkaa kuivailee Miamissa toimiva asianajaja Charles Lipcon, joka puolustaa vuosittain yli sadan sorretun merimiehen oikeuksia.

Miamissa päämajaansa pitävän Tropicana Cruises -varustamon tiedottaja Ruthona Devlin vastaa syytöksiin, että tulijat etsivät keinoja parantaa tulotasoaan, eikä ketään ole värvätty aluksille aseella uhkaamalla.

Australian merimiesten ammattiliitto MUA on viime kuukausina jatkanut kovaa kamppailuaan maansa alusten ulosliputusta vastaan. Se ei ole kuitenkaan vaikuttanut ratkaisevasti varustamoihin ja Australian hallitukseen. Viimeksi elokuun lopulla rahtialus Wallarah vaihtoi omistajaa, nimettiin Ikunaksi ja siirrettiin Tongan alusrekisteriin. Alus jatkaa ulkomaisine miehistöineen liikennöintiä Australian satamien välillä.

MUA:n sihteeri Mick Doleman pitää tapausta raivostuttavana. "Jälleen laadukas australialainen alus on myyty ulkomaiseen hallintaan ja australialaiset merimiehet ovat menettäneet työpaikkojaan. Hallitus kutsuu maahamme maineeltaan kyseenalaisia porukoita, pyssymiehiä, terroristeja ja huumekauppiaita." Hän viittasi paljastuksiin, joita hiljattain on tehty Tongan rekisterissä olevista aluksista.